Tampere
21 May, Tuesday
10° C

Proakatemian esseepankki

Kaverijohtaminen



Kirjoittanut: Santeri Simonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja
Heikki Toivanen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Minulle tuli mahdollisuus osallistua ristipölyttäjänä sisartiimimme Saawan pajaan. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen; kaverijohtaminen. On mielenkiintoista, miten ensimmäisenä ajatukset menevät vertaisjohtajuuteen, partioon, isostoimintaan ja vastaaviin juttuihin sekä siihen miten on työelämässä toiminut ihmisten kanssa ja tehnyt töitä kavereiden kanssa. Lähdin tutustumaan aiheeseen tarkemmin jo ennen pajaa – toki muotoillun ennakkotehtävän kautta – ja tajusin melko nopeasti kaverijohtamisen olevan taas yksi aika perustavanlaatuinen juttu tiimioppimisessa ja tiimiyrittäjyydessä. En vain sattunut tietämään tätä.

Kaverijohtajuuden termi on syntynyt yllättäen Tiimiakatemialla ja sen perustaja Johannes Partasen kynästä. Se perustuu MIHAR filosofiaan, joka rakentuu seuraavasti; mallina tie, inspiroi jaettu visio, haasta prosessi, anna toisten toimia ja rohkaise sydäntä (Kouzes & Posner, 2007.) Osuuskuntamuotoinen toiminta on yksi parhaimpia paikkoja toteuttaa kaverijohtajuutta ja ylipäätään opetella johtamista. Osuuskunnassa olet ikään kuin samaan aikaan omistaja, yrittäjä, työnantaja, työntekijä ja johtaja tilanteesta riippuen. Erilaisia rooleja voidaan osuuskunnassa helposti vaihtaa tilanteen mukaan. (Toivanen 2013, 17.) Toki, kuten varmasti kaikki akatemialla opiskelleet ovat prosessista oppineet on erittäin haastavaa johtaa, kun tavoitteita mahtuu tiimin paljon. Onkin tärkeää hakea enemmän tiiminä yhteisiä ja yhdistäviä asioita kuin sitä mikä erottaa ja siltä pohjalta rakentaa yhteinen jaettu visio.

Mitä kaverijohtaminen siis käytännössä tarkoittaa? Kaverijohtaminen edellyttää, että vastuu työn suorittamiseen tulee tiimiltä yhteisesti ja yhtä lailla sen jäseniltä, tiimillä on yhteinen jaettu visio, tiimi on yhteisö ja tiimin jäsenet ovat keskenään kavereita eli enemmän kuin tuttavia, mutta heidän ei tarvitse kuitenkaan olla ylimpiä ystäviä (Toivanen 2013, 6). Kun näitä alkaa miettiä ja mitä keskustelimme myös pajassa nämä toteutuvat Proakatemian tiimiyrityksissä toiset paremmin toiset huonommin. Eniten keskustelua herätti nimenomaan jaettu visio – miten sellainen rakennetaan tiimiyritykselle, jossa tapahtuu vähän sitä, tätä ja tuota. Kaverijohtamisen visuaalisessa innostuskirjassa kaverijohtaminen on kuvattu viiden portaan kautta. Kaverijohtajana pyrit toteuttamaan näitä portaita ja tasapainoilet kurin ja vapauden välimaastossa; totuus on jossain sinun ja tiimisi puolivälissä. (Toivanen 2013, 12.) Mihin jakolinja ja raja yhteisesti laitetaan; tämä herätti myös keskustelua Saawan pajassa. Valitsemme johtohenkilöitä, mutta annammeko heille tilaa johtaa? Miten koko tiimiä esimerkiksi BL roolissa pitäisi johtaa? Miten erilaista johtaminen on esimerkiksi koko akatemian tasolla, kun mandaatti johtamiseen on tullut koko Proakatemian yhteisöltä?

