Tampere
24 May, Friday
17° C

Proakatemian esseepankki

Minun matkani yrittäjänä ja kuinka se on minua muovannut



Kirjoittanut: Vili Olkkonen - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kutsuvat sitä pöhinäksi
Yrittäjänä elämisen taito
Katja Rajala
Annaleena Kuronen
Venla Väkeväinen
Katariina Helaniemi
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Minun matkani yrittäjänä ja kuinka se on minua muovannut

 

Johdanto

 

Olen hakenut viime vuonna keväällä tähän kyseiseen kouluun, koska en ollut aivan varma mitä oikein haluan tulevaisuudessa tehdä, jotenkin yrittäjyyden opiskeleminen kuulosti omalta jutulta, olinhan seurannut pienestä pitäen molempien vanhempieni matkaa yrittäjinä. Mietin kuitenkin vielä viimeisenä iltana ennen yhteishaun umpeutumisesta, pitäisikö sitä valintaa kuitenkin vaihtaa onkohan se kuitenkaan oikea paikka minulle. Jälkikäteen on helppo todeta, että onneksi en vaihtanut ja satuinpahan vielä pääsemään sisäänkin tähän kyseiseen kouluun, jonka tunnemme nimellä Proakatemia.

Minulla oli erinäisiä ennakkoluuloja ja olettamuksia, kun syksyllä saavuin tänne. Osa ennakkoluuloistani osoittautui täysin vääriksi ja osa oikeiksi, kuitenkaan niitä sen syvällisemmin pohtimatta lähdin ihmettelemään tätä mysteeristä koulua, josta saa yrittäjyyden ja tiimijohtamisen perustutkinnon. Minulta olivat monet ennakkoon kyselleet, vanhempani mukaan lukien, että kuinka yrittäjyyttä muka voi opiskella, senhän oppii vain yrittämällä. Tätä hyvää kysymystä minäkin olen pohtinut ja tämän esseen tarkoituksena minulla on hieman avata omaa matkaani tähän pisteeseen, ja samalla kertoa mitä yrittäjyys on ja kuinka se vaikuttaa minuun ja omaan minääni. Hyödynnän tässä esseessä Annaleena Kurosen, Venla Väkeväisen ja Katariina Helaniemen ”Kutsuvat sitä pöhinäksi, tositarinoita kasvuyrittäjyydestä”, (Otava 2018) ja Katja Rajalan ”Yrittäjänä elämisen taito”, (Readme.fi, 2020). Koen, että näillä kirjoilla sain avarrettua omaa katsomistani yrittäjän elämästä ja varsinkin psyykkisestä vuoristoradasta, jota yrittäjä kokee erivaiheissa.

 

Yritteliäs suomi, miksi yrittäminen on tärkeää?

 

Yrittäminen, siinä on monelle suomalaiselle termi, jota he välttelevät läpi elämänsä ja toisille se taas on koko heidän elämänsä. Suomi on siitä hassu maa, että täällä ihmiset joko haluavat olla yrittäjiä tai, sitten eivät missään nimessä halua olla. Yrittämisellä tarkoitetaan siis erilaisia mahdollisuuksiin tarttumista ja liikeidean muodostamista. Jokainen ihminen voi varmasti keksiä maailmaa mullistavan idean, mutta kaikilla ei ole rohkeutta heittää palkkatyötään pois ja aloittaa hieman riskilläkin pelkän idean pohjalta uurastamaan omaa yritystä pystyyn.

Yrityksen perustaminen on sinänsä vielä helppoa ja pienimuotoista yritystoimintaa on helppo pyörittää palkkatöidenkin ohella, mutta silloin se on mahdollisesti suuri este yritystoimintasi kasvamiselle ja sen ammattimaisemmaksi tekemiselle.

Ainakin itse koen näin, että ne, jotka uskaltavat tämän riskin ottaa, että pystyvät palkka työstään irtaantumaan ja keskittymään oman ideansa työstämiseen ja jalostamiseen ovat niitä yrittäjiä. Kysymykselle miksi pitäisi olla yrittäjä ja miksi se on niin tärkeää, on varmasti monia vastauksia, mutta varmasti yksi tärkeimmistä syistä on se, että saat tehdä sitä mistä oikeasti nautit. Toinen on, että saat määrätä itse, kenen kanssa työskentelet, jos työskentelet ja milloin työskentelet, toki myös vastuuta ja riskejä on ihan eri lailla kuin peruspalkkatöissä. Mutta kyllä oman ideansa toteuttaminen ja tietynlainen vapaus ajaa silti ihmisiä yhä enemmän yrittäjiksi. (Kuronen, Väkeväinen, Helaniemi, 2018)

 

Oma matkani yrittäjänä ennen Proakatemiaa

 

Oma matkani yrittäjänä on alkanut 13-vuotiaana, kun isäni on ottanut minut mukaansa raksalle omalle rakennusalan firmalleen. Ensimmäisinä vuosina olin ainoastaan kesälomia isäni mukana aina välillä työmaalla auttelemassa ja niistä kesistä ei ihan hirveämmin muistikuviakaan ole, sen muistan, että pääsin maalailemaan erinäisiä autotalleja, sokkeleita ja aitoja, mutta parempia muistikuvia ei juuri olekaan.

