Tampere
27 May, Monday
23° C

Proakatemian esseepankki

Mistä minä innostun?



Kirjoittanut: Johannes Mäkinen - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Innostus - Myötämanipuloinnin aakkoset
Mikael Saarinen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Mistä minä innostun? Tuo kysymys on ollut lähiaikoina paljon mielessäni. Ennen en ole joutunut miettimään edes koko asiaa, mutta nyt Wauressa ollessani tuo kysymys on leijaillut ajoittain ilmassa. Ennen nuo asiat ovat tuntuneet päivänselviltä, mutta nyt koen osittain olevani teeman kanssa hukassa. Mitkä kaikki asiat ohjaavat toimintaani, ja mitä haluan saavuttaa jatkossa? Koen, että en ole pystynyt antamaan kaikissa tilanteissa täyttä panostani, koska innostukseni ja paloni toimintaa kohtaan on ollut ajoittain hukassa. Haluan olla liekeissä ja innostunut, mutta ehkä kulttuurimme ja toimintatapamme on ajoittain tappanut myös omaa innostumistani. Veijo aikoinaan pajassamme vieraillessaan myi meille ajatuksen siitä, kuinka asiat, jotka tulevat sydämestä, sytyttävät myös muiden sydämet. Innostuminen ja intohimo siis näkyy ja noteerataan. Toimivatko samat periaatteet myös väärään suuntaan?

 

Innostuminen on organisaation polttoaine. Se on asia, joka vie meitä eteenpäin. Mieti, millainen potentiaali tiimeissä voisi olla, jos kaikki saataisiin innostumaan ja syttymään jostain asiasta kunnolla. Wauren matkan aikana on ollut useita ylä- ja alamäkiä. Itse koen, että meillä on ollut suuria haasteita juuri yhteisen motivaation ja yksilöiden merkityksen tunteen löytämisessä, mikä automaattisesti näkyy työpanoksessa ja vastuunkantamisen haasteina. Halusin pureutua tähän aiheeseen tarkemmin ja tarkastella näitä teemoja erilaisesta näkökulmasta.

 

Esimerkki 1

 

Nuorena pojankoltiaisena olin innostunut verkkokaupoista. Minua ei niinkään kiinnostanut niissä shoppailu, vaan niiden rakenne. Ajatus siitä, että kuka tahansa pystyisi luomaan kaupan, joka toimii vuorokauden ympäri yhden ihmisen voimin, tuntui minusta huumaavalta. Katsoin noina aikoina satoja tunteja Youtube -videoita verkkokauppojen rakentamisesta, niiden toiminnasta ja tuotoista. Opin lyhyessä ajassa ihan älyttömän paljon ja pian pystyin rakentamaan valmiita verkkosivuja sekä verkkokauppoja muutamissa tunneissa. Rakensin automatisoituja verkkokauppoja vuorokaudessa ja kaikki tapahtui lähes yhdeltä istumalta ilman taukoja.  En todellakaan ollut mikään ihmelapsi tai edes millään tasolla poikkeuksellinen oppija. Minulla oli vain tekemiseen intohimo, vahva palo ja kovaa draivaava FLOW. Minulla oli selkeä tavoite ja päämäärä: luoda tuottava verkkokauppa. Ilman tuota päämäärää tai tavoitetta en olisi varmasti työskennellyt asian eteen yhtä kovalla tahdilla.

 

Kun ihminen pääsee oikeaan tilaan, pystyy hän poikkeuksellisiin ja ennalta-arvaamattomiin suorituksiin. Myöhemmin olen oppinut, että verkkokauppojen suhteen minulla on vielä paljon työmaata ja opittavaa edessäni. Minua kuitenkin kiehtoo tuo nuoruusvuosien palo ja into, joka oikein kohdennettuna sai ihmeitä aikaan. Voimme siis huomata, että ilman selkeää tavoitetta tai päämäärää on mahdotonta innostua. Ilman tavoitetta ei ole myöskään tavoitteellista toimintaa. Olisiko tässä avaimet myös tiimin liekin sytyttämiseen? Mikäli onnistumme luomaan yhteisen tavoitteen, johon ihmiset myös pystyvät sitoutumaan, nostaisiko se mahdollisuuksia yksilöiden sisäisen palon löytämiseksi. Jos me kaikki teemme töitä yhteisen päämäärän eteen, niin eikö olisi melko loogista, että myös tiimityöskentely, motivaatio, tulokset ja tiimin sisäinen FLOW parantuisi räjähdysmäisesti?

