Tekijät: Jemina Laitinen & Jiri Töytäri

Tämän esseesarjan osa 1 käsitteli loppuun palamista ja työuupumusta käsitteenä, sekä pohti syitä siihen, miksi tiimiyrittäjät Proakatemialla saattavat päätyä uupumaan akatemialla olonsa aikana. Kuten osa 1:ssä todettiin, johtuu loppuun palaminen monesta tekijästä ja asioiden yhteisvaikutuksesta. Siksi uupumuksen ehkäisy ja hoitaminenkin on kokonaisvaltaista. Koska aina olisi parempi välttää loppuun palamisen synty, tämä esseesarjan jatko-osa tarkastelee kokonaisvaltaista palautumista psyykkisestä, fyysisestä sekä sosiaalisesta näkökulmasta pohtien arjen kuormittavuutta voimavarojen, kuormitustekijöiden vireystilan näkökulmasta. Tämän esseen avulla voi tarkastella omaa arjen kuormittavuutta sekä Proakatemialla että työelämässä yleensäkin.

Mitä on palautuminen?

Palautuminen on yksilöllinen prosessi, joka tarkoittaa käytössä olevien voimavarojen, sekä stressin ja palautumisen suhdetta toisiinsa. Kehoon syntyy stressiä kaikesta, mitä päivän aikana tapahtuu ja mitä ihminen tekee. Stressi itsessään ei ole paha asia vaan tärkeä säätelijä tekemisessämme, sillä sopiva stressitaso saa tekemään asioita ja pakottaa saamaan asiat valmiiksi esimerkiksi ennen tärkeää deadlinea. (Tuominen, 2020.)

Mutta milloin stressi muuttuu motivoivasta tekijästä palautumista haittaavaksi tekijäksi? Tähän vaikuttaa ihmisen resilienssi eli hänen psyykkinen selviytymiskykynsä. Ihminen tulisi kuitenkin huomioida kokonaisuutena. Tällöin huomioimme yksilön fyysisenä, henkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Tästä syystä palautumistakin olisi hyvä lähestyä useista näkökulmista. (Tuominen, 2020.) Palautumista voidaan miettiä huonekasvina: Kun kasvi saa sopivassa määrin vettä se pystyy kehittymään ja pysymään terveenä. Liikaa vettä saadessaan kasvi hukkuu. Sama pätee ihmisillä stressiin. Sopiva stressi motivoi, kun taas liika pitkittynyt stressi puolestaan saa voimaan huonosti.

Palautumista tarkastellessa on tärkeää ymmärtää sympaattista ja parasympaattista hermostoa, joilla on suuri vaikutus kehomme toimimiseen. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto ovat molemmat osana autonomista hermostoa, jota voidaan kutsua myös itsenäiseksi hermostoksi. Autonomisen hermoston tehtävä on ylläpitää kehoa sisäistä tasapainoa kuten ruumiinlämmön- ja verenpaineen säätelyä. Tämän esseen kannalta tärkeämpää on kuitenkin huomioida autonimisen hermoston säätelemiä kehon voimavaroja ja stressitasoja. (Sand ym, 2015, s. 133-141.)

Sympaattista hermostoa kutsutaan usein taistele tai pakene –mekanismiksi kun taas parasympaattista lepää ja sulata -osaksi. Eli siinä missä sympaattinen hermosto saa toimimaan vaarallisissa tai jännittävissä tilanteissa, saa parasympaattinen hermosto pysähtymään aloittaen palautumisprosessin. Uupuneella ja loppuun palaneella henkilöllä pitkäkestoinen stressi on kuitenkin aiheuttanut häiriötä autonomisen hermoston säätelyssä, mikä ilmenee sympaattisen hermoston, sekä stressihormoni kortisolin toiminnan kiihtymisellä. Tästä seuraa ruoansulatuksen heikkenemistä, energiatasojen laskua, verenpaineen nousua ja vastustuskyvyn heikkenemistä. (Sand ym, 2015, s. 133-141.)