16-vuotiaana olin ensimmäisen kesän kokonaan isälläni ja silloin aloin pääsemään kunnolla tekemään sain tehdä osia urakoista yksinänikin ja muutenkin rupesin toimimaan niin sanottuna joka paikan höylänä. Siitä kesästä eteenpäin rupesin olemaan niin usein työmaalla, kun en vain ollut, jossakin urheilutapahtumassa, koska urheilu on minulle aina ollut todella iso osa elämää ja tulee jatkossakin olemaan. Kuitenkin yrittäjyys rupesi kiinnostamaan minua entistä enemmän ja 19-vuotiaana vaihdoimmekin isäni kanssa minunkin nimeni yrityksen tietoihin ja rupesin tekemään vuoden ympäri töitä mitä vain pystyin milloinkin hoitamaan.

Minulla on siis pienestä pitäen kasvanut vahva työmoraalin käsitys ja luja luonne. Sen on varmasti muut saaneet tuntea matkan varrella nahoissaan, mutta kaikesta on aina selvitty. Kuitenkin kun lukion viimeisenä keväänä jouduin ottamaan henkilökohtaisesti suurempaa vastuuta yrityksestä, oli oma työmoraalini ja luja luonteeni kyllä toden teolla koetuksella ja epäonnistumisen pelko oli vahvana omassakin mielessäni lähes päivittäin. Kuitenkin niin kuin Kuronen, Väkeväinen ja Helaniemikin kirjassaan totesivat (Otava 2020), ”Yrittäjän pitää uskaltaa ottaa riskejä, jotta on mahdollista menestyä”. Kesän lopussa tämä oma riskinotto ja pelkoni palkittiinkin, yrityksen kasvaneena liikevaihtona ja minun oma itsetuntoni ja itseluottamukseni olivat saaneet suuren buustin eteenpäin ja olinkin enemmän kuin innoissani lähdössä kohti uusia haasteita akatemialle. (Kuronen, Väkeväinen, Helaniemi, 2018)

Tiesin myös, että jossakin kohtaa omista taidoistani, joita olin Äitini yrityksen brändin uudistamisessa ja isäni yrityksen parissa kartuttanut olisi varmasti suuren suuri hyöty tulevaisuudessa. Olin mielestäni enemmän kuin valmis uusiin haasteisiin ja nyt kun taaksepäin muistelen en juuri muistakaan mitään, joka kertoo siitä, että kyllä on jännittänyt uuden alku ja paljon.

 

Uuden äärellä

 

Syksyhän oli pitkälti perusopintojen puurtamista ja uuden ihmettelyä, juurikaan en akatemialla aikaa ehtinyt viettää, eikä paikat niin tutuiksi tulleet, vaikka toki mavi tiimin jäsenyyden myötä pyörinkin aksullakin jonkin verran. Suurempia ideoita tulevaisuudenkaan osalta ei hirveämmin ollut, kun itsekin palkkatöissä kaupan alalla kävin ja samalla hoidin koulutehtävät ja urheilin. Huomasin kuitenkin, että vaikka lukiossa teoria oli minua kiinnostanut en kokenutkaan sitä hirveän olennaiseksi osaksi vaan mieli teki koko ajan päästä tekemään jotakin.

Kun joulukuu vihdoin koitti ja tiimi valintoja julkistettiin, muistan olleeni erittäin tyytyväinen omaan tiimiini, minkä sain ympärilleni. Alkuun kuitenkin koen, että tiimimme oli yksi iso kaaos, jota kukaan ei oikein ottanut omakseen, mutta hyvin sekin on tästä kevään myötä lutviutunut. Omia haasteita on toki matkan varrelle sattunut, mutta pienet vastoinkäymisethän vain kasvattavat luonnetta ja auttavat tulevaisuudessa ratkomaan suurempia ongelmia mitä kohtaamme.

Kevään myötä omat liikeideatkin lähti taas mietintä myssyyn ja pyörihän siinä montaakin erilaista ideaa, omalta kuitenkin tuntui, kun poikain kanssa keksittiin, että lähdetään rakennusalalle aurinkopaneeleita asentamaan.

 

Paluu tutulle turvalliselle rakennus alalle, miten koen sen?

