Tiede on todistanut, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen kaikkeen toimintaan vaikuttaa psyykkinen eli henkinen osa-alue, fyysinen eli kehollinen osa-alue ja sosiaalinen eli vuorovaikutteinen osa-alue. Nämä yhdessä muodostavat jokaisen meidän elinpiirin ja elämän kokemuksen. Ihmisten välisessä kohtaamisessa on myös tärkeää ottaa kaikki nämä osa-alueet huomioon, esimerkiksi työskennellessä pääsääntöisesti kohentaakseen vain yhden osa-alueen toimintaa, kuten fysiikkavalmentajana. Sosiaali- ja terveysalalla lopulliseen hoitokokemukseen vaikuttaa yli 60% se, miten hoitaja, valmentaja tai terapeutti kohtaa asiakkaan eli minkälaista asiakaspalvelua tämä saa.

Ihmisten kohtaaminen

Fysioterapeuttiopiskelijana psykofyysissosiaalisen kokonaisuuden hahmottaminen psykososiaalisen osa-alueen puolelta on ollut jokseenkin haastavaa, sillä jatkuvasti koulutuksessa keskitytään fyysisten ominaisuuksien hoitamiseen ja kehittämiseen. Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen ei kuitenkaan onnistu ilman, että ihmiselämän muut osa-alueet otetaan huomioon. Usein alan suurimmat asiantuntijat ja menestyjät ovat onnistuneet ottamaan myös psykososiaalisen puolen huomioon fyysisten ominaisuuksien kehittämiseksi. Erityisen hyvin tässä on onnistunut muun muassa edesmennyt Aki Hintsa, jonka Core-ajattelu tuo erilaisen näkökulman varsin perinteikkäälle lääketieteen alalle.

Core-ajattelussa ihminen yksilönä on kaiken tekemisen keskiössä. Ihmisen elämä ja oleminen koostuvat ravinnosta, henkisistä energiasta, fyysisestä aktiivisuudesta, yleisestä terveydestä, biomekaniikasta ja palautumisesta sekä sitoutumisesta näiden kaikkien osa-alueiden kehittämiseen. Ravinto on jokaiselle yksilöllinen kokonaisuus, jonka tarkoituksena on saattaa kehoon sen tarvitsemia rakennusaineita ja energiaa. Henkinen energia kertoo psykososiaalisista voimavaroista. Matala henkisen energian taso näkyy usein vähentyneenä sosiaalisena kanssakäymisenä tai sen välttämättömänä tarpeena psyyken vahvistamiseksi. Fyysinen aktiivisuus koostuu ihmisen liikkumisesta sekä arkiaskareiden fyysisistä suorituksista. Yleinen terveys kertoo ihmisen koetusta sekä tutkittavissa olevasta terveydestä käytettäessä ääripäinä sairautta ja terveyttä. Biomekaniikka on nimensä mukaisesti mekaniikkaa sovellettuna biologiseen organismiin, eli tässä tapauksessa ihmiseen. Ihmiskehossa mekaniikka koostuu liikkumisen taloudellisuudesta, voimien välittymisestä ja taakkojen siirtämisestä. Palautuminen rasituksesta vaatii aikaa itselle, perheelle, ystäville sekä unelle. Sitoutumista vaaditaan näiden kaikkien osa-alueiden kehittämiseksi.

Uni on vapaa-ajan harrastuksien ohella tehokkain palautumisen muoto. Viimeaikaisten tutkimuksien mukaan kaikista terveellisin nukkumiseen käytetty aika on yli 99% ihmisistä 7,5-8,5 tuntia vuorokaudessa. Liian moni menestyvä yksilö kuitenkin kokee kuuluvansa niin sanottuun sleepless elite-luokkaan, joille riittää hyvinkin alle 4 tunnin yöunet. Näitä ihmisiä on kuitenkin reippaasti alle 0,1% maailman väestöstä, joten tähän harhaan ei kannata tuudittautua. Kun aikaa otetaan palautumisesta pois, riskeerataan yksilöstä ja hänen tavoitteistaan riippuen fyysinen kehittyminen tai arjen rasituksista palautuminen. Pahimmassa tapauksessa molemmat. Palautumisen jäädessä vajavaiseksi ihmisen psyyke joutuu pommituksen kohteeksi sillä voimavarat eivät tahdo riittää muiden osa-alueiden pyörittämiseksi. Sitoutuminen riittävään palautumiseen on nykyaikana yleensä se suurin haaste, sillä ärsykkeitä suorittamiseen tulee joka puolelta. Moni meistä on kuullut lausahduksen ”haudassa ehtii levätä” puhuttaessa arjen kiireistä ja voimavarojen vähäisyydestä. Psyyken hoitaminen vaatii paljon työtä, ja tämä on aiemmin rakentunut sisään jokapäiväiseen elämään ilman, että siitä tarvitsi huolehtia aktiivisesti. Kuitenkin nykyaikainen hektinen elämänrytmi on saanut ihmiset vieraantumaan ihmiselle luontaisesta toiminnasta sosiaalisuuden hoitamiseksi ja korvaamaan sen pseudo-sosiaalisuudella erilaisten sosiaalisen median kanavien avulla. Moniko meistä on tavannut edes kymmentä prosenttia Facebook-kavereistaan viimeisen puolen vuoden tai vuoden aikana?

