Monologi on yksinpuhelua, dialogi osallistavaa pedagogiikkaa

Osallistavan pedagogiikan blogi – Mikael Lindell ja Hanna Saraketo

Selatessamme osallistavan pedagogiikan materiaaleja huomiomme kiinnittyi heti näihin sanoihin: ”Osallistavan pedagogiikan keskeisiä periaatteita ovat osallisuus, vastuu ja vapaus” (Kukkonen 2015, Perunka & Happo 2018). Nappaamme heti kiinni osallisuuteen, vastuuseen ja vapauteen, joista TAMKin Proakatemialla yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinto-ohjelmia toteutettaessa puhutaan paljon.

Vastikään Proakatemialla toteutettavaan tiimioppimiseen pedagogiikkaan kävi tutustumassa iso ryhmä brasilialaisia koulutusalan johtajia ja rahoittajia. Heitä kiinnosti ”commitment” – miten opiskelijat sitoutuvat opintoihinsa. Meillä on siihen, kuten myös osallisuuteen, monta vastausta. Ne liittyvät vastuuseen ja vapauteen. Kaikkea ei voi yhdessä blogikirjoituksessa käsitellä, joten otetaan esiin vain yksi pedagoginen valinta: dialogi. Opiskelijat puhuvat.

Miltä dialogi näyttää?

Koska orientoivien opintojen suunnittelu on ajankohtaista, yhtä keskeisimmistä osallistavan pedagogiikan käytänteistä, dialogia, onkin avartavaa tarkastella uuden opiskelijan näkökulmasta. Miten hän siihen törmää? Miltä se hänestä näyttää? Miten hänet sen äärelle johdatellaan?

Ensimmäinen erikoisuus on luokkahuoneen istumajärjestys. Ei olekaan pöytiä ja tuoleja, saati pulpetteja, vaan pehmustettuja nojatuoleja ympyrämuodostelmassa. Osallistumisen kokemus on heti intensiivisempi, kun tilannetta ei pääse pakoon pöydän taakse. Siinä sitä sitten ollaan, kokonaisina istuvina ihmisinä, kohti toisia. Ympyrämuoto huolehtii siitä, että jokainen on mukana. Kukaan ei voi jäädä ulkopuolelle.

Dialogiin johdatellaan yleensä hyvinkin tarkasti valitulla jutustelukysymyksellä. Kutsumme sitä tsekkariksi, mikä tulee englanninkielisestä sanasta check-in. Tsekataan, että kaikki ovat paikalla. Varmistetaan, että jokainen sanoo jotain. Kun jo heti aluksi sanoo jotain, on helpompi osallistua keskusteluun myöhemminkin. Herätellään jokainen siirtämään ajatuksensa tähän oppimishetkeen. Kysymys voi olla aiheeseen johdatteleva, taustatietoja ja aiempaa osaamista kartoittava, vireystilaa tutkiva, rauhoittava, piristävä, motivaatiota herättelevä – vaihtoehtoja on paljon.

Kun opiskelijat vasta tutustuvat dialogiin pedagogisena menetelmänä, keskustelu on aluksi opettajakeskeistä, vaikka valmentaja istuu ringissä opiskelijoiden seassa. Helposti puheenvuorot ovat vastaustyyppisiä, jotka osoitetaan valmentajalle: katsotaan valmentajaan päin, sanotaan jotain mitä oletetaan hänen toivovan kuulevan. Tässä hetkessä valmentajan pitää olla tarkkana ja käyttää kaikki keinot siirtääkseen katsekontaktit ja puheenvuorot kaikkia koskeviksi. Joskus tässä auttaa pallottelu: opiskelija heittää pehmolelun sille, jonka toivoo jatkavan oman puheenvuoronsa jälkeen. Kysymyksillä valmentaja voi auttaa siirtämään keskustelun fokuksen pois itsestään.

Dialogi teoriapyörittelyssä

Opintojen alkuvaiheessa tutustutaan dialogiin teoriassa. Perustaitoihin kuuluu osata niin sanottu dialogisalmiakki tai dialogitimantti, jonka neljään kulmaan kiteytyvät dialogin perusperiaatteet kuunteleminen, odottaminen, suoraan puhuminen ja kunnioitus. Niistä puhumalla saa hyvän dialogiharjoituksen aikaiseksi.

Dialogin perusperiaatteiden yhteydessä käsitellään myös muistiinpanojen tekemisen merkitys. Dialogin, jota Proakatemialla käydään 20 hengen joukolla, aikana ei todellakaan aina saa sanottua kaikkea, mitä mieleen tulee. Se kirjoitetaan ylös omiin muistiinpanoihin. Sitten voi taas keskittyä kuuntelemaan muita ja olemaan valmiina vaikutteille. Se, miksi kannustamme, jopa määräämme tekemään muistiinpanot kynällä paperille, onkin oma pedagoginen juttunsa.

Dialogia myös harjoitellaan. Opiskelijat osaavat itse fasilitoida harjoituksia. Monen suosikki on lappuleikki, jossa jokainen saa tietyn määrän lappuja ja jokainen lappu on yksi puheenvuoro. Niitä voi olla eri värisiä, jolloin osallistujille voidaan jakaa esimerkiksi kolme sinistä lappua kommentin merkiksi ja yksi vihreä kysymyksen merkiksi. Tämä myös auttaa huomaamaan, miten kysymällä voi saada asiaa eteenpäin eikä aina tarvitse eikä kannatakaan olla sanomassa asiaa itse.

Dialogilla tehdään maailmasta parempi paikka

Harjoitus tekee mestarin. Dialogia harjoitellaan yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opinnoissa kaksi kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, joten siinä ajassa väkisinkin harjaantuu melko hyväksi, suurin osa jopa erittäin taitaviksi dialogin harjoittajiksi.

Dialogiosaamiseen palataan vuosien varrella niin teoriassa kuin käytännössäkin. Aiheesta luetaan, siitä opitaan lisää teoriatasollakin ja siitä annetaan palautetta.

Tiimivalmentajina toivomme, että dialogiosaaminen juurtuu opiskelijoihin niin, että valmistuttuaan ja Proakatemialta lähdettyään he yrittäjinä tai asiantuntijoina vievät dialogisen toimintatavan ilosanomaa eteenpäin eri yhteisöissä. Peter Senge (1994), joka on systeemianalyytikko ja organisaatiotutkija, korostaa, että dialogisesti toimivat tiimit ovat oppivan organisaation perusta. Oppivat organisaatiot ovat voittavia organisaatioita. Myös William Isaacsin (2001) dialogikirjaan viittaamme usein. Hänen mukaansa dialogi johtaa ymmärryksen laajenemiseen, uuden oppimiseen tai uusien ratkaisujen tuottamiseen.

Sitä tämä maailma tarvitsee, dialogia. Pedagogeina meidän miellyttävä tehtävämme on johdatella oppijat sen äärelle.

Lähteet

Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Helsinki: Kauppakaari.

Kukkonen, H. 2015. Osallistavaa pedagogiikkaa ammatillisessa opettajankoulutuksessa. TAMK journal.

Perunka, S. & Happo, I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 12.

Senge, P. 1994. The Fifth Discipline. The Art and Practice of the Learning Organization. Repr. New York: Currency Doubleday.