Kuka tajuaa ja mitä tajuaa?

Olen huomannut monesti olevani sellaisessa tilanteessa, niin työpaikoilla, kuin kouluissa ja muissa mahdollisissa tiimeissä tilanteessa, jossa olen kyseenalaistanut mielessäni tilannetta johtaneen, tai vetäneen henkilön tilannetajua, sekä päätöksentekoa. Tilannetaju on äärettömän tärkeä osa toimivaa yhteisöä ja tiimiä. Mitä enemmän ja paremmin tunnet tiimisi, sen vähemmän sinun tulee perustella tekemiäsi päätöksi, tai ratkaisuita. Mitä vähemmän tähän turhaan perusteluun ja ratkaisun oikeaksi todisteluun menee aikaa, sen enemmän aikaa jää käytettäväksi itse asian valmiiksi saattamiseen.  Myös tiimin yhteistyö toimii huomattavasti paremmin, kun turhaa kyräilyä huonoista päätöksistä ei tule. Tässä kirjoituksessa tarkastelen tilannetajua Helena Åhmanin ja Harri Gustafsbergin kirjoittaman kirjan: Tilannetaju – Päätä paremmin (Alma talent, 2017.) kautta.

Ajattelun laajentamiseen kuuluu paitsi analysointikyky yhä enemmän myös ajattelun joustavuus ja selkiyttäminen kaoottisessakin ympäristössä. Ajattelun laadulla on suora vaikutus sekä yksilön elämään että organisaation toiminnan laatuun. Ajattelu on taito, jota jokainen voi kehittää ja jota jokaisen kannattaa kehittää läpi elämän – muuten riskinä on urautuminen ja näkökyvyn kapeneminen. Tehokkaan ajattelun on tarkoitus aktivoida, välttää vastakkainasettelu, säästää aikaa, tuottaa ideoita ja etenkin auttaa lisäämään tilannetajua vaikeissa tilanteissa. On tärkeää, että asioita katsotaan riittävän monesta näkökulmasta ja ajattelun tuloksia myös arvioidaan.

(Gustafsberg, H. Åhman, H. Tilannetaju – Päätä paremmin. Alma Talent 2017.)

Tiimeissä ja työyhteisöissä suurin osa ristiriitatilanteista johtuu ihmisten henkilökohtaisten kemioiden kohtaamattomuudesta. Jos jokainen tiimin jäsen pystyisi asettumaan edes hetkeksi toisen ihmisen saappaisiin olisi monet ongelmatilanteet ratkaistavissa. Ongelmatilanteiden sattuessa siihen johtaneista syistä on myös hyvä keskustella. Miksi tähän tilanteeseen ajauduttiin, miten sitä pitkitettiin ja miten vastaavanlaisten tilanteiden syntymistä voitaisiin tulevaisuudessa estää? Ihmisen on helppo takertua omiin mielipiteisiinsä ja näkemyksiinsä erilaisista asioista. Vastapuolen esittäessä eriävän mielipiteen tai näkemyksen on mahdollista, että se otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, ikään kuin oma mielipide, tai näkemys ei olisi riittävän hyvä. Työyhteisön ja tiimin toimivuuden kannalta on aina syytä muistaa, että yhteisöstä löytyy varmasti aina joltain ihmiseltä henkilökohtaista kokemusta, jota voidaan käyttää hyödyksi. Näissä tilanteissa on syytä ottaa tarkasteluun kaikki näkemykset aiheeseen liittyen ja purkaa ne porukalla. Yhteisö luo itse ilmapiirin siihen, että kenenkään mielipide, tai näkemys ei ole huonompi, kuin kenenkään toisen. Mikäli yksilö olisi aina osa sellaista yhteisöä, missä aina oltaisiin yhtä mieltä asioista ja taputeltaisiin aina selkään, niin sellainen yhteisö ei olisi millään tavalla kehittävä, eikä kehittyvä. Ihminen tarvitsee kehittyäkseen ympärilleen eriäviä mielipiteitä ja haastamista siitä, että onko hänen näkemyksensä ja valitsemansa keinot parhaat mahdolliset. Tietysti myös kannustamista, kun päätös on tehty. Kaikkea siis sopivassa suhteessa.

Tilannetajumme on mitä suurimmassa määrin riippuvainen ajattelumme laajuudesta ja joustavuudesta. Ajattelu onkin asia, jota olisi syytä käsitellä kehityskeskusteluissa, niin paljon se määrää oivallustamme ja näkökykyämme eri tilanteissa. Meillä on hieno ajattelukoneisto, jolla voimme siirtyä ajassa eteenpäin ja taaksepäin, kääntää ja vääntää näkökulmaa ja valita tietoisesti, millaisella ajattelulla lähestymme eri tilanteita. Ellemme päätä tätä tietoisesti, kuljemme vanhojen mallien mukaan.

(Tilannetaju – Päätä paremmin. 2017.)

Avoimessa yhteisössä on myös helpompaa kertoa eriävistä mielipiteistä ilman, että ilmoittajan täytyy miettiä, miten siihen reagoidaan ja ottaako joku sen loukkauksena. Tilannetaju on läsnä joka paikassa ja ihan koko ajan.

Arkisissa tilanteissa tilannetaju korostuu erityisesti keskusteluissa muiden kanssa. Vaikka mielen päällä voi olla monia asioita, pysyykö keskittyminen täysin keskustelussa ja siinä, mitä toinen sanoo. Arkisia tilanteita voivat olla myös ne, kun toinen henkilö miettii oikeaa hetkeä lähestyä toista. Isoissa organisaatioissa tällaiset tilanteet voivat näkyä esimerkiksi kovan kiireen keskellä. Alainen ei näe koskaan oikeaa hetkeä lähestyä johtajaa, koska aina tuntuu olevan kiire ja huono hetki.

(Havumäki R, Myllylä J ja Prusila R. Mitä on hyvä tilannetaju ja miten sitä tulisi käyttää osana johtamista? Prolipa.)

Jokaisen yhteisön, tai tiimin jäsen kehittäessä ja laajentaessa omaa ymmärrystään tulee tiimistä avoimempi ja näin ollen tuotteliaampi. Avoimuuden kasvaessa turha kyräily ja kyseenalaistaminen jää vähemmälle. Käännä siis katseesi kohti avoimempaa mieltä ja toimivampaa yhteisöä. Vähennä minä-ajattelua ja käännä se me-ajatteluksi. Aina, kun huomaat olevasi tilanteessa, jossa mietit, miksi asia tehdään näin, käytä hetki pohtiaksesi asian taustoja ja näin mahdollisesti löydät asiaan järkevän selityksen. Jos näin ei käy, niin muista yksi asia. Kyseessä on vain yksi päätös muiden joukossa, niitä tulee ja menee.

Mitä on hyvä tilannetaju ja miten sitä tulisi käyttää osana johtamista?

Havumäki R. Myllylä  J.jaPrusila R. Kolmannen vuoden ProLipa-opiskelijat

Testivoittajat – tiimin johtajat. Prolipa. Luettu 24.4.2021

http://www.prolipa.fi/3-vuosi-prolipa/mita-on-hyva-tilannetaju-ja-miten-sita-tulisi-kayttaa-osana-johtamista/

Tilannetaju – Päätä Paremmin, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg. Alma Talent 2017