 

Esimerkki 2

 

Waurella oli syksylle 2021 selkeä tavoite: Me halusimme voittaa Proakatemian myyntipäivät. Lähdimme heti viemään pajoja kohti tätä yhteistä tavoitetta. Meillä oli oma tuote Treffiboxi, jota halusimme myydä maailmalle kolmen päivän aikana niin paljon kuin ikinä oli mahdollista. Koin, että meillä oli yhdessä myös halu näyttää yhteisölle, että meistäkin kyllä lähtee jotain irti monttuisesta historiastamme huolimatta. Meillä oli selkeä päämäärä, jotka kohti olimme yhdessä menossa. Totta kai matkan varrella oli paljon muutakin. Tiimissämme on monia hienoja projekteja ja ideoita, joita ei saatu unohtaa päämäärästämme huolimatta. Tärkeintä oli kuitenkin se, että meillä oli selkeä suunta, mitä kohti mennä. Kaikki tiesivät mitä se tarkoitti ja kaikki tiesivät, että homma vaatii töitä.

 

Näenkin, että tämä yhteinen päämäärä vei toimintaamme monelta osin tänä syksynä todella paljon eteenpäin. Opimme tuntemaan toisiamme paremmin ja tulimme paremmin tutuksi toistemme työskentelytavoista. Voin kertoa, että Waure oli myyntipäivillä monen monta kertaa aivan liekeissä, vaikka emme välttämättä sitä aina itsekkään tajunneet. Ankaran myynnin jälkeen tuli viimein tulosten julkistamisen hetki. Me emme voittaneet, emme olleet tuloksellisesti edes lähellä, mutta sijoituimme kilpailussa kuitenkin toiseksi. Me emme päässeet täydellisesti tavoitteeseemme, mutta sillä ei ollut mielestäni tilanteessamme merkitystä. Poistuimme paikalta yhdessä voittajina. Waure oli kiistelemättä ylittänyt itsensä. Olimme voittaneet ennakkoluulomme ja lunastaneet paikkamme. Olimme mielessämme jopa enemmän voittajia kuin palkintopystin hurjalla tuloksella kaapannut Kipinä. Waurelle tuo oli iso päivä. Olimme näyttäneet itsellemme, sekä muille että täältäkin pesee. Pääsimme haluamaamme pisteeseen, vaikka emme voineet sitä ennalta tietääkään.

 

Ihminen toimii elämässään huomattavan paljon tunteiden varassa. Mikael Saarinen kertoo kirjassaan, että: ”Keskeiset tunneprosessit ja -rakenteet aivoissamme pohjaavat suureksi osaksi myönteisiin tunteisiin.” Tunnekokemus välittyy ihmisestä sekunnin murto-osissa. Jos siis pystymme pumppaamaan itsemme täyteen positiivista energiaa ja innostusta, eikö ole selvää, että myös muut ihmiset tunnistavat tuon tunteen meistä? Ihmiset ovat toki erilaisia. Kaikki eivät innostu muiden onnistumisista yhtä paljon. Ketään ei voi pakottaa innostumaan mistään, mutta positiivisella energialla on tapana tarttua. Se on meidän luonnossamme.

 

Innostava kulttuuri

 

Mikael Saarinen kertoo kirjassaan Innostus: Myötämanipuloinnin aakkoset, että innostava kulttuuri synnytetään yksinkertaisilla asioilla: tiimissä on lupa olla täysin oma itsensä, vastuun lisäksi myös valtaa on delegoitu ja tiimissä on aidosti jäsenten toimintaa ohjaavat arvot. Innostavan kulttuurin luomisen kulmakivinä toimivat yhteisten arvojen lisäksi myös oikeudenmukaiset käytännöt. Ihmiset pääsevät yllättävän hyvin tavoitteisiin, kun he tietävät, mitkä ne ovat ja kokevat ne omikseen.

