Löysin sattumalta mieleiseni äänikirjan ja kuuntelin sen kerralla. Miellyttävä lukijan ääni auttoi. Tuo kirja sai minut pohtimaan arvoja tiimissämme ja yrittämisessä yleisesti. Yrittäjinä voimme päättää toimintamme arvoista, joten olemme näin etuoikeutettuja moniin työntekijöihin nähden. Uusi tiimimme piti kevään aikana arvoista kaksi pajaa, sillä aihe ei millään ollut neljässä tunnissa käsitelty. Pajojen jälkeen työstimme tärkeimmäksi valitut arvot vielä kolmeen sanaan ja niitä avaaviin lauseisiin. Nuo sanat eli Kipinän henki on: Kunnioitus, kantti ja kiintymys. Kuulostaa ulkopuoliselle yleispätevältä, mutta arvot kumpusivat tiimin sisältä, eivätkä ne täten ole päälle liimattuja tai unohtumassa hetkessä. Nämä arvot tulevat ohjaamaan meitä eteenpäin.

Jaakko Heinimäen kirja Arvon porukka – etiikka ja työyhteisö kuvaa työpaikkojen arvomaailmaa hyvin suomalaisesta näkökulmasta. Sain kuunnellessani huomata omien arvojenikin olevan erittäin luterilaiset, vaikken olekaan kovin harras. Huomaa kuinka voimakkaasti kristillisiin arvoihin suomalainen yhteiskunta ja työelämä perustuvat. Heinimäki kuvaa esimerkiksi yllättävällä tavalla luterilaista työmoraalia eli sitä miten asialliset hommat hoidetaan ja sitten vasta vaihdetaan vapaalle. Nämä kristilliset arvot eivät ole syntyneet itsestään, vaan jo antiikin aikoina vallitsevien arvojen pohjalta mikä selittää ainakin itselleni tiettyjen arvojen pysyvyyttä ilman kirkollista vakaumusta. Arvot periytyvät sukupolvelta toiselle, jolloin arvojen syntyperä hämärtyy.

Arvot näkyvät toimintana ja selittävät mitä tehdään tai miksi sitä tehdään. Tämän vuoksi joidenkin yritysten tai yhteisöjen arvot voivat tuntua irrallisilta, kun toiminta ei vastaa kirjoitettuja arvoja. Tuollaisessa tilanteessa arvot tulisi uusia tai toimintaa täytyisi pohtia tarkemmin. Heinimäki kertoo arvon porukan olevan seuraavanlainen:

1. Yhteisö, jonka toimintaa ohjaavat yhteiset arvot
2. Ryhmä, jota johto pitää luottamuksen arvoisena
3. Yhteisö, joka tuntee oman arvonsa

Tällaisissa arvon porukoissa on aina olemassa olevat arvot – huolimatta siitä onko niitä vaalittu ja ohjattu tietoisesti. Arvopohjan luominen varhaisessa vaiheessa auttaa valitsemaan yhteisön arvoihin sopivia jäseniä ja uusille jäsenille on syytä opettaa arvot toiminnan kautta. Jos päätyy osaksi työyhteisöä, jonka arvot eivät vastaa omia, voi olla hyvinkin tukalaa. Olen ollut työntekijänä sellaisissa paikoissa, joissa arvojohtaminen on unohdettu kokonaan tai sitten tulkintani yrityksen julkisista arvoista on ollut hyvin erilainen kuin johdolla. Kahdessa aiemmista työpaikoistani, joissa arvot on esitetty joka työntekijälle selkeästi, on ollut erinomainen työilmapiiri. Hyvällä arvojohtamisella on helpompi sitouttaa porukkaa osaksi tiimiä ja vaalia positiivista organisaatiokulttuuria.

Filosofia jakaa arvot itseisarvoihin ja välinearvoihin. Itseisarvot ovat sisäisiä arvoja, joita tavoitellaan niiden itsensä vuoksi kuten vaikkapa terveys tai ystävällisyys. Välinearvot taas toimivat itseisarvojen tavoittelun välineenä kuten tehokkuus tai lepo. Tiimimme arvoista pidän välinearvona kanttia, sillä se auttaa meitä saavuttamaan muita sisäisiä päämääriä. Kiintymystä taas kutsuisin itseisarvoksi, koska se on juuri itsessään tavoittelemisen arvoista. Kunnioitus voi toimia mielestäni itseisarvona sekä välinearvona, joten en pidä arvojen jakamista näihin kahteen ryhmään täysin mustavalkoisena, vaan kyse on siitä, kuka arvoja tulkitsee ja soveltaa. Heinimäki kertoo kirjassaan hyvän lainauksen arvojen tämän tyyppisestä jakamisesta: ”Kukaan ihminen ei tarvitse porakonetta, mutta koska moni tarvitsee reiän seinään, myymme heille sellaisen.”

Jokainen näkee tiimin omien arvojensa lävitse, mutta olen yllättynyt siitä, kuinka samankaltaisia arvoja tiimissämme Kipinässä kannatetaan. Viestintä on ollut alusta asti avointa ja mielestäni tämä toteuttaa esimerkiksi kunnioittamisen arvoa. Ryhmässämme vallitsee hiljainen ylpeys siitä, että voimme olla osana Kipinää. Arvon porukka puhuu ylpeydestä sekä sen sekoittumisesta ylimielisyyteen. Terve ylpeys on tyytyväisyyttä ja onnellisuutta siitä mitä on, mutta ylpeyden heikkoutena on sen taipuvaisuus pitää itseään parempana tai liian hyvänä. Itse kutsuisin jälkimäistä jo ylimielisyydeksi, jota en ole toistaiseksi tiimissämme havainnut. On ilo kuulua tiimiin, jonka arvomaailma peilaa omaani.