Pitkittyneen stressin seurauksena hermosto ei siis toimi enää normaalisti, koska sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla. Tämän voi huomata esimerkiksi nukahtamisen vaikeutena tai kognitiivisten taitojen heikkenemisenä. Nukkuminen on yksi tärkein palautumisen osa, sillä se aktivoi yhtä palautumisen kannalta tärkeintä hermoa, vagus- eli kiertäjähermona. Tämän palautumisen kannalta tärkeän hermon toiminta heikkenee loppuun palanneella henkilöllä (Vente ym, 2015). Tästä voikin aiheutua vireystilan ongelmatiikkaa, josta lisää omassa kappaleessaan.

Vireystila kertoo stressistä ja palautumisesta

Ihmisellä on vireystila, joka voidaan jakaa normaaliin vireystilaan, alhaiseen vireystilaan ja ylivireystilaan. Jokainen meistä kokee kaikkia näistä vireystiloista elämämme aikana, mutta ongelmaksi ne voivat muodostua, jos niiden kanssa ei osaa toimia tai ei tunnista mistä ne johtuvat.

Sopivassa vireystilassa yksilö kokee itsensä neutraaliksi, rennoksi tai innostuneeksi. Silloin on helppo tarttua toimeen ja keskittyminen on helppoa. Ylivireystilassa voi kokea jopa fyysisiä tuntemuksia kuten kipua, jännitystä ja ylitsepääsemätöntä vaikeita tunteita, ja pysähtyminen on vaikeaa. Tästä seuraakin usein keskittymis- ja nukahtamisvaikeuksia. Alivireys onkin ylivireyden vastakohta, jolloin henkilö yleensä vajoaa alivireyteen pitkittyneen ylivireyden takia. Ihmisen energiavarasto menee tällöin säästöteholle ja tämä ilmeneekin esimerkiksi epäsosiaalisuutena, apaattisuutena ja aloitekyvyttömyytenä. Henkilöllä voi myös olla tunteiden lamaantumista, tyhjyydentunnetta, sekä nukahtamisvaikeuksia. (Mielenterveystalo 2022.)

Loppuun palaneella henkilöllä vireystilat ovat usein joko korkealla tai matalalla. Tämän seurauksena voi olla vaikeaa oikeasti pysähtyä lepäämään. Silloin kun pitäisi pysähtyä haluaa kehon moottori mennä täysiä seurauksista välittämättä ja kun tarvitsisi saada tehtyä tärkeä koulutehtävä voi keho päättääkin haluavansa unta.

Voiko omaan vireys tilaansa vaikuttaa mitenkään? Kyllä voi. Tärkeintä tietenkin on hakea apua ammattilaiselta sitä tarvittaessa, mutta oikeilla keinoilla voi omaan vireystilaan vaikuttaa. Jos keho on alivireydessä, pitäisi herätellä kehoamme liikkeelle. Helppoja keinoja tähän ovat esimerkiksi seinän työntäminen käsillä tai käsien työntäminen toisiaan vasten. Näillä yksinkertaisilla liikkeillä on tarkoitus saada kehoa aktivoitumaan. Ylivireydessä taas olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi, mikä voidaan toteuttaa esimerkiksi hengitys harjoituksilla, meditaatiolla tai kehon tiedostamisharjoituksilla. Yhtä tai oikeaa harjoitusta tai keinoa vaikuttaa omaan vireyteen ei ole olemassa. Jokainen ihminen on erilainen ja heidän täytyy löytää itselleen toimivimmat keinot.

Voimavarat mahdollistavat palautumisen

Voimavarojen säilyttämisen teorian mukaan ihmiset pyrkivät saavuttamaan, palauttamaan ja suojelemaan itselleen tärkeitä asioita, eli voimavaroja. Virtasen (2021) mukaan voimavarat voivat olla hyvinkin konkreettisia asioita kuten koti tai taloudellinen toimeentulo, mutta myös olosuhteisiin liittyviä kuten terveyteen, ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. (Virtanen 2021, 00:53:38). On hyvä pohtia omia voimavaroja ja ymmärtää, mitkä itselle ovat tärkeitä voimavaroja hyvinvoinnin kannalta. Toiselle tasainen toimeentulo voi esimerkiksi olla paljon merkittävämpi voimavara stressitasojen hallitsemiseen ja psykologisen hyvinvoinnin kasvattamiseen, kun taas toiselle taloudellisesti epävarmat ajat eivät vaikuta yhtä paljon, kunhan ystävät ja läheiset ihmiset ovat saatavilla ja sosiaaliset suhteet voivat hyvin. Konkreettisten ja olosuhteisiin liittyvien voimavarojen lisäksi Virtanen painottaa psykologisten voimavarojen merkitystä. Psykologisia voimavaroja ovat esimerkiksi positiivinen mieliala, keskittymiskyky sekä elinvoimaisuuden tunne ja energisyys. (Virtanen 2021, 00:53:45.)

