Elämäkerrat, tositapahtumiin perustuvat elokuvat ja tarinat ovat suosikkejani. Aihe tai ala ei ole sidoksissa mielenkiintooni, vaan se, onko tarina itsessään kiinnostava. Olen katsonut ja lukenut kymmeniä tositarinoita erilaisista aiheista, maailmaa kuohuttaneista skandaaleista ja tässä esseessä esittelen yhden niistä.

Monet viime vuosina mediaa seuranneet ovat varmasti kuulleet nimen Edward Snowden. Vuonna 2013 hän valjasti suurimman tietovuodon Yhdysvaltain historiassa siitä, miten Yhdysvallat valvoivat kansalaisiaan äärimmäisen kyseenalaisin ja laittomin keinoin. Järjestelmä antoi sen käyttäjälle vapauden tutkia jokaisen yksityishenkilön henkilökohtaisimmatkin viestit ja tiedostot ja ojentaa ne valtion ja järjestelmää käyttäneen henkilön käyttöön. WTC-iskujen jälkeen tehty uusi, salainen massavalvontajärjestelmä ja sen kanssa operointi osoittautui tämän maanpetturi-sankarin toiminnan perustaksi. CIA:ssa, NSA:lla ja DIA:lla työskennellyt tietotekniikan nero otti ohjat omiin käsiinsä ja onnistui salakuljettamaan maailman mahtivaltion salaisimpia tiedostoja paljastettavaksi maailmalle. Kuinka pitkälle täytyy mennä, että riskeeraat koko elämäsi asian puolesta, jonka koet vääräksi?

Snowden syntyi virkamiesperheeseen, jossa äiti oli valtionvirkailija ja isä rannikkovartioston tekninen insinööri. Snowden kasvoi internetin ja uuden teknologian murroksessa, jotka lopulta tekivät hänestä sen, mitä hän tulisi olemaan. Hän oli erityisen kiinnostunut teknologiasta ja internetin luomista mahdollisuuksista ja viihtyikin ensimmäisen tietokoneen saatuaan sen äärellä jatkuvasti. Snowden tykkäsi viettää aikaa erilaisilla keskustelupalstoilla ja foorumeilla, keskustellen teknologiasta, laitteiden ongelmista ja jopa kuoleman rangaistuksesta. Hän ei ainoastaan oppinut tekniikasta, vaan jatkuva keskustelu ympäri maailmaa erilaisten ihmisten kanssa muokkasi hänen kuvaansa myös maailmasta. Internet eli aikaa, jolloin oli jopa enemmän sääntö kuin poikkeus olla anonyymi käyttäjä. 13-vuotias introvertti pystyi tekeytymään keneksi tahansa ja tätä kautta Snowden löysi tulevan vahvuutensa, hakkeroinnin.

Sinun ei tarvitse olla ammattilainen osataksesi ”hakkeroida”. Sinun tulee vain tuntea järjestelmä, jonka kanssa toimit ja käyttää sen heikkouksia hyväksi. Vähän kuin nukkumaanmenoaika. Nuorena sinut käsketään nukkumaan, mutta mitä teet sängyssä valojen sammuttua, on taas täysin eri asia. Tai kuten Snowden teki kuusivuotiaana; hän siirsi talonsa kaikki kellot muutaman tunnin taaksepäin, jotta nukkumaanmenoaika olisi myöhemmin. Lopulta hän vain nukahti keskelle olohuonetta puhtaasti väsymyksestä. Iän karttuessa, Snowden alkoi ymmärtää, miten näitä aikuisten järjestelmiä pystyy hakkeroimaan. Koulussa opettaja kertoi hänelle, että 15% kurssin arvosanasta tulee kotitehtävistä. Snowden laski, että suoriutumalla vain kokeista erinomaisesti, ei tarvitse tehdä kotitehtäviä ja hän saisi silti arvosanan B. Niin jäivät kotitehtävät ja aikaa tietokoneille tuli enemmän.

”Hakkerit eivät riko sääntöjä yhtä paljon, kun he paljastavat niiden heikkouksia.”

Vuosi 2001. Syyskuinen päivä New Yorkissa. Tämän kyseisen päivän tapahtumat herättivät Snowdenissa halun palvella maataan ja niin hän liittyi armeijaan. Ura ei kestänyt kauaa, sillä vain muutaman kuukauden jälkeen hän mursi nilkkansa. Halu auttaa ei kuitenkaan hälvennyt. Hän alkoi pohtia, miten voisi käyttää jo olemassa olevia kykyjään avuksi. NSA ja CIA olivat väyliä, joiden kautta hän voisi vaikuttaa asioihin. Snowden oli 22-vuotias.

