Jokainen meissä on varmasti joskus pohtinut eksistentiaalisia kysymyksiä. Eksistentiaalinen tarkoittaa olemassa oloon viittaavaa. Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on minun paikkani ja roolini tässä valtavassa maailmassa? Onko sillä mitä teen mitään merkitystä? Samaan aikaan tietää, että jokainen yksittäinen elämä ja hetki on merkityksellinen, mutta samaan aikaan kyseenalaistaa tämän kuitenkin täysin. Tähän kenties yhtenä suurimpana tämänhetkinen maailmankuva, jossa harvemmin enää pystymme sitomaan itseämme kiinteästi henkilökohtaiseen tai kulttuuriseen kehykseen. Mitä rikkaampi maa, sitä suurempi ongelma kansalaisten keskuudessa on. (Martela 2020, 19.)

Frank Martela on tunnettu suomalainen filosofi sekä kirjailija, joka on halunnut auttaa meitä tavan tallaajia kirjoittamalla kirjan nimeltä Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä. Joku voisi sanoa, että melkoista self help materiaalia – kenties – mutta henkilökohtaisesti koen, että melko tiukkaa asiaa. Kirja lähtee liikkeelle ajatuksesta, joka on valitettava lähtökohtainen totuus; elämämme on kosmisesti merkityksetöntä ja mielivaltaista sekä väliaikaista. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä lopulta kaikki on kiinni vain ja ainoastaan meistä itsestämme elämän absurdiuuteen ei vain saa jäädä kiinni. (Martela 2020, 25.)

Teoksessa oli monia asioita, jotka laittoivat minut ajattelemaan merkityksellistä elämää. Alkuun on pakko todeta, että ainakin isossa kuvassa koen eläneeni merkityksellistä elämää. Ennen kaikkea ajattelen tämän johtuvan siitä, että olen pyrkinyt toimimaan aktiivisesti niissä yhteisöissä, joissa kulloinkin vaikutan. Silti kirja herätti paljon ajatuksia. Ensimmäisenä mielenkiintoisena asiana nousi esiin se, miten jokaisesta tilanteesta hopeareunuksen etsiminen ei tee ihmistä onnelliseksi. Onnellisuuden maksimointiin keskittyminen tekee ihmisestä vähemmän onnellisemman, sillä aina olisi mahdollisuus saavuttaa seuraava ja parempi onnellisuuden taso. Ei pystytä nauttimaan hetkestä. Tämä juurtaa juurensa myös tällä hetkellä hyvin onnellisuuskeskeiseen kulttuuriin, jossa olet huono ihminen, jos olet tyytymätön. (Martela 2020, 31-32.) Pitäisi siis ymmärtää elää hetkessä ja ymmärtää myös vaikeiden hetkien merkitys – nekin ovat välttämättömiä hyvinvointimme kannalta. Itse silti ainakin keskityn usein etsimään negatiivisistakin asioista hopeareunuksia jopa teennäisesti.

Maailma, jossa elämme, on myös hyvin kulutuskeskeinen. Markkinointi- ja myyntikoneistot syöttävät meille jatkuvasti uusia asioita, joita kuvittelemme tarvitsevamme. Vaihtoehtojen määrä on nykyään myös uskomaton, joka lisää omaa tyytymättömyyttämme. Aina voisi saada paremman. (Martela 2020, 38.) Ristiriitaista toki on, että kun opiskelemme yrittäjyyttä meidän pitää oppia ja markkinoimaan, mutta toki olisi syytä pohtia miten sen voi tehdä kestävästi. Ei varmasti täysin mitenkään, mutta aina voi olla parempi. Itse olen ainakin surkea valitsija ja uskon aina löytäväni paremman tai halvemmalla tai paremmin tarpeitani vastaavan tuotteen tai palvelun. Aikaa siis menee ja tämä saattaa aiheuttaa jopa stressiä, jos menee liian pitkälle. Aiemmin kun on ollut käytössä vain muutamia vaihtoehtoja ei ole tarvinnut pallotella eli myyjien, eri tuotteiden ja vielä eri mallien välillä. Kulutuskeskeisyyttä ja omia valintoja pystyy rajaamaan vain tekemällä vahvoja valintoja ja valitsemalla vahvoja arvoja.