Voimavarojen säilyttämisen teorian mukaan ihminen kokee stressiä, kun voimavaramme ovat uhattuna tai olemme jo menettäneet niitä. Teorian mukaan palautuminen taas tapahtuu uusien voimavarojen saamisen tai vanhojen voimavarojen vahvistamisen kautta. Esimerkiksi läheisten ihmissuhteiden vaalimisen ja tärkeiden ihmisten kanssa vietetty aika voivat vahvistaa voimavaroja, samoin kuin vapaa-ajan harrastuksiin panostaminen. (Virtanen 2021, 00:55:10.) Henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja palautumisen lisäämiseksi yksilön on hyvä pohtia ja ymmärtää omia voimavaroja. Kun ymmärtää, mitkä tekijät omassa elämässä luovat merkityksellisyyden tunteita, on omaa aikaa helpompaa antaa sellaisille asioille, jotka lisäävät voimavaroja. Hektinen arki saattaa aiheuttaa sen, että henkilökohtaisesti merkittäville asioille ei välttämättä anna tarpeeksi tai lainkaan aikaa, mikä aiheuttaa voimavarojen ehtymistä ja lopulta uupumista, useinhan uupumukseen liittyy merkityksettömyyden tunne.

Ajan antaminen itselle merkityksellisiin asioihin ei kuulosta ikävältä tai haasteelliselta, onhan kyse asioista, mitkä lähtökohtaisesti ovat mukavia, mielekkäitä ja itselle tärkeitä. Kuitenkin alipalautuneena, stressaantuneena ja kiireisenä on helppo nojautua sanomaan mielekkäille ja merkityksellisillekin asioille kieltävästi, sillä olemassa oleva aika katsotaan olevan tärkeämpää laittaa tuottaviin ja stressiä aiheuttaviin asioihin. Tämä saattaa olla yksi tekijä, joka aiheuttaa uupumisen lisääntymisen työelämässä sekä Proakatemialla. Kun deadlinet ja tekemättömät tehtävät ovat mielessä koko ajan, on helppo ajatella, että kun tekee vielä tämän yhden tekemättömän asian valmiiksi, voi sitten rentoutua. Tämä on ymmärrettävä ajatusmalli ja toki välillä on sellaisia tehtäviä ja projekteja, jotka täytyy saada valmiiksi, mutta miten helposti tämä ajattelumalli jää tavaksi kaikessa tekemisessä? Jos ajattelemme, että voimme rentoutua ja keskittyä muihin merkityksellisiin asioihin ja palautumiseen vasta sitten, kun olemme saaneet kaiken valmiiksi, milloin loppujen lopuksi sellainen aika tulee?

Työelämässä ja varsinkin yrittäjänä sellaisia aikoja harvoin tulee, ettei mitään olisi työlistalla. Siksi onkin tärkeää, että yksilö löytää ne tavat ja mallit palautua sekä kasvattaa omia voimavaroja nimenomaan keskellä kiireistä arkea ja stressaavia työtehtäviä. Tästä syystä on hyvä opetella sanomaan myöntävästi voimavarojen kasvattamiseen kiireen keskellä ja tarvittaessa kieltävästi niille asioille, mitkä eivät loppujen lopuksi lisää voimavaroja, vaikka mielekkäitä asioita itsessään voisivat ollakin. Esimerkiksi sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja läheisten ihmisten auttaminen voivat olla merkityksellisyyttä tuottavaa ja voimavaroja lisäävää, joten ajan etsiminen näihin tilanteisiin on tärkeää yksilön jaksamisen kannalta. Toisaalta jotkin ihmissuhteet ja vaikka erilaisiin tapahtumiin osallistuminen voi olla mukavaa ajanvietettä, mutta loppujen lopuksi ei välttämättä tuo samanlaista merkityksen tunnetta ja lisää voimavaroja. Jos aikaa ei ole käytettäväksi kaikkiin mahdollisiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin, on hyvä valita palautumisen näkökulmasta ne, jotka lisäävät voimavaroja ja tuntuvat merkityksellisiltä.

