Luin Alf Rehnin kirjoittaman kirjan Vaaralliset ideat. Kirja haastaa ajattelemaan luovasti ja olemaan luova. Rehnin mukaan kaikki, mikä itselle ei ole normaali, tuttu tai mukava toiminta- tai ajattelutapa, on luovaa toimintaa.

Kirja avarsi ajatusmaailmaa luovuudesta ja laittoi myös kyseenalaistamaan niitä hetkiä, kun itse olen kokenut olleeni luova. Olinko oikeasti sittenkään, vai oliko se vain aivojeni huijjausta. Tätä käsitellään esseessä myöhemmin. Ajatukset luovuudesta ja innovaatiosta muokkaantui ja avartui. Kirjassa pureuduttiin luovuuteen myös aivojen tasolla ja se oli mielenkiintoista. En ollut ymmärtänyt aikaisemmin, että ajattelun ja luovuuden eteen täytyy nähdä vaivaa enemmän ja se on oikeastaan aivoille aika kuormittavaa. Olin aikaisemmin ajatellut, että ihmisen luovuus kukkii flow tilassa ja tyhjä tila on luovuuden syttymiselle erittäin keskeistä.

Rehnin mielestä ihmisten tulisi opetella ajattelemaan toisin ajattelemisesta uudella tavalla. Hän tarkoittaa tällä sitä, ettei pitäisi ajatella tietyllä tavalla vain siitä syystä, että niin kuuluu ajatella tai se on toisten mielestä luovaa. On tärkeää kyseenalaistaa ja löytää myös vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Me ihmiset olemme alttiita elämään elämää autopilotilla. Silloin ihminen ei kiinnitä huomiota siihen mitä voisi tehdä toisin. Autopilotti ei auta meitä elämään parhaalla mahdollisella tavalla, vaan se tekee niin kuin on oppinut, sekä mahdollisimman energiatehokkaasti. Meillä kaikilla on siten omassa elämässämme myös jotain sellaista, joka on niin itsestään selvää, että emme osaa edes ajatella sitä.

Aivot eivät oikeastaan tykkää luovuudesta. Tämä johtuu siitä, että aivot pyrkivät säästämään mahdollisimman paljon energiaa. Rajojen rikkominen vaatii energiaa ja aivot ovat laiskat. Kun aivot kohtaavat asioita, jotka ovat sopivasti uusia, eivätkä oikeasti rasita mieltä ja ajattelua, ne erittävät dopamiinia. Eli aivot palkitsevat meidät mukamas luovasta työstä ja meistä alkaa tuntua hyvältä – tuntuu, kuin olisimme luovempia.Tällöin ihminen kokee olleensa luova ja saa energiaa siitä, että on kehittänyt jotain ”uutta”.  Kun aivot havaitsevat normaalia ajatteluamme kyseenalaistavaa toimintaa, ne vähentävät dopamiinin eritystä. Se johtaa siihen, että aivot erittävät stressihormoneja ja kertovat meille siten, etteivät aivot halua liikaa haasteita. Tästä kaikesta Rehn tekee rohkean, mutta hyvän johtopäätöksen; oikea luovuus tuntuu fyysisesti epämiellyttävältä ja voi olla kuluttavaakin.

Rehn on jakanut ihmisen ajattelun kahteen ”laatikkoon”. Ensimmäinen laatikko kuvaa jokapäiväistä ajatteluamme. Tämän laatikon ulkopuolelle pääsee, kun avartaa katsomustaan ja laajentaa tietämystään esimerkiksi lukemalla tai tiedonhankinnalla. Ensimmäisen laatikon rajojen ylittäminen tuntuu usein miellyttävältä ja aivomme erittää tästä dopamiinia. Aivot pystyvät laajentamaan näkemuksiä asioista ja tuomaan uudenlaisia näkökulmia asioihin. Toinen laatikko on enemmän alitajuntaa ja sisältää ihmisen sisäänrakennettuja reaktioita ja uskomuksia. Ulompi laatikko sisältää monia sisäisä mallinnuksia, joita ole tietoisia. Nimenomaan näiden sisäisten rajoitteiden tutkiminen ja purkaminen ovat luovuuden saavuttamiseksi tärkeää.

Rehnin mukaan moralisointi vaikuttaa meihin pitäen meidät luomattomuuden tilassa. Se sitoo ihmisen siihen, mikä on sopivaa, normaalia eikä varmasti ärsytä ketään.

Kirjassa käydään läpi viisi kohtaa, jotka auttavat luovuudessa.

Rehn kehottaa matkimaan hyviä ideoita. Esim. uuden liikeidean ei tarvitse olla täysin uusi. Voi tehdä niin kuin muut, mutta muokata konseptia oman näköiseksi. Samalla voi oppia muiden tekemistä virheistä ja välttää niitä.

Kannattaa laajentaa ajattelua erilaisin keinoin. Mikä muilla yrityksillä tai projekteilla on onnistunut, mikä taas mennyt pieleen? Kuinka niitä voisi parantaa? Onko konseptin laajentaminen mahdollista?

3. Provosoiminen

Epävarmuuden ja kitkan synnyttäminen voi olla juuri se tarvittava kohta, joka tarvitaan luovuuteen.

4. Uudelleen ajattelu

On hyvä pyrkiä irrottautumaan vanhasta ajattelutavasta ja tarkastella ympäristöä jota on pitänyt itsestäänselvänä ja ei siksi ole kiinnnittänyt huomiota siihen.

5. Vaarallinen ajattelu

Rehnin mielestä tarvitaan oikeaa luovuutta. Sellaista joka ravistelee eikä ole niin viimeisteltyä. Ellei se kohtaa vastarintaa, ei voi Rehnin mukaan sanoa muutoksen olevan todellista.

Luovuus ei välttämättä ole aina hauskaa, ja aivojen laiskuudesta johtuen se on myös rankkaa ja laittaa ihmisen koville kierroksille. Sillä on silti mahdollisuus saavuttaa mielettömiä asioita. Ihmisen on hyvä välillä altistaa itseään erilaiselle tekemiselle sekä tulla tietoiseksi omista ajatusmalleistaan. Rehnin kirja oli erilainen kuvaus luovuudesta ja se ravisteli ajattelemaan.

Lähteet: Rehn, A. 2011. Vaaralliset ideat.