 

Tuttu ja turvallinen rakennusala, johon en uskonut palaavani enää isäni yrityksessä vietettyjen vuosien jälkeen. Koen kuitenkin, että poikien kanssa saimme sellaisen mahdollisuuden, johon minäkin halusin lähteä mukaan, samalla koen, että tämä oli riittävän erilainen projekti kuin perus uudisrakentaminen, jotta sain kaipaamaani vaihtelua.

Aluksi projekti idean keksittyämme mietin, onko minulla mitään mitä antaa tälle projektille, mutta hetken pohdittuani tunsin, että omasta tietotaidostani ja kokemuksesta tulee varmasti olemaan hyötyä ja samalla pystyn hieman antamaan oppejani eteenpäin, joka on asia mikä itselleni on todella merkittävä asia.

Yrittäjän vaisto on myös asia, jonka koen itselleni kehittyneen tässä vuosien varrella ja koska nyt minulla oli itselläni halu päästä palkkatöistä pois ja päästä taas tekemään töitä itselleni ja näkemään oikeasti se oman käden työn tulos. Näiden asioiden, kun olen huomannut, että ne toteutuvat, niin olen saanut suurta tyydytystä ja koen löytäneeni sen oman juttuni ainakin tähän hetkeen, eihän sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (Rajala, 2020)

 

Epäonnistumisen pelko ja sen selättäminen

 

Epäonnistuminen on asia jota todella monet pelkäävät ja suorastaan ovat kauhuissaan, kun edes kuulevat kyseisen sanan. Itse olen pohtinut todella paljon tätä, mutta kuten … kirja viittaus …Koenkin, että ilman pientä pelkoa perseessä epäonnistumisesta ja kaiken menettämisestä ei yrittäjä pistäisi itsestään niin paljoa likoon ja tekisi oikeasti kaikkea viimeisen päälle hyvin. (Rajala, 2020)

Yrittäjyys on muutenkin psykologista peliä pidemmän päälle, joskus menee hyvin ja silloin on taottava kuin viimeistä päivää, koska ikinä et voi ennakkoon tietää milloin saat viimeisen työsi. Toisaalta joskus voi tulla pidempiä hiljaisia pätkiä, jolloin täytyy miettiä oikeasti miksi teet sitä mitä teet ja varmasti muut tulevat tällöin kyseenalaistamaan sinun ideasi ja ideologiasi. Mutta jos silloinkin jaksat oikeasti luottaa omaan tekemiseesi ja ideaasi, palkitaan se varmasti myöhemmin. (Rajala, 2020)

Epäonnistumisen pelkoa pystyt torjumaan, sillä että työskentelet sellaisen asian kanssa, joka on sinun mukavuusalueellasi ja luomalla ympärillesi vahvan tukiverkoston. Yrittäjän tärkeimmäksi taidoksi sanotaan usein verkostoitumista, jos sinulla on laaja verkosto ihmisiä ympärilläsi mahdollistaa se tarvittaessa myös avun pyytämisen. Kun tiedät, että sinun oma ideasi on hyvä ja siihen kannattaa mielestäsi panostaa, sekä tiedät että ympärilläsi on ihmisiä, jotka luottavat juuri sinuun ja sinun tekemiseesi pystyt näillä asioilla vähentämään omaa pelkoasi epäonnistumisesta.

 

Perheyrittäminen versus tiimiyritys suuressa osuuskunnassa

 

Olen pohtinut paljon, mitenkä nykyinen tiimiyrittäjyys eroaa, siitä kun toimin yrittäjä isäni kanssa. Olen huomannut monia eriasioita, mutta yksi suurimmista eroista on varmasti päättämisen vaikeus ja se, kuinka monta mielipidettä yhdestä asiasta voikaan todellisuudessa olla. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin ei yleensä kiinnitä huomiota ennen kuin niihin törmää jokapäiväisessä elämässään.

Alkuun minun oli vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa päätöksen teko on pitkä ja monimutkainen prosessi ja se turhaudutti minua suuresti, olen kuitenkin tajunnut sen, että kaikilla ei ollut minun lähtökohtiani tähän koulutukseen ja sen takia jotkin asiat pitää selittää monimutkaisemmin ja tarkastella huolellisesti kaikki erivaihtoehdot, ennen kuin tehdään lopullinen päätös. Minusta onkin nykyään todella hyvä, että monet haastavat meidänkin tiimissämme muiden mielipiteitä ja asioita mietitään useista näkökulmista.

Perheyrittämisessä on omat haasteensa, jotka usein liittyvät yhteiseen kommunikointiin ja työajan ja kotiajan erottamiseen. Itse en näitä asioita juurikaan ole huomannut, toki työajat ovat edelleen ja olivat myös isäni kanssa toimiessani hyvin laajat ja joustavat, mutta joskus työt toki seuraavat kotiin eikä siltä voi täysin välttyä.