Kaverijohtamisen ensimmäinen porras on itsensä johtaminen. Jos et osaa johtaa itseäsi et voi johtaa muita. Kirja tarjoaa tähän työkaluksi oppimissopimuksen, joka onkin erinomainen matka minuuteen, omiin motiiveihin ja tavoitteisiin. Oppimissopimuksen kautta on hyvä esimerkiksi tarkastella haluaako johtavaan rooliin – onko se asia, jossa haluat tässä hetkessä kehittyä ja mitä kohti haluat mennä vai haluatko antaa oman panoksesi ja fokuksesi johonkin muualle. Kun olet, sujut ja selvillä siitä mitä oppimisopimuksesi sisältää voidaan käynnistää oppimisen neliveto, jonka pyörät muodostavat hyvän itsensä johtamisen kulmakivet. Pyörät nelivedossa ovat siis 1. oppimissopimus, 2. kirjojen lukeminen, 3. pajat eli dialogi ja 4. eli käytännön tekeminen. (Toivanen 2013, 31.) Kuitenkin elämä usein yllättää ja yksi pyörä saattaa vetää huomattavasti enemmän kuin muut ja yllättäen se on tiimiyrityksissä se mikä työ rahaa sisään eli käytännön tekeminen ts. projektit.

Toisena portaana on merkityksellisen tiimin rakentaminen. Proakatemialla opiskelussa itsensä johtaminen ja merkityksellisen tiimin rakentaminen ja itsensä johtaminen kulkevat käsi kädessä. Käytäntö ja perse edellä puuhun nouseminen opettaa yllättäen aika paljon. Merkityksellisen tiimin rakentumiseen esitetään seitsemän vaihetta; orientoituminen, luottamuksen rakentaminen, jaetun vision rakentaminen, sitoutuminen, käytännön tulokset, kukoistus sekä uusiutuminen. (Toivanen 2013, 38). Oman tiimini Kipinän kohdalla rakennetaan nyt yhteistä jaettua visiota, vaikka hetkittäin ollaan käyty vaiheissa jopa ylempänä. Uskon, että nämä vaiheet voivat iteroitua ja ne elävät tiimin olemassaolon aikana yhä uudestaan. Kaverijohtamisen innostuskirjassa nostetaan esiin myös dialogin taso; positiivisuus on huipputiimin tunnusmerkki. Sama iteroituminen koskee myös dialogia, sillä sen arvioiminen kokonaisuutena ei ole helpoin mahdollinen asia. Parhaiten tämän näkee kenties tiimin valmentaja, jolla on mahdollisuus melko pitkälle observoida dialogia usean vuoden ajan. (Toivanen 2013, 47.)

Kolmas porras on tiimin sytyttäminen. Se vaatii johtajalta yllättävän paljon ja roolissa oleva joutuukin haastamaan itseään. (Toivanen 2013, 51.) Hyvä johtaja toimii systeemiälykkäästi ja hahmottaa kokonaiskuvaa, mutta ottaa silti huomioon kulloinkin käsillä olevan tilanteen. Hän muokkaa toimintaa ja toiminta muovaa häntä. (Hämäläinen, Saarinen.) Pajassa heräsi hyvä ajatus siitä, että tiimioppimisen mallilla opiskeleminen vaatii ihmiseltä melko paljon. Kuitenkin myös mitä enemmän annat sitä enemmän tulet saamaan takaisin. Proakatemialla opiskelee siis melko kovaa ryhmää, joka lähtökohtaisesti ovista sisään tullessaan sitoutuu antamaan itsestään melko paljon, vaikka toki lopulta kaikki on itsestä kiinni. Johtajaksi asettuminen laittaa sinut antamaan itsestäsi vielä enemmän, joten on todella tärkeää olla armollinen myös itseään kohtaa.

Neljäs porras on ympäristön tunteminen ja uuden luominen. (Toivanen 2013, 63.) Kirjan pohjalta tämä tuntuu ehkä tähän mennessä portaitten vaikeimmalta paikalta toteuttaa. Miten rakentaa tiimin kanssa jotain yhteistä maalia, jota kohti mennä. Tiimiyritykset tekevät usein käytännössä kaikkea laillista liiketoimintaa. Kuitenkin yksi pointti, joka toteutuu tai jota kohti ainakin omassa tiimissämme olemme oppineet prosessin kautta pyrkimään; reflektointi ja asioiden kriittinenkin tarkastelu ennen ja jälkeen. Nämä asiat tunnetaan Proakatemialla paremmin esimotorolana ja motorolana. Se auttaa meitä oppimaan ja olemaan parempia tiimiyrittäjiä sekä ennen kaikkea menemään kohti yhteistä visiota; joka voi vain olla melkoisen hämärä.

