Tarina johtajuudesta, tiimiläisen kolme parasta ominaisuutta tai paras mahdollinen joukkuepelaaja. Miten sitä haluaakaan lähestyä, minä en noita kriteerejä täyttänyt. Kirjan kuvitteellinen toimitusjohtaja Jeff Shanley olisi joutunut puntaroimaan tarkkaan kuinka paljon minua kannattaa ohjata parantamaan käytöstäni vai olisiko potkut ja maiseman vaihdos kaikille paras ratkaisu.

Patrick Lencioni jakaa vuosikymmenten tiimikokemuksensa vahvan tarinan kautta ja antaa kolme elintärkeää ominaisuutta, joita paras mahdollinen joukkuepelaaja tarvitsee, nöyryyttä, älykkyyttä ja nälkää. Lukiessa pysyi koko tarinan ajan ajatus siitä, että näinhän tämän pitää tiimissä mennä, nämähän ovat päivänselviä asioita. Siinä vaiheessa yliego innostui ja päässä alkoi pyöriä skenaariot, kuinka toteutan kaikkia näitä ominaisuuksia ja mitenhän näistä voisi kertoa muillekin tiimiläisille. Eipä tarvinnut taas kauaa odottaa, kun tuli palautus maan pinnalle.

Myyntipäivät tuli ja meni. Omalta kohdalta täytyy sanoa, että henkilökohtainen alisuoriutuminen on liian lievä ilmaisu, mutta onneksi näistä opitaan ja mennään eteenpäin. Myyntipäivien aikaan minulta puuttui nälkä. En ollut motivoitunut, eikä minua kiinnostanut tehdä tulosta. Koska kuitenkin välitän tiimistäni ja haluan heille pelkästään hyvää, yritin parhaani mukaan pitää yllä mukavaa ilmapiiriä, tsempata kaikkia ja olla iloinen. Vaikka noiden päivien aikana pidettiin hauskaa ja naurettiin paljon, koen olleeni tiimilleni kompastuskivi.

Tuntuu, että omalla kohdallani nälkä tulee ja menee. Minun on todella vaikeaa innostua jostakin, mikä ei kiinnosta. Kai se on ihan tavallista. Kyllähän minulla sitä nälkää yleensä on. Tosin tuntuu, että sekin on ehkä sitä yliegon tuomaa ajattelua. Jos totta puhutaan niin innostun kyllä asioista, mutta innostukseni laantuu yleensä pian. En ole elämässäni oikein löytänyt sellaisia asioita, joista jaksaisin innostua pitkäksi ajaksi. Tarkoittaako tämä sitten, että minä en ole paras mahdollinen joukkuepelaaja? Luultavasti juuri sitä se tarkoittaa. Mutta voisinkohan jotenkin kehittää itsessäni tuota heikompaa puolta?

Kirjan tarinassa tuli vahvasti esille, että jos nämä kolme ominaisuutta eivät täyty, on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Joko henkilöä opastetaan niin, että hän pystyy korjaamaan käyttäytymistään tai sitten on todellakin aika katsoa uusia vaihtoehtoja, koska tiimityö ei ole häntä varten. Kuulostaa siltä, että mikään noiden vaihtoehtojen väliltä ei ole mahdollista, ja niinhän se on. Huipputiimiä on mahdotonta rakentaa, jos sen jäsenillä ei ole näitä kolmea ominaisuutta. Minua kutkuttaa ajatus siitä, että voisin joskus olla osana sellaista huipputiimiä. Tällä hetkellä se ei ehkä ole mahdollista, koska tuntuu siltä, että minä itse olen esteenä sen muodostumiselle. Millä tavalla minun täytyy muuttua? En osaa siihen itse vastata.

Lencioni kuvaa joukkuepelaajaa, jolla on nöyryys ja älykkyys, mutta puuttuu nälkä, seuraavasti: ”Ihmiset, jotka ovat nöyriä ja älykkäitä mutta eivät riittävän nälkäisiä, ovat ”rakastettavia velttoilijoita”. He eivät tavoittele ansaitsematonta huomiota, ja he ovat omiaan työskentelemään toisten kanssa ja välittämään heistä. Valitettavasti heillä on taipumusta tehdä vain sen verran kuin heiltä on pyydetty, ja he pyrkivät harvoin ottamaan hoitaakseen enemmän työtä tai tarjoutuvat vapaaehtoisesti ylimääräisiin tehtäviin. Lisäksi heillä on rajallisesti intoa siihen työhön, jota tiimi tekee. Koska he ovat yleensä hurmaavia ja myönteisiä, johtajat helposti kavahtavat rakastettavien velttoilijoiden ottamista puhutteluun tai erottamista. Rakastettavat velttoilijat tarvitsevat kosolti motivointia ja valvontaa, joten he haittaavat tiimin suoritusta.”

En halua olla kompastuskivi tai haitata tiimin suoritusta, mutta miten ihmeessä pystyn muuttamaan itseäni ja käyttäytymistäni? Täytyykö minun jollakin tavalla alkaa innostua asioista uudella tavalla? Onko se suotavaa, että en innostu kaikista asioista, esimerkiksi myyntipäivistä, vaikka se olisi tiimin tehtävä? Miten voin muuttaa sitä, että innostukseni asioihin laantuu ja sitä kautta suoritukseni laskee merkittävästi? Olenko ihan toivoton joukkuepelaaja, jos kaivan motivaation parhaaseen suoritukseen ainoastaan silloin, kun asia minua aidosti kiinnostaa? Ehkä kaikkein pelottavin kysymys on, haluanko edes olla nälkäinen? En pysty vastaamaan näihin kysymyksiin yksin ja toivonkin, että te muut viisaammat voisitte auttaa minua eteenpäin. Kyllähän kaikilla on kehitettävää, ei kukaan voi olla täydellinen ja niin edespäin, mitä näitä kliseisiä lausahduksia nyt onkaan. Tässä nyt kuitenkin on minun henkilökohtainen kehityksen paikkani. Haluan olla paras mahdollinen joukkuepelaaja. Haluan olla osana huipputiimiä. Mistä löytyy nälkä?