Voimavarojen ja vaatimusten suhde

Voimavarojen säilyttämisen teoria jakaa työhön liittyvät ominaisuudet kahteen kategoriaan: voimavaroihin sekä vaatimuksiin. Voimavaroiksi voidaan lukea työn fyysiset, psykologiset sekä sosiaaliset tekijät, kuten hyvä ergonomia, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön tai esihenkilöltä saatava tuki ja työilmapiiri työkavereiden kanssa. Organisaatioon liittyvät voimavarat ovat taas esimerkiksi ilmapiiri kokonaisuudessaan työpaikalla. Nämä tekijät vaikuttavat voimakkaasti työssä jaksamiseen, suoriutumiseen työtehtävissä sekä yleiseen tyytyväisyyteen työssä. (Virtanen 2021, 00:58:00)

Työn vaatimukset ovat taas työn ominaisuuksia sekä asioita, joita työssä vaaditaan. Uusien työtapojen opetteleminen ja jatkuva uuden oppiminen, standardit sekä kiireessä työskentely ovat esimerkkejä työn haasteista. Korkeat työnvaatimukset ovat haaste palautumisen näkökulmasta. Kiire, suuret määrät työtehtäviä ja korkeat odotukset työstä suoriutumisesta voivat aiheuttaa muun muassa sen, että työasioita stressaa ja miettii myös vapaa-ajalla. (Virtanen 2021, 00:58:01) Työn vaatimukset voidaan taas jakaa este- sekä haastevaatimuksiin. Estevaatimukset ovat tekijöitä, joilla on pelkästään työtä haittaavia tekijöitä, kuten byrokratia tai kielteinen ilmapiiri työpaikalla. Haastevaatimukset ovat taas esimerkiksi vastuu työssä, ajoittainen aikapaine tai uuden oppiminen. (Virtanen 2021, 00:58:15.)

Virtasen mukaan (2021) onkin hyvä ymmärtää, että erilaiset haastevaatimukset ovat yksilöllisiä ja erilaiset elämäntilanteet voivat vaikuttaa vahvasti siihen, miten erilaiset haastevaatimukset koetaan. Esimerkiksi jo hyvin stressaavassa elämäntilanteessa oleva henkilö voi kokea jatkuvan uusien taitojen oppimisen ja uuden tiedon sisäistämisen vaatimuksen työssään negatiivisella tavalla kuormittavaksi, kun taas toiselle henkilölle se voi olla suurin motivaatiota lisäävä tekijä työssä. (Virtanen 2021, 01:00:00). Voi myös olla, että sama henkilö kokee erilaiset haastevaatimukset eri tavalla eri elämänvaiheissa.

On siis hyvä ymmärtää, ettei kaikki työhön liittyvät vaatimukset ole negatiivisella tavalla kuormittavia, vaikka ne aiheuttaisivatkin ponnistelua. Toisaalta aiemmin koetut positiiviset ja innostavat haastetekijät voivat joskus alkaa tuntumaan negatiivisilta ja ylitsepääsemättömiltä, jos kokonaiskuormitus kasvaa liian suureksi ja vapaa-ajalle ei tapahdu palautumista. Erityisesti haastevaatimusten koettu kuormitus on hyvin henkilökohtainen asia ja saattaa aiheuttaa sekä yksilön että koko työyhteisön näkökulmasta haastavia tilanteita: Mikä toiselle on mielekäs ja innostava kuormitustaso ja haaste, voi toiselle olla liian suuri kuorma.

Kaikki riippuu siis voimavarojen ja vaatimusten suhteesta sekä tasapainosta. Työkuormaa ei välttämättä koeta rasittavaksi tai uuvuttavaksi, jos haastevaatimukset ovat sopivalla tasolla taitotasoon ja elämän muuhun kuormittavuuteen nähden. Jos työn ulkopuolella arkea tasapainottavat kokonaisvaltaisesti palauttavat aktiviteetit ja yksilö kokee palautuvansa hyvin ennen seuraavaa työpäivää tai –viikkoa, ei kokonaiskuormitus pääse kasvamaan liian korkealle tasolle. Tällöin yksilö kokee työn mielekkäänä ja paineistetutkin tilanteet positiivisen haastavina.

