Mistä löytää motivaatio esseisiin

Johdanto

Miksi esseet ovat niin myöhässä ja miksi niiden aloittaminen on niin vaikeaa? Miksi esseistä ei tule hyviä? Miksi siirrän kirjoittamista koko ajan? Miksi en vain kirjoita ja tee töitä esseiden eteen, vaikka tiedän, että se vain stressaa enemmän ja enemmän, kun jätän ne tekemättä? Miten voi olla välillä niin pirun laiska, kun tietää, että pakko se on kuitenkin jossain kohtaa tehdä? Nämä kysymykset pyörivät päässäni päivittäin, ja tässä esseessä pohdin vastauksia näihin kysymyksiin. Jos löydän vastaukset, se voisi auttaa tulevaisuudessa ja helpottaa elämää akatemialla ja tulevaisuudessa. Esseen Lähteenä käytän Lasse Seppäsen kirjaa Motivaatio: Perseelle potkimisen käsikirjaa.

Halua löytyy, motivaatiota ei

Esseet ovat tällä hetkellä todella paha peikko minulle. Kyselin jo silloin, kun hain Proakatemialle, kuinka paljon niitä pitää tehdä, ja päätinkin jo silloin hetkellisesti, että en edes pyri akatemialle, koska en esseitä osaa kirjoittaa. Siitä on tultu pitkälle ja ymmärrän nyt esseiden tärkeyden ja haluan kirjoittaa niitä. Halua ja välillä jopa pientä osaamista löytyy, mutta mistä sen motivaation vielä kaivaisi. Jos kirjoitan kiinnostavaa esseetä, tekstiä tulee niin, ettei edes sormet pysy perässä. Mutta jos aihe on pakolla kaivettu ja keksitty, en pysty edes aloittamaan, ja kun vihdoin aloitan, tuijotan tyhjää sivua tunteja. Siivoan kämpän monta kertaa ja teen kaikkea muuta, kuin kirjotan. Motivaatio on aivan hukassa ja kiroan koko konseptin maanrakoon. Päässä vain pyörii, että ei tässä ole mitään järkeä, teen sitten myöhemmin. Sitten tullaan siihen pisteeseen, että kello on kolme yöllä ja deadline on huomenna. Nyt on vain pakko kirjoittaa ja teksti on kamalaa. En varmana maksa tonnia tällaisen takia. Motivaattorina toimii tällä hetkellä pakko, mutta se ei ole motivaattori millä voin jatkaa.

Mitä on motivaatio?

Kirjassa Motivaatio: perseelle potkimisen käsikirja, Lasse Seppänen kuvailee motivaatiota näin: ”Motivaatio on jotakin, joka saa työhaalarit hikoamaan. Kun on oikein kova motivaatio, voi ohimennen pilkkoa pari motillista halkoja, kolata vahingossa naapurinkin pihan, juosta ylimääräisen kilometrin väsymystä uhmaten tai jatkaa työpäivää, toisinaan ihan liian pitkään”. Minulle tämä kuvastaa motivaatiota loistavasti. Motivaatio on sitä, kun tekee jotain, tekee sen paremmin kuin tarvitsisi. Tekee asioita, eikä edes huomaa mitä on tullut tehtyä ja kenen hyväksi. Motivoituneena tekee uhrauksia ja käyttää asiaan aikaa. Motivoituneena nauttii tekemisistä, ja saa hyvää jälkeä aikaiseksi. Motivaation löytäminen on usein helppoa. Ihmisiä motivoi erilaiset asiat. Joitakin motivoi raha ja joitakin motivoi toisten auttaminen. Sillä ei ole väliä mikä se motivaattori on, mutta mistä sellaisen saa kaivettua, jos se ei itsestään tule. Luulisi, että esseiden kirjoittamisessa halu oppia olisi minulle motivaattori, mutta kun asiaa mietin, saatan vain uskotella itselleni näin. Pakko ei ole hyvä motivaattori. Kun on pakko, ihminen kyllä tekee asian, mutta ei tee sitä hyvin, eikä tee sitä ajallaan.