Fyysinen harjoittelu

Kun muut osa-alueet ovat kunnossa, voidaan keskittyä fyysiseen huippukunnon kehittymiseen, joka sekin lähtee Core-ajattelun mukaisesti keskivartalosta. Keskivartaloa voidaan käsitellä monessa mielessä kehon linkki- sekä ylimenoalueena, sillä monet liikeketjut alkavat ja päättyvät keskivartalon ulkopuolella, mutta kulkevat sen kautta. Mikäli keskivartalo ei ole kunnossa, vuotavat näiden kineettisten ketjujen luomat voimat keskivartalon ohitse ja voivat aiheuttaa erinäisiä ongelmia, kuten voiman puutetta suorituksen aikana tai kipua vaikeuttamassa arkisia askareita. Keskivartaloa voidaan ajatella eräänlaisena kumipallona, joka voi tyhjänä venyä hukaten voimaa, mutta täytettynä ja pinkeänä tukea, ohjata ja kasvattaa ulkopuolelta tulevia voimia toiminnalle edullisesti.

Monella on ongelmia johtuen paljosta istumisesta tai muusta passiivisesta ajasta. Moni on kuitenkin kokenut viime vuosina herätyksen aktiivisuuden lisäämiseen, mutta sitä lähestytään kuitenkin monesti väärältä kantilta. Voimaharjoitteluun tähtäävä fitness-buumi elää ja voi hyvin, vaikka useissa tuoreissakin tutkimuksissa todetaan kestävyysliikunnalla olevan huimasti positiivisia vaikutuksia erityisesti staattista- ja istumatyötä tekevillä. Arkiaktiivisuuden rooli on noussut viime vuosien aikana entistä keskeisempään asemaan hyvää peruskuntoa käsiteltäessä. Vielä vuosikymmenen alussa moni tutkijakin olisi voinut olla sitä mieltä, että toimistotyöläinen, joka harrastaa liikuntaa tunnin päivittäin olisi paremmassa fyysisessä kunnossa kuin kaupan myyjä, joka ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa lainkaan. Nykytutkimuksen valossa tilanne on usein toinen. Tässäkin asiassa Hintsan Core-ajattelu auttaa paljon: on parempi ratkaisu sisällyttää päivittäinen liikunta-annos tasaisesti päivän askareisiin, kuin kerralla pyrkiä saavuttamaan liikkumistavoite liikunnalla. Arkiaktiivisuuteen sisällyttäessä ”liikunta” on usein myös selvästi monipuolisempaa, kuin rakennettaessa liikunta-annosta puhtaasti harrastuksien pohjalta. Työssäkäyvillä naisilla ja naisvaltaisilla aloilla työskentelevillä onkin yleisesti terveellisemmät elämäntavat liikunnan osalta kuin miesvaltaisilla aloilla: naiset kulkevat useammin työmatkansa pyöräillen tai kävellen, syövät monipuolisemmin ja tekevät fyysisesti monipuolisempaa työtä. Miesten keskuudessa on selvästi yleisempää taittaa työmatkat autolla ja syödä rasvaista proteiinipitoista ruokaa istumatyön ohessa, ja lisäksi treenata kovaa – joskin yksipuoleisesti ja riittämättömästi – 1-2 kertaa viikossa. Toki poikkeuksia molemmissa tapauksissa löytyy, esimerkiksi erilaiset sihteeri- ja rakennustyöt. Myös ammattien sukupuolittuneisuus on vähentynyt.

Ajankäytön selkeyttämistä

Core-ajattelu tuo selvää hyötyä ajateltaessa nykyistä hektistä elämänrytmiä. Core-ajattelussa sosiaaliset suhteet puetaan havainnollistavaan muotoon pohtimalla ajankäyttöä työn, perheen ja oman ajan suhteen. Yleensä aikaa jaetaan työssäkäyvän arjessa 8 tuntia työhön arkisin, 8 tuntia nukkumiseen ja 8 tuntia kaikkeen muuhun. Tämä kuitenkin harvemmin toteutuu ja yleensä työ nielee enemmän kuin 8 tuntia ja tämä aika otetaan yleensä unesta tai sosiaalisten suhteiden hoitamisesta pois. Ei kuitenkaan pidä ajatella liikaa asioita, joita ei ehdi tehdä, vaan tulisi ajatella enemmän asioiden priorisointia ja pyrkiä yhdistämään asioita terveesti. Arkeen saa enemmän aikaa sosiaaliselle kanssakäymiselle siirtämällä fyysisten ominaisuuksien harjoittelua mahdollisuuksien mukaan työajan yhteyteen työmatkaliikunnan ja taukojumpan muodossa. Aktiivisuutta tulisi pyrkiä lisäämään myös työajalla mahdollisuuksien mukaan vaikkapa kävelypalaverien ja vaihtelevien työasentojen muodossa. Tällöin liikuntaa ei ole välttämätöntä harrastaa töiden jälkeen vapaa-ajalla, sillä moni saa suositusten mukaisen kestävyysliikuntasuosituksen täyteen jo työaikana ja työmatkoilla. Kun liikunta ei vie tilaa entiseen malliin työpäivän jälkeen, on ihmisillä enemmän aikaa sosiaalisten suhteiden hoitamiselle ja näin ollen myös psyykkisen hyvinvointinsa kohentamiselle rentoutumisen ja oman ajan muodossa.

Lähteet:
Saari, O. Aki Hintsa. Voittamisen anatomia, 2015.

Vasankari, T. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Lääkärilehti 25-32/2014, s. 1867-1870

Laakso, L. Istuminen hengenvaarallista, liikunta ei korvaa. Kauppalehti 29.9.2014. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/istuminen-hengenvaarallista–liikunta-ei-korvaa/pUybim56

Terveyskirjasto. Työikäisten elintavat ja ruokatottumukset parantuneet, mutta terveysliikuntaa harvoin tarpeeksi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 22.6.2010. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutissorvi_uusi.lue_abstrakti2?iid=14001&iprint=2