Millaista sinun arkesi ominaispiirteet ovat? Ne vaikuttavat palautumiseesi!

Virtasen (2021) mukaan palautumisen kannalta on tärkeää löytää sellaisia palauttavia aktiviteetteja omaan arkeen, jotka kuormittavat eri tavalla kuin työ, olivatpa ne fyysisiä tai psyykkisiä. (Virtanen 2021, 01:01:20). Esimerkiksi niin, että jos teet paljon ajatustyötä ja tarkkuutta staattisessa istuma-asennossa, olisi vapaa-aikaan hyvä sisällyttää jotain fyysistä aktiviteettia, jossa aivojen ei tarvitse olla keskittynyt pieniin yksityiskohtiin. Taas koko päivän jaloillaan olevan ja paljon askelia sisältävän päivätyön vastapainoksi ei enää välttämättä ole viisasta kuormittaa kroppaa kävelemällä lisää, vaan palauttava vapaa-aika voi sisältää nimenomaan rentoutumista kirjan, taiteen tai lempeän liikkeen muodossa esimerkiksi joogaten.

Työn ja arjen kuormittavuuden ja ominaisuuksien tarkastelu ei kuitenkaan kannata jättää pelkästään työn fyysisyyden arviointiin. Arki kuormittaa myös henkisellä sekä sosiaalisella tasolla. Esimerkkinä Virtanen (2021) antaa hektistä asiakastyötä tekevän henkilön, jonka kuormittavuus on hyvin sosiaalista riippumatta siitä, onko työ itsessään fyysistä. Tällainen henkilö kaipaa palautumiseen yksin oloa ja rauhaa, kun taas yksin toimistossa työskentelevä haluaa vapaa-ajaltaan sosiaalisuutta ja ihmisten kohtaamista. (Virtanen 2021, 01:00:45.)

Kun siis pohtii palautumistaan, on hyvä huomioida oman työn ja arjen piirteet (Virtanen 2021, 1:00:24). Millä tavalla arki kuormittaa niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla? Onko työ ja työskentely fyysisesti kuormittavaa esimerkiksi yksipuolisen liikkeen tai korkean kulutuksen vuoksi? Tai onko päivä lähes kokonaan passiivista paikallaanoloa staattisissa työskentelyasennoissa esimerkiksi päätetyöskentelyssä? Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että fyysisesti kuormittavan työn vastapainona pitää olla passiivista lepoa, vaikka välillä sekin voi olla paikallaan. Vastapainoinen ja palauttava liike voi tarkoittaa esimerkiksi seisomatyöläiselle lihaskunnon harjoittamista kuntosalilla, pilatesharjoittelua tai vaikkapa tanssia.

Kun tarkastellaan arjen psykologista ja henkistä kuormittavuutta, voi tarkasteluun ottaa eri kognitiivisia toimintoja kuormittavat tekijät. Esimerkiksi paljon muistia, tarkkuutta sekä uuden tiedon käsittelyä ja oppimista sisältävän arjen vastapainoksi on hyvä sisällyttää vapaa-aikaan sellaisia aktiviteetteja, jotka eivät kuormita samalla tavalla. Jos työssä joutuu jatkuvasti oppimaan sekä sisäistämään uutta tietoa, voi vapaa-ajalla olla parempi tehdä jotain sellaista, missä ei tarvitse sisäistää uutta tietoa tai ponnistella. Esimerkiksi lukemista rakastavan tutkijan vapaa-ajan lukeminen voi keskittyä fantasiakirjallisuuteen, kun työpäivän aikana aivot käsittelevät tieteellistä tekstiä.

