Tampere
21 Apr, Sunday
-4° C

Proakatemian esseepankki

Kestävän ajattelutavan oppiminen Proakatemialla



Kirjoittanut: Susanna Mäkelä - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kestävän elämäntavan oppiminen
Marja-Leena Loukola
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto

Opimme varhain vanhemmiltamme ja huoltajiltamme tapoja sekä asenteita suhtautua luontoon sekä kestävyyteen. Lapsena opitun mallin ei kuitenkaan tarvitse määrittää yksilön toimintaa aikuisiällä. Oppilaitosten tehtävä on kasvattaa kansalaisia, jotka ymmärtävät kestävän kehityksen merkityksen yhteiskunnassa sekä globaalisti (Loukola 2007, 3). Koen, että myös korkeakoulujen vastuulla on tarjota opiskelijoille laajaa ja kattavaa opetusta kestävästä kehityksestä sekä vastuullisuudesta, sillä niiden asioiden oppimisen ei kannattaisi tapahtua ainoastaan peruskouluissa. Olen käyttänyt yhtenä tämän esseen lähteenä Kestävän elämäntavan oppiminen -nimistä teosta, jonka on kirjoittanut Marja-Leena Loukola. Vaikka teos on suunnattu ensisijaisesti peruskouluille, lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille sekä niiden johdoille, voimme käyttää hyödyksemme samoja näkökulmia myös korkeakoulutasolla.

 

Koulutus tukee elinikäistä oppimistamme

Yksi tärkeimmistä asioista, mitä tulemme oppimaan Proakatemialla on erilaisissa suhteissa toimiminen. Erilaisten suhteiden, merkitysten ja sidosten hahmottaminen vaatii kykyä hahmottaa erilaisia systeemejä, kulttuureja ja rakenteita. Jotta voimme tulevaisuudessa rakentaa samanaikaisesti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäviä ratkaisuja, on meidän osattava hahmottaa kokonaisuuksia (2007, 7). On arvioitu, että noin kaksi kolmasosaa tämän päivän nuorista tulee työskentelemään tehtävissä, joita ei vielä ole edes olemassa (Konst 2021, 8). Sitä suuremmalla syyllä on hyvä huomioida tulevaisuuden mahdolliset skenaariot ja käänteet jo opiskelun aikana, ja vieläkin suuremmalla syyllä oppilaitosten kannattaa tarjota näiden kokonaisuuksien hahmottamista tukevaa opetusta ja valmennusta. Väitän, että Proakatemia on vähiten lineaarisesti kulkeva opintokokonaisuus koko Tampereen ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmista. Se mahdollistaa ketterämmät toimet esimerkiksi opetuksen järjestämiseksi. Todennäköisesti Proakatemialla meidän ei tarvitse odottaa siihen asti, että saamme virallisesti kestävään kehitykseen painottuvan kurssin, vaan voimme aktiivisesti hakeutua sellaisiin ympäristöihin, joiden avulla opimme laajemmin. Tämä ketteryys ja vapaus johtaa itseään ei kuitenkaan poista tarvetta myös opetussuunnitelmasta löytyville kursseille. Myös yhteisön oppimispolun hahmottaminen auttaa opetussuunnitelman uudistamisessa. Oppimispolussa otetaan muun muassa huomioon, mitä opiskelijat jo osaavat ja mitä mahdollisuuksia tai haasteita yhteisössä tällä hetkellä on. Toimintakulttuuriinkin on syytä vilkaista, sillä se voi tukea tai pahimmillaan estää kestävän kehityksen toteutumista. Esimerkiksi strategian tasolla Proakatemialla halutaan panostaa kestävään yrittäjyyteen. Meidän on silloin pohdittava, kuinka tämä tavoite näkyy järjestetyssä opetuksessa, kokouksissa ja juhlissa sekä erilaisiin kulttuureihin tutustumisessa, ja kuinka tämä tavoite viedään käytäntöön (Loukola 2007, 9.) Käytäntöön viemisen haasteena on kiistatta se, että kestävän kehityksen käsitteet ovat moninaisia. Usein kestävän kehityksen alle luetellaan kulttuurinen, sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys, kun tosiasiassa kestävän kehityksen perusehtona on luonnon moninaisuuden suoja, ekosysteemien toimivuuden takaaminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen luonnon sekä luonnonvarojen kestokykyyn. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kestävä kehitys terminä keskittyy ensisijaisesti ekologisen kestävyyden sekä maapallon kantokyvyn näkökulmaan. Vaikka ilmastonmuutos on kestävän kehityksen ytimessä, se on vain osa niin sanottua kestävyyskriisiä. Muun muassa YK:n tasolla on sovittu vuonna 2015 Agenda 2030-nimisestä tavoiteohjelmasta, joka huomioi myös ihmisoikeudet, ihmisten hyvinvoinnin, taloudellisen kestävyyden sekä yhteiskuntien vakauden. (Konst 2021, 11.)

Kuva 1. YK:n Agenda 2030:n tavoitteet. Kuva: YK-liitto.

Tampereen korkeakouluyhteisö ilmoittaa verkkosivuillaan tukevansa kuvassakin näkyviä YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Näiden tavoitteiden ja kansainvälisten sopimusten ymmärtäminen onkin keskeinen osa tulevaisuuden työpaikkoja ja yritysten toimintaa. Sen vuoksi niiden oppimisen tukemisen tulisi lähteä aivan viimeistään korkeakouluissa, etenkin sellaisissa korkeakouluissa, joissa opiskellaan yrittäjyyttä.