Kirjassa puhutaan myös henkilökohtaisista tavoitteista. Omat tavoitteet kannattaa rakentaa yleismaailmallisten perustarpeiden ympärille – kuten yhteisössä vaikuttaminen, hyvät ihmissuhteet sekä ihmisenä kehittyminen – eikä niinkään maallisten asioiden kuten raha, kauneus tai kuuluisuuden tavoittelun ympärille. Näiden tavoitteleminen aiheuttaa negatiivisia tunteita sekä itseasiassa vähentää merkityksellisyyden tunnetta. (Martela 2020, 100.) Em. tavoitteissa nostetaan esiin ihmissuhteet. Kaikki mitä maailmassa tapahtuu, tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin. Martelan mukaan elämän merkityksellisyys syntyy, kun tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. Tällöin ymmärrämme oman arvomme tässä maailmassa. Yhteisöllisyyden tarve kuuluu ihmisen perustarpeisiin ja se on syvällä meissä. Yhteenkuuluvuus aiheuttaa meille merkittävää merkityksellisyyden tunnetta. Individualismi on ajanut meitä vain valitettavasti pois tämänkaltaisesta maailmasta – ennen maailma on ollut yhteisöllisempi – toisaalta taas esimerkiksi Proakatemia on esimerkki siitä, että yhteisöllisyys alkaa elää uudelleen erilaissa muodoissa.  (Martela 2020, 103-107.) Olen itse pyrkinyt toteuttamaan tätä nimenomaisesti antamalla itsestäni parhaan panoksen olemassa olevien resurssien puitteissa ja voin allekirjoittaa kokeneeni todella paljon merkityksellisyyden tunnetta, jota on myös parantanut saamani positiivinen palaute.

Merkityksellisyyden tunnetta lisää myös hyvän tekeminen – jonka ei tarvitse olla maailmaa syleilevää – vain arkipäiväisiä tekoja omissa yhteisöissämme. Auttamalla muita autamme myös muita, sillä auttaminen luo merkityksellisyyden tunnetta. (Martela 2020, 120-121.) Olen oppinut ymmärtämään tämän asian oman työni kautta tapahtumien parissa aika konkreettisesti; jokaisen panoksella on merkitystä laajoissa kokonaisuuksissa. Hevosenpaskan kerääjäkin voi olla todella merkityksellinen ihminen todella suuren joukon kannata. Siksi kiitosta ja jonkin asian merkityksellisyyttä pitäisi korostaa työssä, koulussa ja vapaa-ajalla aina sopivan paikan tullen. Asioita voi olla vaikeaa ymmärtää roolissa, jossa itse kulloinkin vaikuttaa.

Martela kiteyttää kirjan lopussa merkityksellisyyden yhteen virkkeeseen: ”Elämän merkityksellisyys syntyy siitä, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita, sillä tavalla, että tulee niiden kautta merkitykselliseksi toisille ihmisille”. (Martela 2020, 139.) Mietin tätä siinä kontekstissa, jossa me esimerkiksi Proakatemialla opiskelemme ja totesin, että tämä on todella hieno paikka oppia merkityksellisyydestä. Väitän myös nähneeni sitä ihmisissä, jotka tänne ovat tulleet ja on saanut seurata heidän kasvuansa. Riski kuitenkin – joka on esimerkiksi Proakatemian ja tiimiyritysten tyyppisissä yhteisöissä – on se, että elämästä tulee suoritettava projekti ja merkityksellisyys häviää siihen (Martela 2020, 144). Se on asia, joka ehkä eniten kolahti, sillä se on tällä hetkellä itselleni ajankohtainen asia, mutta se onkin sitten jo toisen esseen paikka.

Martela, F. 2020. Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä. Helsinki: Gummerus kustannus oy.