Sosiaalinen kuorimittavuus liittyy taas työn ihmissuhteisiin liittyviin tekijöihin. Kuten Virtasen (2021) aiempi viittaus mainitsikin, yksin toimistossa työskentelevä kaipaa todennäköisesti vapaa-aikaan sosiaalisia suhteita ja muita ihmisiä, kun taas asiakaspalvelutyötä tekevä haluaa omaa rauhaa ja yksin oloa. Tässä voivat vaikuttaa paljon myös yksilön temperamentti sekä ominaisuudet, esimerkiksi se, onko henkilö extro- vai introvertti. Hyvin sosiaalinen henkilö voi sosiaalisen työn lisäksi kaivatakin sosiaalisia tilanteita läheisten ihmisten kanssa, kun taas toinen voi haluta nimenomaan palautumisaikaa yksin ilman tarvetta olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Monipuolisuus on avain tasapainoon ja hyvinvointiin

Virtasen tekstin perusteella voi päätellä, että kokonaisvaltainen palautuminen ja hyvinvointi vaatii aktiviteetteja ja asioita, jotka tuovat elämään monipuolisuutta. Kuten muihinkin hyvinvointiin liittyvissä asioissa, kuten ruuassa ja liikunnassakin, myös palautumisessa kaivataan arjen monipuolistamista. Paljon istuvan on noustava liikkeelle ja paljon liikkuvan taas antaa keholle lempeitä aktiviteetteja. Kiireisen stressaajan täytyy pysähtyä, kun taas tasaista työtä tekevä haluaa haastaa itseään vapaa-ajalla. Se, että arki on monipuolisesti kuormittavaa ja kuormitusta seuraa palautuminen, tekee yksilöstä hyvinvoivan sekä arjessa kestävän.

Tasapainon ja monipuolisuuden löytäminen arkeen kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kuitenkaan se ei välttämättä sitä ole. Koska ihminen lähtökohtaisesti haluaa tehdä asioita, joissa on luontaisesti hyvä, saatamme alitajuntaisesti valita itsellemme sellaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, jotka kuormittavat samantyyppisesti, kuin mitä teemme työssäkin. Voi myös olla, että välttelemme tietoisesti sellaisia aktiviteetteja, jotka olisivat keholle sekä mielelle hyviä, mutta ne tuntuvat vaikeilta oman ali- tai ylivirittyneisyyden vuoksi. Esimerkiksi se, että sanoo, ettei rentoutuminen tai pysähtyminen sovi itselle, voi kertoa siitä, että sekä keho että mieli ovat ylivirittyneessä tilassa, minkä vuoksi pysähtyminen tuntuu liian haastavalta ja jopa epämiellyttävältä. Kuinka moni siksi välttääkin rauhoittumista juuri sen takia, että tuntuu vaikealta vain olla ja pohtia, miltä itsestä oikeasti tuntuu?

Kuormittavuus Proakatemialla: Mitä tiimiyrittäjän olisi hyvä huomioida?

Proakatemian tiimiyrittäjän näkökulmasta hyvä asia on se, että Akatemian arkea voi aika sujuvasti muokata itselleen sopivaksi. Koska tiimiyrittäjä voi usein valita oman tapansa ja aikansa työskennellä, tiettyjä asioita lukuun ottamatta, on oman arjen kuormittavuutta mahdollista muokata. Esimerkiksi tiimin yhteisten sovittujen aktiviteettien ulkopuolella voi lähtökohtaisesti hyvin vapaasti valita, milloin ja miten työskentelee tai opiskelee. Myös mahdollisuus valita itselleen mielekkäitä ja sopivia projekteja mahdollistavat sen, että tehtävät työt ovat omalle taitotasolle sopivia ja mielenkiinnonkohteiden mukaisia. On joitakin tekijöitä, jotka voidaan nähdä tiimiyrittäjän näkökulmasta kriittisinä haasteina arjessa. Nämä ovat itsetuntemus, sosiaalinen kuormittavuus sekä yksilökohtaisten erojen ymmärtäminen tiimissä.

Itsetuntemuksen merkitys työn suunnittelussa

Proakatemialla olevalta tiimiyrittäjältä vaaditaan hyviä itsensä johtamisen taitoja, mikä vaatii hyvää itsetuntemusta. Välttämättä Akatemialla aloittavalla ei ole aiempaa kokemusta työelämästä tai yrittäjyydestä, mikä voisi antaa tietynlaista suuntaa siitä, millaiset työskentelytavat tai työkuorma itselle sopii. Tai voi myös olla, että kokemusta näistä edellisistä on vuosien ajalta, mutta silti oman kuormituksen arviointi ja itsetuntemus sen suhteen ei ole hyvällä tasolla.