 

Mikä meidän tiimimme tavoite on? Kaikkia ei motivoi vain tehdä enemmän rahaa. Mihin se kerätty raha sitten käytetään? Kuka näistä asioista päättää?

 

Innostavassa työympäristössä on paljon vapautta ja vähemmän säätelyitä sekä valvontaa. Tämä kuitenkin vaatii sen, että perusasioiden on oltava kunnossa: tiimiläisten tulee tietää, mitä meiltä odotetaan, miten meitä mitataan, kuinka voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen ja kuka meitä johtaa. Innostavaa ja kannustavaa johtamista ja johtamiskulttuuria kannattaisi rakentaa mahdollisimman paljon, koska innostuneet työntekijät (meidän tapauksessa yrittäjät/tiimiläiset) ovat tutkitusti tehokkaampia. Innostus ja sen näyttäminen vaatii paljon rohkeutta, mutta samalla se on äärimmäisen tärkeää toiminnan kannalta. Siksi innostumisesta tulisi palkita esimerkiksi arvostuksella ja positiivisella palautteella.

 

Innostuksen johtaminen

 

”Innostus on paitsi taito myös valinta ja toimintatapa. Esimiehen tehtävä on innostaa ja mahdollistaa johdettaviensa menestys. ” (Saarinen M.)

Nämä kaksi lausetta kiteyttävät mielestäni pitkälti sen, mikä minun mielestäni on johtajan tärkein tehtävä tiimiä johdettaessa. Kaiken ydin on poistaa esteitä ja ongelmia sekä innostaa ja mahdollistaa johdettavansa parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

 

Rummutan itse paljon tavoitteellisuuden ja yhteisen tavoitteiden muodostamisen suuntaan. Ehkä tuota perinteistä tavoitteidenasettamiskulttuuria voitaisiin kuitenkin tarkastella toisenlaisesta näkökulmasta ja uudenlaisilla kiikareilla. Mitäpä jos tiimin toimintaa ohjaisivatkin puhtaasti arvot ja visio sekä yhdessä seurattavat taloudelliset ja kulttuurilliset mittarit. Tämän jälkeen tiimin jokainen jäsen saisi sanoittaa oman tavoitteensa itse. Näin synnytettäisiin toimintaa, joka on lähtöisin samoista arvoista ja visiosta, mutta joka samalla olisi tekijälleen myös henkilökohtaisesti merkityksellistä. Merkityksen tunne synnyttää taas puolestaan arvoa, joka edistää osaltaan innostusta.

 

Yhteenveto

 

Innostus on aika laaja käsite. Kyse on jonkinlaisesta motivaation ja kiinnostuksen puuskasta. Jotta ihminen voi innostua, täytyy toimilla olla jokin selkeä päämäärä, visio tai tavoite (=mitä tapahtuu sitten kun…?) Ihmisiä voidaan innostaa, motivoida ja johtaa oikeaan suuntaan, mutta lähtökohtaisesti innostus kuitenkin kumpuaa ihmisestä itsestään. Ketään ei voida siis käskeä tai pakottaa innostumaan mistään. Innostuminen on toiminnan supervoima, jota rakentamalla ja löytämällä pystymme tehostamaan toimintaa merkittävästi. Innostavaa kulttuuria kannattaa luoda ja vaalia niin paljon kuin mahdollista.

 

Jotta en jätä näiden tarkasteluiden jälkeen asioita osaltani avoimeksi, on palattava takaisin alun kysymykseen:

 

Mistä minä innostun?

  • Uusista haasteista, kilpailuista, yllättämisestä. Innostun siitä, kun saan ja voin ylittää ennakkoluulot ja odotukset. Innostun yllättävistä mahdollisuuksista, muiden potentiaalisista ideoista, itseni ilmaisusta, strategioiden luomisesta ja siitä, kun pääsen näyttämään omaa osaamistani. Innostun erilaisista ihmisistä, mielenkiintoisista keskusteluista, yhteistyöehdotuksista, näytön paikoista sekä uuden luomisesta. Näistä asioista minä innostun, näille asioille minä elän ja sytyn!

 

Entäpä sinä? Mistä sinä innostut?

Aihetunnisteet:
Kommentoi