Sitä ei voi liikaa korostaa. Proakatemia ja erityisesti kulunut vuosi markkinoinnin ja viestinnän vastaavana on opettanut ihan tajuttoman paljon johtamisesta. Sen lisäksi, että olen oppinut johtamaan muita, olen oppinut johtamaan myös itseäni paremmin. Sitä voisi helposti ajatella, että joku, jolla on hyvä itsekuri, on automaattisesti hyvä johtamaan itseään. Ehei! Sellainen tyyppi on hyvä kurittamaan itseään, mutta itsensä johtaminen tarkoittaa myös oman työskentelyn ohjaamista ja rajaamista oikeaan suuntaan. 

On ollut antoisaa lukea johtamisesta samalla, kun on päässyt viemään kirjoista oppimaansa käytäntöön ja viemään käytännöstä oppimaansa esseisiin. Ai että, piiri pieni pyörii. Näinkö sen pitäisi toimia? No juuri näin, mutta haaste on siinä, että jokaisen täytyy se itse oivaltaa. Pidin vähän aikaa sitten Revenalle pajan esseistä, ja tiedän, että valmentavassa johtamisessa on vain hyväksyttävä, että vaikka kuinka tätä korostaisi, jokainen hoksaa sen sitten, kun sen aika on. Sinne suuntaan voi tyrkkiä, mutta jokainen tyrkkii itse itsensä loppuun asti. 

On ollut siltikin vain yllättävää huomata, mitä kaikkea oivalsin johtamisesta myös lukemalla muiden esseitä aiheesta. Minulla oli, kuten arvata saattaa, aikataulu kevään viimeisille esseille, ja odotin tämän kommenttiesseen kirjoittamista kuin kuuta nousevaa. Aiemman kommenttiesseeni kirjoitin palautteen antamisesta, joten tässä kommenttiesseessä metsästin tositarkoituksella vain johtamiseen liittyviä esseitä. Yllätyin siitä, miten paljon oivalsin johtamisesta muiden esseitä lukemalla!  

Vaikka kukin siis tyrkkiköön itse itseään, niin lukekaa hyvät ihmiset näitä esseitä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että teet palveluksen ja tuotat hyvän mielen muille. Proakatemian yhteisössä on niin paljon tietoa jaossa, ettei kannata antaa sen lipua ohi! 

KOMMENTIT JA ESSEET 

Essi Keränen, Esittelyssä Avaran leirinjohtajat 

Kommentti: Voi juku! Olipas kiva lukea siitä, miten tämä projekti etenee! Muistan, että puhuit tästä leiristä joskus taannoin ja olenkin miettinyt, miten homma sujuu. Olet selkeästi päässyt oppimaan projektin aikana johtamisesta paljon. Kerrot että “Haluan auttaa ihmisiä löytämään omat vahvuutensa ja kannustaa hyödyntämään niitä yhteisen hyvän eteen”. Täytyy sanoa, että kuulostaa ihan partiolta, ja siltä että sinulla on varmaankin juuri valmentava ote johtajuuteen. 

Tästä esseestä huomaa, että sinulla on paljon ajatuksia siitä, millaista on hyvä johtaminen: “Käytännössä johtaminen tarkoittaa toisista huolehtimista, avointa keskustelua, tapaamisten ja kohtaamisten järjestämistä, kysymysten kysymistä”. Kerrot myös, että mielestäsi “Hyvä johtaja ei kätkeydy roolinsa taakse eikä käytä asemaansa hyväkseen.” Olen samaa mieltä. Tästä tulee mieleen se, että joskus johtajiksi hakeudutaan siksi, että saadaan “sulka hattuun” ja joskus taas siksi, että päästään todella auttamaan muita löytämään ne omat vahvuutensa. Luulen, että “sulka hattuun”-metodikaan ei ole aina pahasta, koska kyllähän meistä jokainen haluaa kerryttää myös sitä omaa ammatillista ansioluetteloaan, eikä siinä mitään pahaa ole. Kuitenkin silloin, kun se on ainoa syy tekemiselle, saatetaan mennä joissain asioissa kyllä metsään. 

Esseetäsi oli kiva lukea, vaikka tavallaan jäin lopussa vielä odottamaan suurta loppuhuipennusta tai oivallusta tai ehkäpä ajatuksiasi siitä, miltä leirin tulevaisuus nyt näyttää ja millaista johtajuutta tarvitaan sitten kun itse tapahtuma on ohi. Oli tosi hienoa, että käytit esseessä myös kokeneilta johtajilta saamiasi neuvoja, jotka ovat kultaakin kalliimpia: “Leirinjohtajaksi minut pestannut vanhempi partiolainen muistutti, että tärkeintä pestissäni on muistaa olla läsnä johdettavilleni.” Ihastuin myös tähän käyttämääsi yhteisen köyden vetämiseen liittyvään sanaleikkiin: “Tämä köysi on kenties pidempi kuin aikaisemmin ja sen vetämiseen on tarvittu enemmän porukkaa kuin mihinkään aikaisempaan alueen projektiin”.  