Työskenneltyään useita vuosia erilaisissa tiedusteluorganisaatioiden tehtävissä ja paikoissa hän alkoi ymmärtää, kuinka päälaellaan asiat todellisuudessa olivat. Kirjassa ja draama-dokumentti-elokuvassa kerrotaan, miten nerokkaasti hän onnistui haalimaan tarvittavat tiedostot ja salakuljettamaan ne ulos Fort Knox-maisesta laitoksesta. Näin Apajan ”kasvi” -statuksen omaavana, sytyin valtavasti sille nerokkuudelle ja systemaattiselle step-by-step suunnittelulle, jonka avulla hän operaatiossaan onnistui. Hän käytti helppoja verukkeita ja ihmisten hyväntahtoisuutta ja uskoa hyväkseen ja ”hakkeroi” tällä tavalla itsenä tilanteisiin ja paikkoihin, joissa hän pystyi keräämään tietoa salassa, uskotellen ulospäin tekevänsä jotain ihan muuta. Hän alkoi kantaa rubikin kuutiota mukanaan töissä. Hän piteli sitä kädessään kävellessään porteista sisään ja ulos ja lopulta häntä alettiin kutsua nimellä ”The Rubic’s Cube Guy”. Koska hän tunsi järjestelmän kuin omat taskunsa, hän tiesi myös, että jokaista järjestelmässä tehtyä liikettä seurattaisiin. Niinpä hän kehitti peitetarinan testauksesta, jonka osana hän pystyi siirtelemään tiedostoja eri paikkoihin ja täten lataamaan tiedostot itselleen eri muistikorteille joutumatta epäillyksi. Ladatakseen tiedostot journalisteille, hän ajeli ympäri ämpäri, etsien wifi-verkkoja joihin hakkeroitua ja näin hän latasi tiedostot jonkun muun henkilön piikkiin, vaarantamatta omaa kiinnijäämistään. Osana suunnitelmaansa, hän piilotti SD-muistikortit täynnä salaista tietoa rubikin kuutionsa eri väristen palasten alle. Tunnettuna ”Rubikin kuutio ukkona”, häntä ei epäilty lainkaan, kun hän poistui se kädessään tavallisen työpäivän jälkeen. Näin hän sai kuljetettua elintärkeät tiedostot kotiinsa ja lähetettyä ne toimittajille, salatusta sähköpostista tietenkin.

Mikä lopulta johti hänen päätökseensä riskeerata kaikki? Tutustuessaan järjestelmään ja kollegoihinsa, hän sai tietää asioita, jotka suorastaan oksettivat häntä. Kollegat kertoivat hänelle, kuinka he pystyivät tarkastelemaan tyttöystäviensä ja vaimojensa viestittelyä ja kuuntelemaan heidän puheluitaan, missä ja milloin halusivat. Joidenkin väitteiden mukaan he onnistuivat hakkeroimaan myös web-kameroita ja seuraamaan käyttäjän tietämättä heidän toimintaansa, kuin live streamiä. Mikä heitä siis esti seuraamasta myös hänen vaimonsa yksityisasioita? Aivan, ei mikään. Lainkuuliaisuus ja ihmiskunnan arvottaminen oman itsensä yläpuolelle aloittivat lumipalloefektin, joka jää ikuisesti historiaan.

Mikä on tilanne, jossa arvotat kaikki muut yläpuolelle oman itsesi sijasta? Elokuvissa ja sarjoissa nähdään usein tilanteita, joissa henkilö heittäytyy toisen eteen, kun tätä ollaan ampumassa. Dramaattisesti usein nämä henkilöt saavat osuman, mutta selviävät kuin ihmeenkaupalla. Snowden heittäytyi koko Yhdysvaltain kansan eteen tietäen, että paluuta tuskin on. Rap-artisti Cheek toteaa kappaleessaan Äärirajoille rohkeudesta; rohkeus ei ole sitä, ettei pelota, vaan sitä, että uskaltaa hypätä, vaikka ei tiedä selviääkö elossa. Snowden varmasti tiesi millaisia seuraamuksia tulisi, mutta tarkalleen ottaen sen suuruutta ei tiennyt kukaan. Menikö esseen uskottavuus äskeisen takia? Tässäpä hauska tapahtuma. Kirjoittaessani tätä esseetä, kuuntelin musiikkia Spotifysta. Kyseinen kappale sattui osumaan korvanappeihini ja syystä tai toisesta, pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan. Kuten Snowdenin päätyminen otsikoihin maanpetturi-sankarina monen sattuman kautta, tässä sitä nyt ollaan, lainaamassa viha-rakkaussuhteen omaavaa Cheekiä. Totuus on, että samankaltaista tematiikkaa näiden kahden väliltä kuitenkin löytyy. Halusin poimia kohtia kappaleen sanoituksesta, joiden kanssa näin yhtäläisyyksiä. Poimitut sanoitukset eivät etene kronologisessa järjestyksessä, eikä niiden tarkoituksena ole riimitellä. Sitten mennään;

(1) ”Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä”
(2) ”Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa”

Siinä missä kappaleen nimi on Äärirajoille, Snowden rakensi täysin uuden ulottuvuuden tietosuojan tulevaisuudelle paljastaessaan mahtivaltion toiminnan menneen äärirajoille ja niiden yli. (1) Luotto siihen, että hän tekee oikein, murskasi valtion asettamat sopimukset, vaitiolovelvollisuudet ja alentumisen osaksi valvontakoneistoa. (2) Vaikka lopputulemasta ei voinut olla varma, hänen täytyi vain uskoa tekemäänsä, jotta lopputulos ylipäätään saataisiin.