Tämä saattaa aiheuttaa sen, että tiimiyrittäjä nostaa kuormituksensa tasoa liian nopeasti liian kovalle tasolle innostuksessaan niin projektien, uusien sosiaalisten suhteiden, eri tapahtumien sekä itsensä kehittämisen suhteen. Ikään kuin juoksuharrastusta aloitteleva henkilö lähtisi ensimmäisellä juoksulenkillään tavoittelemaan maratonia. Lopputulos ei todennäköisesti ole tässä esimerkissä mieluisa tai toivottu, ja pätee myöskin arjen kuormittavuuden näkökulmasta.

Kuten esseesarjan osassa 1 todettiinkin, tiimiyrittäjän on helppo uupua nimenomaan mielekkäiden ja innostavien asioiden vuoksi, jos kuorma kasvaa vain liian suureksi, eikä stressitasot pääse laskemaan välillä. Keho kun ei tunnista, onko stressi hyvää tai huonoa. (Proakatemian esseepankki 2022). On siis hyvä pohtia, kuinka paljon kerralla voi ottaa asioita hoitaakseen, ja mihin oma kuormituskapasiteetti riittää juuri sillä hetkellä. Kun huomaa oman kapasiteetin kestävän tietyn määrän kuormaa, voi kuormittavuutta ja haasteita ottaa lisää, kunhan palautuu haasteiden välissä.

Oman arjen kuormitustekijät, voimavarat sekä vaatimukset

Toinen tärkeä tekijä itsetuntemukseen onkin huomioida oman arjen kuormitustekijät sekä ymmärtää että löytää itselleen sopivat tavat palautua. Kun löytää itselleen sopivat tavat palautua, on helpompi priorisoida vapaa-ajalla niitä asioita, mitkä lisäävät voimavaroja arjessa jaksamiseen. On myös hyvä muistaa armollisuus itseä kohtaan vertailematta itseään toisiin. On helppoa verrata omaa tekemistä toisiin ihmisiin ja kokea esimerkiksi huonoa omaa tuntoa, jos omat voimavarat eivät riitä yhtä moniin asioihin kuin toisella. Toisiin vertailemisen sijaan olisikin hyvä keskittyä oman kuormituskapasiteetin pohtimiseen. Jos kokee huonoa omaa tuntoa siitä, ettei tee tarpeeksi, onko kyse siitä, että tavoittelee liikaa, vai siitä, että oikeasti on saamaton tai laiska. Rehellinen reflektointi auttaa siihen, että oma itsetuntemus kasvaa, mikä taas mahdollistaa tulevaisuudessa paremman jaksamisen työelämässä.

Sosiaalinen kuormitus

Sosiaalisen kuormittavuuden voi nähdä olevan yksi iso kuormittavuustekijä Proakatemialla, sillä oppimisen malli perustuu vahvaan vuorovaikutukseen syvällisen dialogon ja tiimioppimisen tavoin. Vahva vuorovaikutus ja keskittyminen sosiaaliseen kanssakäymiseen ovat edellytykset hyviin oppimistuloksiin, tiimihenkeen ja ylipäätään positiiviseen ilmapiiriin dialogissa, mutta jokainen tiimiyrittäjä varmasti tietää tunteen, kun Paja –session jälkeen olo saattaa olla samaan aikaan hyvin inspiroituneen onnellinen mutta myös henkisesti ja sosiaalisesti täysin tyhjä. Tämä yhdistettynä kaikkeen muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen, mitä tiimiyrittäjän arki on Proakatemialla, voi monelle yksin oloa ja rauhaa kaipaavalle olla uuvuttava kuorma.

Vaikka rakastaisikin sosiaalisia tilanteita ja ihmisisä, voi yksilön persoonalliset tekijät vaikuttaa siihen, että palautumiseen kaivataan enemmän rauhaa. Tämä on ehkä seikka, jota Proakatemialaiset eivät ota aina huomioon. Sosiaalisiin tilanteisiin väsymätön extrovertti saattaa vahingossa painostaa introverttiyteen taipuvaiselle ystävälleen sosiaalisiin tilanteisiin, mikä saattaa aiheuttaa omaa aikaa kaipaavalle paineen yrittää olla mukana liian paljon tapahtumissa tai ylipäänsä vuorovaikutustilanteissa, vaikka kaipaisi yksinoloa palautuakseen. Poisoleminen taas voi aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta varsinkin, jos muut tiimin jäsenet jatkuvasti muistuttavat siitä, miten tärkeää on olla mukana kaikessa, kaikkialla ja aina.

