Luin Phil Knightin, NIKE -brändin perustajan kirjoittaman kirjan ”Shoe Dog” (2016). Kirjassa Phil Knight avasi NIKE brändin alkutarinaa ja kivikkoista tietä maailman suurimmaksi urheiluvaatebrändiksi. Phil Knightin kirjoitustyyli oli hyvin maanläheinen ja kirjassa hän avasi kaikkia niitä itsetutkiskelun vaiheita, mitä hän kävi läpi alkuaikoina, kun arki ja vuodet oli epävarmaa ja NIKEn tulevaisuus jatkuvasti vaakalaudalla. Philin tarina on todella inspiroiva tarina yrittäjyydestä, ja siitä kuinka mahdottomaltakin tuntuvat esteet voidaan ylittää määrätietoisella tekemisellä, kun on vain oikeita, intohimoisia ihmisiä ympärillä jakamassa taakkaa. Kirjassa käsitellään paljon merkityksellisyyttä ja konkreettisten tekojen merkitystä menestyksen perustana. Kuinka elää epävarmuudessa ja mistä saada voimaa ja toivoa joskus elämääkin suurempien ongelmien ratkaisemiseen? Mikä on se motivaattori, joka saa sinut hakeutumaan epämukavuusalueelle, kohti aivan vain suurempia riskejä, vastuita ja ongelmia?

Kirjassa käsitellään todella paljon yrittäjyyteen ja elämään liittyvää filosofiaa, höystettynä inspiroivalla kasvutarinalla maailman yhdestä tunnetuimmasta brändistä. Tässä esseessä tulen käsittelemään paria oppia, jotka kolahtivat kaikkein eniten.

Unelma elää.

Phil valmistui parikymppisenä nuorena miehen alkuna liiketalouden linjalta yliopistosta 60 -luvulla, jolloin Puma ja Adidas dominoivat jo urheilubrändibisnestä. Phil oli harrastanut juoksua koko ikänsä, mutta kilparadoilla hän ei koskaan saavuttanut menestystä. Jo opiskeluaikoina Phil oli leikkinyt ajatuksella urheilukenkien maahantuonnista Japanista. Hän oli nähnyt kuinka japanilaiset autot olivat noussut suosioon Pohjois-Amerikassa, ja hän mietti josko japanilaisille juoksukengille olisi kysyntää Amerikan markkinoilla. Hän teki syväluotaavan lopputyön yliopistossa tästä ideasta, vain saadakseen osakseen vähättelyjä kanssa opiskelijoilta ja opettajilta.

Phil oli itse intohimoinen elämäntapa juoksija, ja hän näki paljon kehitysmahdollisuuksia markkinoilla myytävissä juoksukengissä, joten hän ei kuopannut ideaansa aivan täysin. Yliopiston päätyttyä Phil oli kuitenkin hukassa elämänsä kanssa, sillä hän ei haluaisi viettää koko elämäänsä tehden töitä tylsässä kirjanpitotoimistossa, mikä olisi ollut helppo ja luonnollinen askel hänen koulutuksellaan. Idea kenkien maahantuonnista Japanista poltteli hänen mieltään, mutta tehtävä vaikutti parikymppiselle nuorukaiselle mahdottomalta.

Tässä on hyvä muistaa, että markkinat olivat hyvin erilaiset 60-luvulla, kuin nykypäivänä. Nykyään kuka tahansa pystyy internetin aikana alkamaan maahantuojaksi omalta kotisohvaltaan käsin, vähäiselläkin taloudellisella panostuksella. 60 -luvulla oli valmistajien markkinat. Talouskasvu ympäri maailmaa oli lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun, ja jos halusit esimerkiksi alkaa tuomaan juoksukenkiä Japanista, täytyi sinun vakuuttaa valmistajat ja tehtaat siitä, että yhteistyön vaatima vaiva oli valmistajille hedelmällistä. Yleensä tämä vaati sen, että olit jo vakiintunut yritys ja sinulla oli kapasiteettia ja resurssia suurten voluumien myyntiin.

Phil oli aina ollut seikkailijasielu, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt maailmaa. Hän päättikin lähteä opiskelujensa jälkeen maailmanympärys matkalle. Jos ei muuta, hän olisi ainakin nähnyt maailmaa, ennen kuin hän asettuisi ja tyytyisi tavalliseen elämään kirjanpitäjänä. Hän lainasi matkakassan isältään, ja lähti reissuun.

Aloita, ennen kuin olet valmis.

Maailmanympärysmatkansa loppumetreillä Phil päätti, että hän kävisi Japanissa. Hän oli päättänyt antaa mahdollisuuden unelmansa toteuttamiselle, ja hän halusi päästä Japanilaisen Onitsuka valmistajan juttusille, joka valmisti Tiger -merkkisiä juoksukenkiä.