Tiimiyrittäjyydessä on omat vaikeutensa, mutta omamielipiteeni on kuitenkin se, että sinulla on laajatukiverkko ja voitte yhdessä tiiminne kanssa pallotella erilaisia business ideoita. Tiimin tuki on korvaamaton ja tiimin kautta on myöskin mahdollista laajentaa omaa verkostoaan ja saada näin uusia tuttavia, joka on erittäin tärkeä asia nyky-yhteiskunnassamme. Ilman tiimiä ja sitä, että voit jakaa heille ideasi ja saada sekä haastamista, että tukea olisi todella vaikea lähteä yrittämään mitään uutta ja siihen kynnys olisi paljon suurempi, siksi koenkin tiimin tuen olevan yksi isoimmista hyödyistä mitä voit ikinä saada, se on korvaamatonta.

 

Tulevaisuus ja taidot mitä tulevaisuudessa koen tärkeäksi

 

Tulevaisuudesta puhutaan aina paljon ja siitä millaiseksi maailma on menossa. Itse olen tavallaan etuoikeutetussa asemassa, koska asun suomessa missä on hyvä olla ja olemme myös yksi kehittyneen kulttuurin kärkimaista. Kuitenkin kun puhutaan yrittämisestä ja tulevaisuudesta on todella vaikea ennakoida millaisia taitoja tulevaisuudessa, kaivataan ja millaisia aloja on olemassa.

Tärkeitä asioita omasta mielestäni tulevaisuudessa on kuitenkin sosiaalisten suhteiden kasvattaminen ja oman verkoston laajentaminen. Myös omalle epämukavuusalueelle menemine on todella tärkeää, koska jos et aja itseäsi koskaan epämukavuusalueelle, et voi myöskään kehittyä. Näiden asioiden lisäksi mielestäni on todella tärkeää pitää jonkinlainen tiimi ympärillään, jonka kanssa voi pallotella erilaisia ideoita ja saada uusia ahaa elämyksiä. Keskustelu, haastaminen ja omaepämukavuusalue ovat mielestäni kolme ydinpointtia, jos meinaat keksiä uuden liikeidean. Ilman näitä kolmea asiaa on todella vaikea nyhjäistä tyhjästä liikeidea ja saada siitä vieläpä toimiva todellisuudessa. (Rajala, 2020), (Kuronen, Väkeväinen, Helaniemi, 2018)

 

Pohdinta

 

Koen, että olen saanut yrittäjyydeltä todella paljon ammennettavaa omaan elämääni ja, että yrittäjyys on kasvattanut minua ihmisenä monin eritavoin. Olen ulospäinsuuntautuvampi, oma-aloitteisempi ja johdonmukaisempi, koska tiedän, että omalla esimerkillään voi auttaa muitakin. Ja kun pääset tekemään sitä mistä todella nautit ei se silloin tunnu edes työnteolta. Yrittäjyydessä on muistettava pitää vahva tukiverkko ympärillä ja pelattava niillä voimavaroilla, jotka sinulla itselläsi ovat, niitä ei kannata ylittää, koska yleisin ongelma suomalaisilla yrittäjillä on burnout. Oma matkanikin on ollut nuoresta iästäni huolimatta pitkä, mutta on siellä ollutkin kaikenlaista, on ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Oikeanlaisella asenteella pääsee kuitenkin todella pitkälle asiassa kuin asiassa.

Yrittäjänä on myös hyvä muistaa erotella työaika ja oma-aika selkeästi ja aina töitä ei kannata viedä kotiin mukanaan, koska hyvin nopeasti ne rasittavat ilmapiiriä myös siellä. Kun aikatauluttaa oman elämänsä kunnolla ja pitää huolta levosta, sekä saa tehdä sitä mistä nauttii, pääsee varmasti todella pitkälle. Kannattaa myös muistaa se, että me yrittäjät olemme tämän maan perusta ja joka päivä, kun kehitämme jotakin uutta ja jaksamme yrittää, parannamme samalla maailmaa!

 

Lähteet:

Annaleena Kuronen, Venla Väkeväinen ja Katariina Helaniemi. Kutsuvat sitä pöhinäksi, tositarinoita kasvuyrittäjyydestä. Otava 2018.

https://otava.fi/kirjat/kutsuvat-sita-pohinaksi/

 

Katja Rajala. Yrittäjänä elämisen taito. Readme.fi. 2020.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/yrittajan-syke-9789523730830?gclid=Cj0KCQjw3a2iBhCFARIsAD4jQB2cCmOEqkp9y6145JyJq9OsXHkqb7hHWDdo2U0vIIhVZ-ir8YUJtAAaAiVNEALw_wcB

Aihetunnisteet:
Kommentoi