Blogiessee on sisältöä Kajon nettisivuille.  

Suomen runous on tällä hetkellä mielenkiitoisessa murrosvaiheessa, mutta niin on myös yritysmaailma. Modernismin myötä runous on onnistunut karistelemaan vanhanaikaista stigmaansa ja yhä eksoottisemmat tyylit ovatkin nosteessa, kuitenkaan perinteisiä kaavoja unohtamatta. Lähes samoilla sanoilla voisi myös kuvailla nyky-yrittäjyyttä, johon voi ryhtyä lähes mille tahansa alalle. On yhä tyypillisempää olla sivutoiminen yrittäjä ”harrastuksena” päivätyön ohella, tai käydä nimenomaan yrittäjyyteen ja tiimijohtamiseen suuntaavaa koulua, kuten TAMKin Proakatemiaa. Myös yrittäjyys on jo karistellut vanhanaikaista stigmaansa epävarmana täysipäiväisenä työnlähteenä. 

Monimuotoisuus on seurausta vapaudesta 

Runoudessa ei ole olemassa sääntöjä, joita tulisi ehdottomasti noudattaa. Tämä vapaus on kuitenkin paradoksaalista, sillä tehdessä tietynlaista runoa, kirjoittaja sitoutuu joihinkin historiallisiin runouskäsityksiin, joita hän seuraa jopa niitä rikkoessaan. Siitä huolimatta, että kirjoittaja pyrkii kirjoittamaan hyvän runon, ei ole olemassa tietynlaista hyvää runoa johon pyrkiä. Sama ajatus pätee yritysmaailmaan. On olemassa tiettyjä maneereja, sekä tapakulttuuri joka vallitsee, mutta ei mitään tiettyä tyyliä mihin yrittäjä esimerkiksi markkinointia laatiessaan sitoutuisi. Joskus esimerkiksi normien rikkominen saattaakin olla tarkkaan harkittu siirto oman brändin rakentamiseksi. 

Yrittäjäopiskelijan näkökulmasta vapaus ja reittivaihtoehtojen monimuotoisuus on inspiroivaa, mutta aiheuttaa joskus valinnan vaikeutta. Myöskään runon kirjoittamista ei tee helpoksi se, että se on monella tapaa äärimmäisen vapaata, kun aiemmin vallalla olleet säännöt ovat käyneet vanhanaikaisiksi. Ovien ollessa avoinna, mistä tietää mihin suuntaan lähteä? Tommi Parkko toteaa kirjassaan Runon vapausvalinnan vapauden hämmentävän opiskelijoita luovan kirjoittamisen kursseilla. Opettajilla on näillä kursseilla vähän yksiselitteisiä ohjeita tarjottavana kurssilaisille. ”Hän voi aina listata hyviä ja vältettäviä asioita, mutta nämä pohjautuvat enemmän tai vähemmän opettajan subjektiivisiin mielipiteisiin ja tyylitajuun.” 

Kuulostaa lähes yhtä paljon Proakatemian opetusmetodeilta kuin luovan kirjoituksen kurssilta. Paitsi ettei Akatemialla ole opettajia, vaan valmentajat, mikä kertoo myöskin vanhanaikaisten oppilas-opettaja asetelman uudistamisesta. Vapaus on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus, oli kyse sitten yrittäjyydestä, runoudesta tai vaikka omasta elämäntyylistä. Vapaus antaa mahdollisuuden toimia sen mukaan, minkä itse kokee oikeaksi ratkaisuksi kyseisenäkin hetkenä. Se antaa mahdollisuuden itseohjautuvuuteen, sekä aidon yrittäjäminän rakentumiseen, mitkä ovat mielestäni perusedellytyksiä pitkäkestoiselle motivaatiolle, sekä oman polun luomiselle. 

Runoudessa on ehkä vain yksi kaikkien kriitikoiden hyväksymä oletus: ilmaisullinen tuoreus. ”Tuoreus voi liittyä johonkin ilmaisulliseen keinoon tai todellisuuden näkökulmaan, jota ei ole aiemmin käytetty tai oivallettu. Oivalluksen takia runo tuntuu uudelta, ennen sanomattomalta.” Runo on siis muodoltaan, aiheeltaan, teemaltaan ja tyyliltään vapaa, kunhan se on tuore. Mielummin ilmaisuvoimaista, kuin kliseistä. Myös runouden epäkaupallisuus lisää runouden vapautta, sillä kustantajan taloudellisen odotuksen eivät enää ohjaa tuotantoa samalla tavalla. Voisiko myös todeta, että yritysmaailmassa kehitettävän palvelun tai tuotteen on oltava kaiken vapauden tarjoamien vaihtoehtoiden puitteissa tuoretta? Ehkä yrityskin menestyy tarjotessaan maailmaan jotain uutta ja kysyttyä. 

Runon kirjoittaminen, kuten yrityksen kehittäminenkin alkaa ideasta. Työ on aina prosessi, johon vaikuttavat monet seikat. Tyhjän paperin kammo (tai valinnan vaikeus) voi iskeä niin kirjoittajaan, kuin myös yrityksestä haaveilevalle kaikessa vapaudessaan, mutta kuten molemmissa, harjoitus tekee mestarin.