Tällä parikymppisellä nuorella oli vain hullu idea, hänellä ei ollut matkansa jälkeen edes rahaa taskunpohjalla. Hän sai kuin saikin varmistettua tapaamisen suuren valmistajan johdon kanssa, ja vakuutettua heidät hänen yrityksestään, jota ei ollut vielä edes olemassa. Hän sai tilattua parituhatta paria Tiger -juoksukenkiä, vaikka hänellä ei ollut Japanista lähtiessään vielä edes tiedossa, millä rahoilla hän maksaisi nämä tältä suurelta valmistajalta tilatut juoksukengät. Hänellä oli vain unelma ja usko itseensä, että hän löytäisi tilanteeseen ratkaisun palattuaan kotiin. Ja niin hän myös teki. Hän sai liikekumppanikseen vanhan valmentajansa, ja näin suuri matka oli saanut alkupyrähdyksen.

Vaikka Philillä ei ollut edellytyksiä, resursseja tai kokemusta siitä, miten maahantuontiyritys toimii, oli hän päättänyt ottaa asiasta selvää. Hän oli valmis hyppäämään kohti tuntematonta, ottamaan suuren riskin ja löytämään ratkaisut kaikkiin ongelmiin unelmansa tähden. Hän lähti parikymppisenä kilpailemaan suuria juoksukenkävalmistajia vastaan. Ennen kaikkea Phil uskoi itseensä, ideaansa ja unelmaansa. Ilman Philin itseluottamusta ei Nikeä olisi koskaan syntynyt.

Epäonnistumisen pelko, epävarmuus saattavat olla lamauttavia voimia. Se, mikä tekee Proakatemiasta epätavallisen normaaliin opiskelupaikkaan verrattuna, on se, että Proakatemia on turvallinen ympäristö epäonnistua. Voit kokeilla siipiäsi ja ideoitasi yrittäjänä, ja saat tukea ongelmiin ja haasteisiin, jos vain haluat ja olet avulle avoin. On ollut hieno nähdä kuinka Proakatemialla on uskallettu ottaa todellista yrittäjän riskiä, kun on investoitu bisneksen käynnistämiseen. Nostona Revenan Tönö -projekti, pieni porukka tiimiyrittäjiä osti Tönökahvilan liiketoiminnan, investoi kalustoon, mylläsi tuotevalikoiman kokonaan uusiksi ja suuntasi kohti tuntematonta koronakeväänä ja -kesänä. Ilman aikaisempaa kokemusta kahvilabisneksestä. Oli vain unelma ja tahto onnistua. Ja mikä hienointa, kahvila oli reippaasti taloudellisesti kannattava ja siitä muodostui Tampereen yksi suosituimmista kohtaamispaikoista. Tämmöiset tarinat inspiroivat ja antavat voimaa epävarmuuden ja pelkojen hallintaan omien unelmien suhteen.

Etsi merkitystä, älä uraa.

Phil tiedosti, että elämä on lyhyt, lyhyempi kuin uskommekaan. Phil halusi elämänsä olevan merkityksellistä. Luovaa ja tärkeää. Erilaista. Kirjassa hän kehottaa nuoria parikymppisiä olemaan tyytymättä pelkkään työpaikkaan tai ammattiin. Hän kehottaa jokaista etsimään kutsumustaan, vaikka ei tietäisikään mikä se on. Jos seuraat kutsumustasi, väsymystä ja stressiä on helpompi kantaa. Pettymykset ovat polttoainetta ja onnistumiset euforiaa, jota et ole koskaan ennen kokenut.

Nike oli Philin kutsumus. Hän oli intohimoinen urheilun ja juoksemisen voimasta. Hän uskoi, että hän Niken kautta hän voisi levittää urheilun ilosanomaa. Ei tarvitse olla ammattilainen nauttiakseen urheilun positiivisista vaikutuksista.

Muutaman ensimmäisen vuoden aikana Phil ei tehnyt ollenkaan voittoa Nikellä. Hän itseasiassa työskenteli kirjanpitofirmassa elättääkseen perheensä, samalla kun hän kasvatti Niken bisneksiä. Hän sijoitti kaiken tuoton ostaakseen lisää kenkiä myyntiin. Hän tiedosti, että jos hän halusi kasvattaa Niken suureksi brändiksi, täytyi NIKEn kasvaa mahdollisimman nopeasti, jotta hän ei jäisi jo suureksi kasvaneiden brändien jalkoihin.

Yksi suuri alkuvaiheen menestystekijöistä oli se, että Phil palkkasi tiimiinsä ihmisiä, jotka olivat samalla tavoin palavasti intohimoisia juoksemisesta ja urheilusta kuin hänkin. Näin hän pystyi luottamaan työntekijöidensä tekemään parhaansa, aina yrityksen edun mukaisesti. Hänen ei tarvinnut ”micromanageroida” työntekijöitään, hänen ei tarvinnut ohjata kädestä pitäen miten tehdä asioita, hän vain kertoi mitä tehdä. Hän luotti työntekijöihinsä täysin, ja antoi heille täydet vapaudet tehdä asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Tätä on tiimityöskentely parhaimmillaan, kun vain luottamus, intohimo ja halu tehdä asioita kohtaavat, voi kokematonkin tiimi saada aikaan huikeita asioita.