 

Uuden oppiminen vai vanhasta luopuminen?

Vanhasta luopumisen taustalla voi joskus olla syynä se, että ei ymmärretä täysin, miksi vanhasta pitäisi luopua. Jos jokin toimintatapa näyttää yksilön elämässä toimivan henkilökohtaisen edun mukaisesti, voi yksilöllä jäädä näkemättä, kuinka toimintatapa vaikuttaa lähipiiriin tai yhteisöön. Tiesitkö esimerkiksi sitä, että maanviljelyn keksimisen jälkeen ihminen, joka edustaa vain 0,01 prosenttia kaikesta maapallon elämästä, on hävittänyt kaikista luonnonvaraisista nisäkkäistä 83 % ja kasveista puolet (2021, 13)? Mikäli ihmisten toiminnalla on ollut suuremassa kuvassa näinkin suuri vaikutus, eikä asiaan olla kokonaisvaltaisesti vieläkään herätty, on syyn löydyttävä monisäikeisistä systeemeistä. Väittäisin jopa, että yhteiskuntien ja organisaatioiden niin sanotuilla haamusysteemeillä eli näennäistodellisuuksilla on oltava vaikutusta aiemmin kuvattuun ilmiöön.

Jotta esimerkiksi korkeakoulujen opetussuunnitelmat edesauttavaisivat opiskelijoiden ymmärryksen kasvamista, eivät opetussuunnitelmien sisällöt voi keskittyä pelkästään erilaisiin oppiaineisiin. Täten opetussuunnitelman tulisi olla tietokokoelman sijaan työkalu, joka mahdollistaa erilaiset oppimisen ja ajattelun mahdollisuudet. Esimerkiksi alla olevan taulukon pohjalta voimme todeta, että edelleen yksi vallitseva näkökulma taloudesta ja yrittäjyydestä perustuu kilpailuun ja voittojen maksimointiin, kun taas kestävän näkökulman mukaan kestävä talous perustuu yhteistyölle sekä yhteiskunnalle tuotetulle arvolle ja hyödylle.

Taulukko 1. Näkökulmia hyvinvointin Taulukko: Konst 2021.

Myös Systems Innovation -nimisen systeemi-innovointiin perustuvan verkkosivualustan taulukon mukaan perinteinen innovointiajattelu saa meidät rajaamaan ideoitamme ja muodostamaan yksittäisiä organisaatioita, jotka kilpailevat keskenään. Tämä aiheuttaa sen, että organisaatio käyttää keskittymisenergiansa vain omaan ideaansa. Kuitenkin sellaisen innovointiajattelun mukaan, jota johtaa missio, organisaatiot työskentelevät toistensa kanssa omana ekosysteeminään.

Taulukko 2. Traditional Innovation Support and Mission-led Support Taulukko: Systems Innovation.

Kuten kahdesta edellä esitetystä taulukosta voidaan huomata, nykyisestä tai vanhasta ajattelu- ja toimintatavoista luopuminen ei tarkoita sitä, etteikö vanhan tilalle voisi saada jotain parempaa. Vaikka luopuisimme liiallisesti kulutuksesta, lomalennoista ja liharuuista, voimme saada tilalle merkityksellisempää työtä, enemmän yhteisöllisyyttä, terveellisemmän ruokavalion ja puhtaamman elinympäristön (Konst 2021, 9).

 

Pohdinta

Jotta voisimme ottaa ripeitä askelia kestävän kehityksen ja vastuullisen liiketoiminnan oppimiseen Proakatemialla, meidän tulee katsoa uteliaina kokonaisuutta. Meidän tulee tarkastella muun muassa seuraavia asioita:

  1. Yhteisö: Minkälaisista taustoista opiskelijamme tulevat? Mitä kulttuureja yhteisöstämme löytyy?
  2. Tulevaisuus: Miltä yrittäjyyden tulevaisuus tällä hetkellä näyttää? Kuinka esimerkiksi lainsäädäntö tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa laillisen yritystoiminnan pyörittämiseen?
  3. Toimintakulttuuri: Ovatko sanat vaihtuneet teoiksi? Tunnistammeko mitä sellainen käytännön tasolla korkeakouluyhteisöltä ja Proakatemian yhteisöltä vaatii?

Kansallisessa tai kansainvälisessä mittakaavassa pienelläkin toimijalla voi olla suuri kerrannallinen vaikutus ympäröivään systeemiin, ja tämä meidän tulee erityisesti pitää mielessä kulkiessamme kohti uuden yrittäjyyden esikuvaa. Minulle uuden yrittäjyyden esikuva ei ole yksi yritys eikä yksi henkilö, joka näyttää muille mallia. Se on moninainen toiminnallinen kokonaisuus, joka vaikuttaa laaja-alaisesti niin Suomessa kuin maailmallakin, ja joka pohjaa toimintansa maapallon kantokyvyn edellytyksille.

Lähteet:

Konst, T. 2021. Kestävä kehitys korkeakoulutuksessa: sanoista tekoihin. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 139. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. https://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522167774.pdf

Loukola, M. 2007. Kestävän elämäntavan oppiminen. Kestävä kehitys opetukseen, arkikäytäntöihin ja toimintakulttuuriin. Helsinki: Painopaikka Yliopistopaino Oy.

Kommentoi