On aina kiva lukea siitä, miten partion ja Proakatemian johtamisopit yhdistyvät yhdeksi mukavaksi klöntiksi. Partion hienous todellakin on siinä, että kannustetaan astumaan vähän liian isoihin saappaisiin. Jäin kyllä miettimään esseetäsi lukiessa, että miten teksti aukeaa evp:n (“ei-vielä-partiolainen”) näkökulmasta, sillä ihan niin kuin Proakatemialla, myös partiossa on se oma sanasto, joka aukeaa vain niille, jotka aihetta tuntevat. Pesti nyt on ehkä helppo päätellä, mutta toki siihen ja pestikeskustelu-sanaan liittyy paljon sellaista, mikä ei välttämättä aukea, jos ei ole partiolainen. Samaa pohdin tuon alueen kohdalla. Ehkäpä näitä termejä olisi voinut vähän avata vielä niille, joille ne eivät heti aukea. Itselleni tämä ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia, ja odotankin innolla sulta vielä lisää partioaiheisia esseitä!  

Partiovasemmalla  

Salla 

Auri Saarelainen, Miksi kehityin johdettavana? 

Kommentti: Wau! 

Todella rehellistä ja avointa pohdintaa! Esseesi on vaatinut todella paljon itsetutkiskelua ja varmasti myös myönnytyksiä omalta itseltä. Käsittelet esseessä tärkeitä asioita, ja ajatus siitä, että koko tiimi kirjoittaa esseen, jossa on tarkoituksena pohtia yhtä ja samaa aihetta on aika mainio!  

Johtamisesta kiinnostuneet pohtivat toki paljon omaa johtamistaan ja sitä miten sitä voisi kehittää, mutta on kyllä ehdottomasti tärkeää laittaa itsensä välillä myös johdettavan saappaisiin. Luulen, että on aika haastavaa olla hyvä johtaja, jos ei osaa itse olla johdettavana. Olen itse pohtinut paljon viime aikoina sitä, mihin ensi syksynä keskityn, kun markkinoinnin ja viestinnän vastaavan pestini päättyy, ja olen siinä samalla huomannut, että tarvitsen aina jonkinlaisen tehtävän, jota keskityn hoitamaan. En pysty vain lillumaan muiden mukana. Luulenkin, että ilman minkäänlaista roolia olen varmaan aika vaikeasti johdettava. Turhaudun pitkien keskustelujen aikana, ja olen välillä kärsimätön, koska kaipaan sitä omaa tehtävääni ja paikkani.  

Olikin aika hauska oivaltaa esseetäsi lukiessa, että tällaiset asiat, mitä olen viime aikoina pohtinut, kytkeytyvätkin myös siihen, millainen olen johdettavana. Tämä essee onnistui siis saamaan minut oivaltamaan, mikä on aina hyvän esseen merkki! Mielestäni tästä olisi saanut kyllä joitain lähteitä lisäämällä myös pidemmänkin esseen, ja tavallaan jäinkin janoamaan vähän lisää. Toisaalta se on blogiesseelle aika hyväkin piirre. Minua jäi myös kiinnostamaan, mikä sai teidät tiimissänne päättämään, että kaikki kirjoittavat siitä, millaisia ovat jodettavina, mutta ehkäpä se on sitten jo toinen tarina… ? 

Inga Keski-Heikkilä, Visiosta ei ole mihinkään ilman strategiaa 

Kommentti: Oolalaa Inga! Tässäpä vasta hyviä vinkkejä strategiatyön työstämiseksi! Oli tosi kiva, että käytit Mielaa tässä esimerkkinä, koska huomasin nyt, että minulle on jäänyt vähän hämärän peittoon se, miten erilaiset johtamisroolit näkyvät teidän työskentelyssä. Todella hyvä käytännön esimerkki strategiatyöstä, ja oli hienoa, että avasit myös vastauksia ja ajatuksia, joihin pääsitte tämän työskentelyn myötä. On oikeastaan aika mahtavaa, että teillä on sellainen tiimi, joka on valmis riskeihin “vain yhdessä”, koska se kertoo paljon siitä, miten vankka luottamus teidän tiimissä vallitsee.  

Pakko myöntää, että minulle jäi tästä esseestä vielä (promisialaisena) jano eli jäin kyllä kaipaamaan vielä lisää! Miten strategiatyö käytännössä jatkuu? Miten seuraatte vuosikelloon laitettujen asioiden toteutumista? Myönnän että minulle jäi myös vähän epäselväksi se, miten esimerkiksi Siilasmaan teos tai käymäsi kurssi liittyi esimerkiksi tähän Mielan strategian työstämiseen. Kerrot muotoilleesi kysymykset niiden pohjalta, mutta mistä tuli ajatus itse ennakkotehtävästä? Vai humpsahtiko se omasta päästä? (Itsekin tuon Siilasmaan teoksen lukenut, mutten muista tarkkaan, oliko siellä tällainen malli.) Tästä epäselvyydestä huolimatta esseesi on tosi selkeä ja helppolukuinen! Huomaa että olet(te) pohtinut tätä asiaa toden teolla, ja on ihan mahtavaa huomata, että kirjoista ja kursseista saamasi tieto menee heti käytännön tasolle Mielan toiminnassa! Mielelläni luen lisääkin esseitä liittyen Mielaan ja johtamiseen – ehkä me voitais kirjoittaa yhdessä joku soluessee joskus talouden johtamisesta? Siitä se vasta soppa saatais! 😀