Nyt voit hengähtää hetkeksi. Ota itsellesi niin rento ja mukava asento kuin se on mahdollista siinä missä nyt olet. Voit levähtää hetkeksi etsien kehollesi ja mielellesi niin huoleton paikka kuin se tässä hetkessä vain on mahdollista.

Miksi tunnemme niin helposti toivottomuutta ja jäämme vellomaan hankaliin jopa mahdottomalta tuntuviin tilanteisiin? Miksi eteenpäin pyrkiminen tuntuu vaikealta, vaikka painamalla painamme hankalat tunteet sivuun meitä estämästä? Oletko koskaan miettinyt miksi myös sinun kohtaamisesi toisten ihmisten kanssa jäävät usein pinnallisiksi?

Olen kiinnostunut ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja sen eri ulottuvuuksista. Sen myötä olen alkanut ajattelemaan miltä kohtaamiseni tuntuu toisista ja kuinka pystyn erilaisissa vuorovaikutustilanteissa olemaan rauhassa itseni ja omien tunteideni kanssa.

Tämän myötä olen tutustunut myös tietokirjailija, kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion kiehtoviin ajatuksiin ja monipuoliseen tuotantoon.  Tänä syksynä bongasimme puolisoni kanssa sattumalta ”Tietoa ja tunteita” -otsikoidun tapahtumasarjan, jossa Maaret Kallion puheosuudet yhdistyivät kulloistakin teemaa täydentävään livemusiikkiin. Ennakko-odotukset olivat korkealla tulevia tapahtumia kohtaan.

Toivossa on hyvä elää

Toivon illassa vuorottelivat Maaret Kallion sanat ja Waltteri Torikan tulkinnat toivoa käsittelevistä kappaleista. Tunnelma oli lämmin ja intiimi. Ehkä tila oli hieman liian pieni Waltteri Torikan mahtavalle äänelle, kun taas Maaret Kallio sai yleisön vangittua omalla rauhallisella ja läsnä olevalla esiintymisellään. Hänen tarinoitaan värittävät taustalla olevat valokuvat sekä tarinat hänen omasta elämästään.

Jos voisin paljastaa teille, ihan yhden jutun vaan. Se varsinaisesti ei liity elämään tai kuolemaan. Mut kun mä mietin oikein tarkkaan, ehkä taitaa olla niin, et toivon liikaa.

Katsos jos kerron tarinan elämän yhden mittaisen. Se saako unohtamaan silloin murhepäivän eilisen. Antamaan rohkeutta voimaa, kohtaamaan huomisen. Toivonko liikaa?

(Waltteri Torikka, Toivonko liikaa)

Tapahtuman sivuilta lainattu teksti: ”Toivo on hyvän elämän keskeinen voimavara, joka houkuttelee meitä kohti muutosta ja tavoittelemaan unelmia. Toivoa me tarvitsemme erityisesti myös vaikeiden aikojen kannattelijana, eikä toivo väistä epätoivoakaan tai toivottomuutta.”

Toivon illassa yhdessä valokuvassa oli teksti: ”Nyt on niin”.  Tuo lause on jäänyt itselle sieltä mieleen. Ajatus siitä, että joku asia on juuri tällä hetkellä nyt näin. Se ei ole aina ollut näin, eikä tule aina olemaan näin, mutta juuri nyt se on näin. Se on asian hyväksymistä sellaisenaan kuin se on. Tätä ajatusta olen käyttänyt voimaannuttavana lauseena, jolla olen halunnut keskittää hankalista ajatuksista ja tunteista ajatukseni tähän hetkeen. Se sisältää myös luottamuksen siitä, että tämä ei tule olemaan aina näin, se on vaan nyt näin.

“Miks ei voi nähdä värejä, jos ilo tarttuu murheeseen. Miks surun värit ottaa henkeen, kahlitsee myös eiliseen. Miks on niin paljon kysymyksii, miks niin vähän vastauksii. Toivonko liikaa?”

 

“On tullut hetkiä, kun pettyy ihmisiin ja elämään. Ei ihmisissä ei vain pysty mitään hyvää näkemään. On silloin syytä muistaa hetket ilon onnen kyyneleet. Toivonko liikaa?”

(Waltteri Torikka, Toivonko liikaa)

Toinen ajatus mikä jäi, on tunteiden läpi eläminen. Hän puhui siitä, että ei ole hyvä elää tunteiden ohi, eikä yli eikä ali vaan niiden läpi. Kokea ne sellaisena kuin ne on. Tunteet ovat ohimeneviä.

Maaret Kallion kirjassa Voimana toivo (s56) hän kertoo siitä kuinka paljon ihmiset näkevät vaivaa siihen, ettei tuntisi jotain tunnetta, vaikka paljon nopeampi keino olisi ottaa tunne hyväksyen vastaan sellaisena kuin se on.

Itselleni illasta jäi hyvä ja rauhallinen mieli. Mieleen jäivät myös tarinat, jotka muistuttivat siitä, että emme voi koskaan tietää mitä joku toinen käy tällä hetkellä läpi ja mitä hän on elämänsä aikana kokenut. Liian tiukat oletukset ja ensivaikutelmat kaventavat omaa näkökulmaa ja omia arkisia kohtaamisia. Tämän haluaisin pitää mielessäni kaiken aikaa ja kohdata jokainen ihminen ja hetki niin hyväksyvästi ja avoimesti kuin vain sillä hetkellä pystyn.

