Se on taito, jota peräänkuulutetaan tänä päivänä melkein enemmän kuin mitään muuta. Se on meillä kaikilla, vaikka itse allekirjoittaneella sen tuntuu olevan jossain hyvin kaukaisuudessaan, se on luovuus. Mikäli uskaltaa kokeilla ja on utelias, voi myös toteuttaa itseään ja olla luova (Pölönen 2020, 43.) Yritimme olla fiksuja, nokkelia ja kekseliäitä näyttääksemme pätevyytemme, mutta usein pyrkimyksenä on löytää oikea vastaus, silloin pyrkimyksemme ei ole olla luova. Luovuuden kannalta olisi tärkeää oppia improvisoimaan, tekemään nopeita valintoja ja suhtautumaan virheisiin osana luovaa prosessia. Meidän tulee nostaa luovuus osaksi jokapäiväistä opetusta ja korostaa mielikuvituksen tärkeyttä (Pölönen 2020, 45.)

Jokainen ihminen on luova syntyessään, vaikka jotkut kokevat itsensä vähemmän luoviksi kuin toiset. Kyse on vain loppujen lopuksi kyvystä tehdä valintoja. Ihmiset, joita ihailemme luovina, ovat hyviä tekemään valintoja (Pölönen 2020, 45.) Minut herätti suuresti ajattelemaan, että luovuus on vain valintoja. Niinhän se on! Miten sitä ei ole koskaan osannutkaan ajatella niin? Tuntuu silti hassulta ajatella, koska en koe olevani huono tekemään valintoja, mutta ehkä olen huono tämän kaltaisissa asioissa tekemään päätöksiä. Minulla on aina olo, että olen huono luovuudessa, mutta mitä jos kääntäisinkin ajattelun valintojen tekemiseen, lähden harjoittamaan luovuutta valintojen kautta. Valmennuksessa aloittaessa maalaamisen ensimmäisenä valitsen millaisella pensselillä teen, millä värillä ja sitten vain luonnostelemaan aloitanko maalaamisen vasemmalle vai oikealle vai jopa ylös. Luovuudessa minun on vaikea hyväksyä virheeni. Olen liian kriittinen, jos esimerkiksi maalaaminen ei menekään juuri niin kuin olin ajatellut alun perin. ”Epätäydellisyys tekee ihmisistä ainutlaatuisi koneeseen verrattuna.” Luovuus edellyttää sitä, että osaamme suhtautua virheisiin osana luovaa prosessia ja jatkaa pienistä töyssyistä huolimatta. Aidosti luovat ihmiset eivät turhaannu virheistä, vaan osaavat nähdä ne mahdollisuuksina (Pölönen 2020, 47.) Olen onnekas, kun saan harjoittaa luovuuttani ympäristössä, jossa saan kannustusta ja pystyn myöntämään, että tämä on suuri heikkouteni. Olen ennen jopa hiukan ”tyytynyt kohtaloon”, etten vain ole luova ihminen, mutta tämän herättävän ajatuksen myötä heräsi toivonkipinä minun luovuuteni harjoittamiseen. Jos minä pystyn, pystyt sinäkin!