Missä vika?

Olen todella motivoitunut opiskeluun ja Proakatemiaan tällä hetkellä. Kaikkeen tekemiseen löytyy motivaatiota ja intoa. Proakatemialla asioissa minua motivoi oppiminen, raha ja yhteinen tekeminen. Esseet ovat ne mitkä sakkaa. Esseideni laatu on ihan hirveää, enkä opi niiden tekemisestä mitään. Olen aina ollut huono koulussa ja esseiden tekeminen muistuttaa minua kouluajoilta, missä motivaationi ja tulokseni olivat huonoja. Koulu ei minua ikinä kiinnostanut, enkä ollut motivoitunut oppimaan. Nyt oppiminen ajaa minua eteenpäin ja olen todella nälkäinen oppimaan uusia asioita. Haluaisin oppia esseitä tekemällä ja kirjoja lukemalla, mutta silti esseen kirjoittaminen jotenkin tuntuu vain niin pakottamiselta ja suorastaan oksettavalta.

Uskon, että vika motivaation puuttumiseen on oman laiskuuteni lisäksi myös siinä, että joudumme kirjoittamaan esseitä niin paljon. En ehdi tällä hetkellä keskittymään ja käyttämään tarpeeksi aikaa yhteen esseeseen, jolloin en myöskään opi sen tekemisestä. Joudun valitsemaan aiheen, josta tiedän jo paljon, jotta ehdin tekemään sen ajoissa, enkä joudu maksumieheksi. Olen kierteessä, jossa minulla ei ole aikaa kirjoittaa ja keskittyä esseeseen. Olen myöhässä ja stressaantunut, joten en löydä motivaatiota. Esseen tekeminen tuntuu pakkopullalta ja siinä kestää kauan. Aloittaminen, aiheen löytäminen ja kirjoittaminen ovat kaikki vaikeaa. Stressaannun deadlinesta ja siitä etten opi, ja sama homma siirtyy seuraavaan esseeseen, ja sitä seuraavaan. Lasse Seppänen kertoo kirjassaan ”Stressi on mielenmyrsky, jossa on vaikea motivoitua ja sitoutua niihin asioihin, jotka järjellä ja sydämellä ajateltuna ovat minulle tärkeitä. Päinvastoin, mielenmyrsky saa minut tarttumaan mielihyvä yllykkeisiin, kuten sometteluun, herkkujen syöntiin ja asioiden turhanpäiväiseen jahkailuun”. En herkuttele, mutta sometteluun ja turhapäiväiseen jahkailuun menee kyllä älyttömästi aikaa, kun pitäisi esseetä kirjoittaa. Kierre pitää saada loppumaan.

Yhteenveto

Pakko myöntää, en osaa sanoa opinko tästäkään esseestä mitään. Kirjan lukeminen oli vaikeaa, enkä oppinut siitä. Kirjoittamiseni on huonoa ja epäselvää. En löytänyt syytä motivaation puuttumiselle. Vika voi olla siinä, että olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Vai onko vika sittenkin siinä, että akatemialla keskitytään esseiden määrään enemmän, kuin laatuun ja oppimiseen. Vikana voi olla myös se, että aihe ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen. No mutta vialla ei tällä hetkellä ole niinkään väliä. Motivaatio on pakko kaivaa jostain. Ja edelleenkin, pakko ei ole hyvä motivaattori. Pitää löytää motivaatiota motivaation löytämiseen. Ehkä kirjoitan tästä esseestä jatkoa ja pystyn vastaamaan kysymyksiini, mitkä johdannossa kysyin. Kunhan motivaatio on löytynyt ja pääsen oppimaan ja nauttimaan esseiden kirjoittamisesta.

Lähteet:

Seppänen, L. Motivaatio – Perseelle potkimisen käsikirja. 2018. 1. painos. Fitra.