(3) ”Menin äärirajoille että mun pääni hajoilee”
(4) ”Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille”
     ”mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri”
(5) ”Annan niin kauan kun sillä on välii”

(3) Kirjassa kerrotaan moneen otteeseen, kuinka Snowdenin terveys reistaili milloin mistäkin syystä. Oli narkolepsiaa, epilepsiaa ja henkistä pahoinvointia. Useita viikoista aina kuukausiin kestäneitä hermolomia ja terveysongelmista johtuvia poissaoloja. (4) Kuten aiemmin jo hieman avattu, Snowden päätyi paljastajaksi monen sattuman kautta. Rasmus Piiroinen ja Antti Eloranta toteavat esseessään ”Zero to One”, että sattumaa tai tuuria ei ole olemassa. Olen samaa mieltä, sillä jokainen tekemäsi päätös aiheuttaa jonkinlaisen seurauksen. Tuuriin ja sattumaan on helppo tuudittautua onnen tai epäonnen sattuessa, mutta tosiasiassa ne ovat päätösten suoria johdannaisia. Mikäli sattumaa tai tuuria ei ole, onko sitten tarkoitusta olemassa? Ehkä on, ehkä ei. ”Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille” kuvastaa Snowdenin urallaan ja elämässään tekemiensä päätösten summaa, joka kulminoitui mittavaan tietovuotoon. Oliko se Snowdenin elämän tarkoitus? (5) Paljastusten tultua julki, hän jatkoi haastattelujen ja tiedon jakamista, puskien tätä vääristynyttä toimintaa yhä suuremmin tietoisuuteen.

(6) ”Mä vannoin antavani kaiken sille että tää skulaa”
(7) ”Tää on kestävää sitä ei pysty estämään kukaan”
(8) ”Pidän mieles vallan mukana kasvaa vastuu”
(9) ”Tom Fordin kengilläkin voi toisinaan paskaan astuu”
(10) ”Kun marssii joukon kärjissä vastatuuli on suuri”
(11) ”silmillehyppiöit vastaan crewni on muuri”

(6) Snowden käytännössä uhrasi uransa, perheensä, kotinsa, rahansa ja jopa henkensä aatteensa eteen. Uhraamalla elämänsä paitsi Yhdysvaltojen myös koko ihmiskunnan vuoksi on antanut hänelle sankarin statuksen. (7) Kestävyydestä on tullut viitteitä jo viimeaikaisten tietosuojalakien päivitysten muodossa ympäri maailman. Kyseinen tapahtuma herätti maailman taas siihen, että yksilöitä me täällä lopulta olemme, eivätkä arkiset mutta yksityiset tekemisemme kuulu muille. Lainsäädäntö ja sen seuraaminen ovat tehostuneet ja tulevat tehostumaan yhä entisestään laitteiden ja koneiden yhdistyessä yhä enenevissä määrin internettiin yksilötasolla. (8) Toimiessaan tiedustelupalveluissa korkeissa viroissa, Snowdenilla oli juuri tämä valta tarkkailla ketä tahansa, miten tahansa. Vallan lopulta hahmottuessa, hän ymmärsi vastuunsa olevan äärimmäisen raskas ja päätti kertoa asiasta kaikille. (9) Valtionvirkailijat, etenkin pahamaineista CIA:ta palvelleet nauttivat vahvaa statusta ja arvostusta. Ainakin ennen nauttivat. Puku päällä, hienolla autolla, kengät plankattuina salaperäisiin, tärkeisiin hommiin. Elokuvien ja sarjojen romantisoima kuvaus. Snowden veti koko valtion edessä Tom Fordit jalkaan ja astui surutta keskelle velliä, jonka sotkut eivät lähteneetkään vedellä ja saippualla. (10,11) Vaikka tietovuoto ei ollutkaan ensimmäinen laatuaan Julian Assagnen ja WikiLeaksin vuonna 2006 aiheuttaman kohun vuoksi, oli hän yksin marssimassa kohti vastatuulta. Tietojen vakavuuden selvittyä globaalisti, syntyi vankka tukijoukko Snowdenin taakse. Hän sai turvapaikan Venäjältä ja varakkaita yksityishenkilöitä turvaamaan hänen olonsa.

En osaa muotoilla tätä mitenkään järkevästi, mutta mikä tähän Cheek – Snowden vertailuun nyt johti, kesken tavallisen esseen? Kaukaisempana syynä se, että päätin joskus hakea Proakatemialle opiskelemaan. Siitä lähtien jokainen päätökseni on tuonut minut tähän, vertailemaan suomen yhden suurimman artistin sanoituksia maailman merkittävimmän tietovuotajan tekojen kanssa. Vai oliko syynä vain se, että päätin laittaa kuulokkeet korville?

”Vi-vi vien tän äärirajoille, sua varten”

Mitä sinä olet valmis viemään äärirajoille ja ketä varten, jos tilanne koittaa?

LÄHTEET: Snowden, E. 2019. Pysyvästi Merkitty. WSOY.
Tiihonen, J. 2014. Kappale: Äärirajoille. Warner Music Finland Oy.