Syksyllä käymässämme keskustelussa valmentajani kysyi kysymyksen, jota moni on varmasti miettinyt mutta ei ole uskaltanut sanoa ääneen. Olen uudessa tilanteessa, parisuhteessa naisen kanssa. Miten läheiseni reagoivat tähän? Onko tämä aiheuttanut lisää stressiä tai ahdistusta elämääni? Vasta kysymysten kuullessani aloin pohtimaan, kuinka ihanilla ihmisillä olen ympäröinyt itseni. Olen saanut positiivisen vastaanoton ja tuen läheisiltäni. Olenkin myöhemmin ollut hiukan yllättynyt kääntyneistä päistä ja katseista puhuessani tyttöystävästäni. Asia on itselleni ollut aina niin normaali. Mietin, haluaisinko pitää näitä ihmisiä elämässäni, jos he olisivat reagoineet negatiivisella tavalla.

On mahdollisuus valita, ketä ihmisiä pidät lähelläsi. Sanonta seura tekee kaltaisekseen, ei ole täysin huuhaata. Ihmiset toimivat ikään kuin peileinä toisilleen. Jatkuvasti negatiivisten ihmisten ympäröimänä, alkaa itsekin muuttua kyyniseksi ja epäileväksi. Diili-voittaja Sointu Borg puhuu Instagram -päivityksessään niin sanotuista ankeuttajista. Borgin mukaan ankeuttaja on ihminen, joka pyrkii pitämään sinut alhaisilla mielentaajuuksilla ja painaa sinua alaspäin. Toiminta voi näkyä passiivisaggressiivisuutena, sarkastisina ja piikittelevinä vitseinä tai vaikka epäaitoina onnen toivotuksina. Soinnun sanoin: ’’Suojelkaa omia energioitanne. Emme tarvitse ankeuttajia elämäämme’’.

Kaikille on varmasti tuttu vanhan kansan ohje: kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Jossain määrin pidän tätä edelleen hyvänä neuvona, uskon ajatukseen hyvä tulee hyvän luokse. Olen kuitenkin kuullut päivitetymmän version ”kohtele muita kuin he haluavat ja tarvitsevat tulla kohdatuksi”. Ihmiset ovat erilaisia ja kaipaavat erilaisissa tilanteissa erilaista kohtaamista. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija ja vaikka voimmekin jossain määrin lukea toista ihmistä, myös hänellä on velvollisuus opettaa, miten haluaa tulla kohdatuksi. Näen, että esimerkiksi ensimmäisissä oppimissopimuksissa oli paljolti kyse tästä. Kerron mitä olen kokenut ja toivon, että ymmärrät ja kohtelet minua empaattisesti. Opetimme toisillemme missä tilanteissa olemme heikoimmillamme ja miten haluamme tulla kohdatuiksi.

Kävimme juuri tiimiläisten kanssa keskustelua siitä, että monet oppimissopimuksessa käydyistä asioista ovat ehkä unohtuneet ja silti yksilöinä odotamme toisten muistavan ne. Olisiko aika opettaa uudelleen toisiamme? Muistuttaa ja pohtia itsekin, mitä minä kaipaan tiimiltä ja millä tavalla. Heli Suutari muistuttaa kirjassaan Kaikki kääntyy hyväksi: ”Yksi asia on varma: jos emme aukaise suutamme ja kerro, miltä meistä tuntuu, muut eivät ymmärrä meitä” (Suutari, 278).

Revenassa, akatemialla ja muissakin ihmissuhteissa haastavassa tilanteessa on helppo valita loukkaantuminen ja uhriutuminen. Asiat otetaan henkilökohtaisesti ja ne muuttuvat tavattoman suuriksi. On kuitenkin muistettava, ettei kaikki ole henkilökohtaista. Itseasiassa harvassa tilanteessa on. Tiimikaverin ärtyneisyys ja vitutus on usein hänestä itsestään riippuvaa. Aikaisemmin mainitsemaani ankeuttajaa ei todellisuudessa ärsytä sinun tekemisesi, vaan se, ettei hän itse ole jahdannut unelmiaan tai saavuttanut tiettyä asemaa. Suutari muistuttaa, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin, mutta sinun ei tarvitse hyppiä muiden tunteiden mukaan (Suutari, 164). Näin ’’tunnesieni’’ -ihmisenä imen helposti huomaamattanikin muiden tunteita itseeni ja tartun yleiseen virtaukseen.

Puhuimme sähkörausku -valmennuksessa Unfairin työporukan kanssa erilaisista virstauksista. Virtaukset ovat tiimin vaikuttavia ilmapiirin muutoksia, joita voi olla vaikea havaita. Ne voivat lähteä yhdestä tai muutamasta ihmisestä ja levitä koko tiimiin. Koen, että viime aikoina Revenassa on ollut negatiivinen lamaantumisen virtaus, johon itsekin olen joutunut. Mitä aikaisemmin virtaukset havaitaan, niihin voidaan myös puuttua. Mietin, minkälaisen johtajan tiimimme tarvitsisi, jotta pystyisimme ennaltaehkäisemään vahvojen virtausten vaikutusta koko tiimiin.

Opettelen edelleenkin seisomaan vahvana omilla jaloillani ankeuttajien, virtausten ja muiden ulkopuolisten tekijöiden keskellä. Asiaa helpottaa, se että ympärilläni on kannustavia ihmisiä, jotka ymmärtävät tilanteeni. Ymmärrän nyt myös sen, että voin itse olla se, joka aloittaa tiimissä positiivisen virtauksen. Läheisissä ihmissuhteissa minun on helppo tuoda positiivista energiaa, mutta Revenassa se on ollut viime aikoina haastavaa. Olen pohtinut, hyväksytäänkö ja arvostetaanko minua sellaisena ihmisenä kuin olen. Haluan kuitenkin yrittää tuoda itseäni enemmän esille ja näin ollen vaikuttaa koko tiimin positiivisella tavalla.

Ihailen Suutarin tapaa puhua asioista. Osio 219 on nimetty jämerä kuin kivi. ’’Pysyn itselleni rehellisenä ja kuljen omaa tietäni. Kukaan ei voi ottaa minulta voimaani’’. Tähän tunteeseen haluan vielä itsekin päästä tiimissä.

Lähteet:

Suutari, H. 2019. Kaikki kääntyy hyväksi. Atena.

Borg, S. 27.11.2021. Instagram -päivitys sivulla @sointuorvokki.