Matkailualan murros

Matkailuala on vuosia hiljalleen pakotettu muutokseen ilmastonmuutoksen myötä. Ihmiset ovat koko ajan entistä tietoisempia ja halukkaampia ymmärtämään matkustuksen ympäristövaikutukset. Tämä ohjaa matkailualan toimijat pohtimaan tarjoamiaan palveluita ja markkinointia uusilta kanteilta. Millaiseksi matkailukulttuuri tulee muovaantumaan vielä meidän aikanamme, se on mielenkiintoinen kysymys.

Matkailualan yritysten markkinointi on muuttunut enemmän kertomaan yrityksen vastuullisuudesta, kun esimerkiksi majoituksesta löytyvistä perustarvikkeista. Tietenkin myös mainitaan, että löytyykö huoneesta hiustenkuivaaja ja jääkaappi, mutta etusivun otsikkoina toimivat yhä useammin majoituksen hiilijalanjälki. Tämä auttaa helpottamaan ihmisen matkailusta aiheutuvaa huonoa omatuntoa – jos matkustan, matkustan sitten mahdollisimman vastuullisesti. Mielestäni tämä on hieno muutos, etenkin sen kannalta, että toimijoiden tulee todella kiinnittää huomiota heidän vastuullisuusasteeseensa.

Maailman laajuisen pandemian myötä oli myös mietittävä perinteisen matkailualan tarjonnan ulkopuolelta. Miten pitää yllä yritystoiminta, joka perustuu ulkomaalta tuleviin matkaajiin. Erilaisia ratkaisuja näimme jo ihan Suomessa. Hotellihuoneita ja muita majoituspalveluita tarjottiin karanteenia varten ja etätyöpisteiksi. Onhan se varmasti mukavaa työskennellä siistissä huoneessa ilman kaaosta, verrattuna esimerkiksi perheellisen henkilön kotiin, jossa lapsetkaan eivät päässeet hoitopaikkoihin sulkujen takia.

Palaammeko enää takaisin samankaltaiseen matkailuun, vai pysymmekö lähempänä, vai lisääntyykö matkailu, koska siitä on joutunut pakosti pitämään taukoa. Tarjolla on jo virtuaalimatkailua ja -elämyksiä tarjoavia toimijoita. Ei tarvitse lähteä kauan kokeakseen esimerkiksi sademetsän ihmeet. Pukemassa VR-lasit päälle voi päästä viidakkoseikkailuun, vaikka kotisohvalta. Omasta mielestäni ei kuitenkaan usko, että virtuaalimatkailu tulisi korvaamaan perinteisen matkailun. Ihminen janoaa niin vahvasti uuden näkemistä ja kokemista moniaistillisesti, että se tarve ajaa ihmisen uusiin paikkoihin, vaikka sitten ilmaston kustannuksella.

Flyskam eli lentohäpeä on ruotsin kielen uudissana. Se kuvaa häpeäntunnetta, joka syntyy lentämisestä. Ruotsissa lentomäärät ovat vähentyneet, ja trendikkäämmäksi on noussut ympäristöystävällisempi junamatkailu. Muutos on pieni, mutta jos kaikki valitsisivat junan lentämisen sijaan, yksilön pienestä muutoksesta syntyisi iso merkitys.

Usein kuulee ilmastonmuutokseen liittyvistä valinnoista sanottavan, että ei yksilö voi tehdä muutosta vaan vastuu kuuluu päättäjille. Mielestäni tämä on järjetön ajatusmalli, sillä eihän ne päättäjät käy puolestasi kaupassa, tai valitse tapaasi viettää lomasi. ”Päättäjät” ovat tässä tapauksessa se sama kuuluista ”joku”, kenen vastuulle sysätään omat päätökset tai päättämättömyydet. Jokaisella pienellä teolla on merkitystä joko positiiviseen tai negatiiviseen kehitykseen. Enkä tarkoita sitä, että kaikkien tulisi syödä vain itsekasvattamiaan perunoita ja olla kotona neljän seinän sisällä. Tarkoitan sitä, että jokaisen tulisi ottaa vastuu omasta toiminnastaan ja tiedostaa valintojensa seuraukset. Tämä on osa vastuullista yrittäjyyttä, mutta myös vastuullista yksilön toimintaa.

Matkailu ja elämykset ovat mahdollisia myös lähellä, ja monin eri tavoin. Suomessa on mieletön luonto ja erilaisia mielenkiintoisia kaupunkeja ja kyliä, joissa kokea uusia elämyksiä. Tulee ottaa selvää, ja toki Suomen matkailun mahdollisuudet on tuotava paremmin esiin. Onneksi pandemian myötä kotimaan matkailu jo hieman sai tönäisyn parempaan suuntaan, ja tätä kautta parempaan markkinointiin.

https://www.erto.fi/palvelut/tyo-ja-elama/haasteiden-edessa/4481-matkailualan-kriisi-voi-olla-sysaeys-parempaan

https://havujaperkele.fi/yleinen/matkailu-vastuullisuuden-murroksessa/

https://yle.fi/uutiset/3-10740370