Rakkaus

Toivon ilta oli ehdottomasti antoisa kokonaisuus ja ostimmekin liput välittömästi seuraavaan esitykseen, jonka aiheena oli rakkaus ja musiikkivieraana Knipi. Tunnelma esityksessä oli aivan erilainen. Se oli vapautuneempi ja kappaleiden välissä taputettiin, joka poikkesi edellisestä esitysestä, jossa taputukset annettiin vasta esityksen lopuksi. Tämä teki mielestäni esityksestä vuorovaikutuksellisempaa. Knipin ääni ja kappale valinnat sopivat upeasti kokonaisuuteen ja esitys oli jopa vieläkin ehjempi ja kokonaisvaltaisempi.

” Me oomme luodut toisillemme, Olemme samaa juuret ja puu. Miksi en sano sitä ääneen, vaan puhun ihan mitä sattuu. Miksi en sano mitä tarkoitan. Tunnun sanovan kaiken muun. Olen puhunut läpiä päähäni. Hölösuu. Olen puhunut läpiä päähäni. Hölösuu.” (Knipi, Hölösuu)

Esityksestä mieleeni jäi ajatus siitä, kuinka jatkuvasti yritämme luoda yhteyttä ihmisiin tai meihin yritetään vastaavasti luoda sitä ja kuinka niihin vastataan. Maaret Kallio puhui tästä vertauskuvallisesti oveen koputtamisena. Siitä kuinka varovasti koputamme toistemme ovia ja odotamme josko se avautuisi ja toinen olisi aidosti valmis kuuntelemaan. Mietin itseäni ja tunnistan, kuinka itse koputtelen varovasti ja liki huomaamatta toisten ovia ja kuinka nopeasti vetäydyn siitä, mikäli en saa välitöntä reagointia. Jäin myös miettimään erilaisia tilanteita missä joku on koputtanut omaan oveeni. Kuinka monet niistä olen jättänyt huomioimatta tai vastannut niihin pinnallisesti ilman läsnä olevaa aitoa kuuntelemista. Olenko ollut liian kiireinen kokonaan edes huomatakseni vai onko silloin minun ollut vaikea pysähtyä olemaan toisen ajatuksen ja sen hetkisen tunteen kanssa?

Inhimillisiä Kohtaamisia kirjassa Kallio puhuu siitä, kuinka moni meistä tyytyy pinnallisiin kohtaamisiin itsensä ja toisten kanssa. Usein emme uskalla antaa minuuttamme aidosti kohtaamisiin. Taito kohdata itsensä, on aina yhteydessä taitoihin kohdata toisia ja toisinpäin. Voidakseen olla läsnä toiselle ja asettua inhimilliseen kohtaamiseen on ensin kyettävä asettumaan itsensä äärelle ja kohtaamaan itse itsensä. Tällöin ymmärtää mitä itse tuo paikalle ja miten voi vaikuttaa itse inhimillisen kohtaamiseen mahdollistamiseen. (Kallio 2017 s.154)

Esityksestä muistan esimerkin parisuhteesta, jossa puoliso selailee somea sohvalla kun toinen tulee töistä.  Toinen yrittää ”koputtaa” sanomalla että ”Mulla oli tänään rankka päivä.”  mutta puhelimen selailu vain jatkuu. Sitten koputtaa kovempaa. ”Siis mulla oli oikeasti todella rankka päivä tänään.” Vähitellen ajan mittaan, mikäli näihin koputuksiin ei vastata, ne alkaa vähenemään ja vähitellen ne lakkaa kokonaan. Jos ei tule syvästi kohdatuksi ei suhde lopulta tyydytä.

“Tulit mieleeni tänään. Häivähdyksenä vain. Muistona jostakin kaukaa. Ajasta, jonka kerran elää sain. Tulit mieleeni tänään.”

(Knipi, Värejä)

Lopuksi elämä

Joulukuussa menemme tunteita ja tietoa-sarjan viimeiseen esitykseen, tuolloin aiheena on Elämä ja musiikkivieraana Mikko Kuustonen. Nämä esitykset yhdistettyinä muuhun Maaret Kallion tuotantoon ovat jo tähän mennessä antaneet monia kolahduksia. Ne ovat auttanut ymmärtämään itseäni ja havainnoimaan omaa käytöstäni vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Inhimillisiä kohtaamisia kirjassa Maaret Kallio sanoo, että keskeisintä olisi uskaltaa tulla rinnalle, koska syvää turvallisuuden tunnetta ei synny toisen yläpuolelle asettumisesta tai miellyttämisestä. Kun ihminen on tulvillaan tunteita ei turvallisuutta lisää järjellisten ratkaisujen ja faktojen kertominen vaan toisen rauhoittava kohtaaminen. Kun tunteelleen saa sovinnollisen vastaanoton, sellaisen että hän saa olla juuri sellaisena kuin on ja saada tuntea juuri sitä mitä nyt kokee, alkaa ihminen rauhoittua. (Kallio, 2017 s.201)

Itse haluan olla enemmän läsnä vuorovaikutuksissa omana itsenäni ja pystyä kohtaamaan toisen ihmisen niin ajatukset kuin tunteetkin ja olla aidosti niiden ääressä. Olla vaan ja elää niitä toisen kanssa läpi vaikka se tarkoittaisi joskus oman avuttomuuden sietämistä, kun tahtoisi löytää sanoja toisen olon helpottamiseksi. Toivossa on hyvä elää etenkin yhdessä muiden ihmisten kanssa.

Lähteet:

Kallio, M. 2017. Inhimillisiä Kohtaamisia. WSOY. Helsinki

Kallio, M. 2020. Voimana Toivo. WSOY. Helsinki

Maaret Kallio ja Waltteri Torikka: Tunteita & Tietoa: Toivo. Tuulensuun palatsi. Tampere. 28.8.2022

Maaret Kallio ja Knipi: Tunteita & Tietoa: Rakkaus. Tuulensuun palatsi. Tampere. 10.9.2022

https://www.tampere-talo.fi/tapahtuma/maaret-kallio-tunteita-ja tietoa-toivo/