Voiko yksilöllisiä eroja aina ottaa huomioon tiimin toiminnassa?

Tiimitasolla ei ole välttämättä mahdollista ottaa jokaisen yksilön persoonallisuuspiirteitä huomioon tiimin tavoitteiden, vaatimusten tai aikataulun laatimisessa, mutta millä tavalla tiimi voisi olla avoin yksilöllisten ominaisuuksien vaikutuksesta tiimin toimintaan. Jos esimerkiksi jonkin tiimiläisen kuormituskapasiteetti on selkeästi korkeampi kuin toisella, onko hyvä tehtäviä ja vastuuta jakaa samanarvoisesti kaikille? Onko väärin, että korkeamman kapasiteetin omaava joutuu tekemään enemmän kuin se, joka kuormittuu helpommin? Kolmas merkittävä kysymys voisi olla se, että voiko tiimi vaatia yksilöiden panostamista palautumiseen vapaa-ajalla, koska se tukisi koko tiimin hyvinvointia? Kaikista tärkein kysymys työyhteisölle ja tiimille voisikin olla se, miten yhteisö voisi tukea yksilöä niin, ettei uupumista pääsisi syntymään ja tiimin toiminta tukisi palautumista?

Pohdittavia asioita, jotka auttavat oman palautumisen reflektointiin:

Pohdi oman arjen vaatimus- ja kuormitustekijöitä: Mitkä piirteet ovat ominaisia arjessasi?

Onko sinulla yli- tai alivirittyneisyyttä? Miten voisit purkaa ja tasapainottaa sitä?

Miten tasapainotat vapaa-ajalla arjen kuormitustekijöitä, niin että sekä keho että mieli saavat monipuolista aktiviteettia ja haasteita?

Pelkäätkö pysähtyä ja rentoutua? Mieti, mikä on sinulle hyvä tapa rentoutua ja pysähtyä.

Anna itsellesi aikaa tottua uusiin palauttaviin rutiineihin. Kaikki uusi vaatii opettelua, myös palautuminen ja pysähtyminen.

Uskalla olla sinut oman palautumisesi ja kuormituksen kanssa. Kokeile uusia tapoja ja haasta itseäsi rohkeasti, niin opit tuntemaan itsesi paremmin.

Muista, että vaikka palautumiseen, jaksamiseen ja kuormittumiseen vaikuttavat monet tekijät, olet itse vastuussa omasta jaksamisestasi. Kukaan muu ei voi tietää todellisuudessa, miltä sinusta tuntuu, jos et kerro sitä.

Lähteet:

Loppuun palamisesi on oma vikasi? OSA 1 https://esseepankki.proakatemia.fi/loppuun-palamisesi-on-oma-vikasi-osa-1/

Mielenterveystalo. Vireystilojen vaihtelu. Luettu 13.11.2022 https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/opiskelu-uupumuksen-omahoito-ohjelma/vireystilojen-vaihtelu

Sand, O. Sjaastad, Ø. Haug, E. Bjålie, J. Toverud, K. 2015. Ihminen. Fysiologia ja anatomia. 8.-12. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Tuominen, S. 2020. Mitä palautuminen tarkoittaa. Firstbeat technologies blogi. Blogia päivitetty heinäkuussa 2020. Viitattu 10.11.2022. https://www.firstbeat.com/fi/blogi/mita-palautuminen-tarkoittaa/

Vente, W. van Amsterdam, J. Olff, M. Kamphuis, J. Emmelkamp, P. 2015. Burnout is Associated with Reduced Parasympathetic Activity and Reduced HPA Axis Responsiveness, Predominantly in Males. BioMed Research International. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4628754/

Virtanen, A. 2021. Psykologinen palautuminen. BookBeat äänikirja. Julkaistu 2.9.2021.