Viides ja viimeinen porras kaverijohtamisessa on tietoinen läsnäolo. Se tarkoittaa käytännössä ajattelun ajattelua ja oman ajattelun johtamista ajattelulla. Juurikin jo aiemmin mainittua systeemiälykkyyttä ja ennen kaikkea avoimuutta omaa itsenään kohtaan. Johtajana sinun tulee joka päivä haastaa itsesi ja ansaita paikkasi kaverijohtajana. (Toivanen 2013, 83.) Tässä kohtaa, kun kaverijohtamisen raamit on määritetty niin meinaa jo hengästyttää. Jos täydellisesti näitä periaatteita toteuttaa, on melkoinen superihminen. Kuitenkaan kaverijohtamisen portaat eivät ole itsetarkoitus vaan hyvä päämäärä ja ohjenuora, jota kohti pyrkiä. Johtaja, joka polttaa itsensä loppuun on varmasti nimittäin turha; ei hän voi johtaa, jos edes kaverijohtamisen ensimmäinen porras ei täyty.

Tulevaisuuden työelämässä johtaminen menee kuitenkin koko ajan enemmän kohti kaverijohtajamaista johtamista ja keskitetylle ylhäältä johtamiselle on yhä vähemmän sijaa. Jopa puolustusvoimissa käytössä oleva syväjohtamisen malli on hyvin lähellä kaverijohtamisen mallia. Toinen asia on sitten se, miten kyseinen malli puolustusvoimissa käytännössä toteutuu. Kaverijohtamisen jaloja päämääriä kohti on siis hyvä pyrkiä – kukin tavallamme ja tilanteessamme – muistaen kuitenkin, että johtaja on itsekin ihminen.

Kouzes, J. M., & Posner, B. Z. 2012. The Leadership Challenge. San Francisco: Jossey-Bass.
Toivanen, H. 2013. Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja. Jyväskylä: JAMK.
Hämäläinen, R., Saarinen, E. Systeemiälyn tutkimusryhmä. Luettu 12.2.2022 http://systeemialy.aalto.fi/

Hei ja tervetuloa tutkimaan millaisia ajatuksia allekirjoittaneen matkan varrella Proakatemialla on syntynyt!

Kommentit
  • Aleksi Kolunsarka

    Mahtavia kiteytyksiä ei edes vain kaverijohtamisen vaan ihan johtamisen näkökulmasta. Inspiroiva yhteinen jaettu visio ei todella ole helppoa luoda Proakatemian osuuskuntaympäristössä, mutta onneksi sen prosessin läpikäyminen yhdessä strategian luomisen kanssa on varmasti palkitsevimpia kokemuksia pitkällä aikavälillä. Ne ovat kuitenkin käytännössä katsoen usein mukana, kun halutaan laittaa enemmän kun 100% itsestään irti yhteistä tavoitellessa.

    Kirsti Paakkasen motto : “Se mikä lähtee sydämestä, sytyttää sydämet” on mielestäni hyvä ajatus kaverijohtajuuden kolmatta porrasta pohtiessa. Koen tämän tai vastaavanlaisen ajattelun sisäistämisellä olevan suuri merkitys tavallisen johtajan ja systeemiälykkään johtajan välillä. Sydämet sytyttävä johtaja mahdollistaa myös tilanteen, jossa jokainen voi ja haluaa johtaa omalta paikaltaan. Se yhdistettynä mainitsemaasi positiiviseen dialogiin on mielestäni yksi avaintekijöistä siinä, miksi jotain ihmistä halutaan seurata ja toista taas ei. Kiitos Santeri, tässä oli mielestäni hyvin tiiviiseen esseeseen laitettu paljon tärkeää sisältöä!

    6.3.2022
  • Luhtala

    Kiitos esseestä! Kuljetat tekstissä sulavasti faktojen rinnalla omaa kokemusta ja tiimin kanssa opittuja ja koettuja juttuja. On ollut pitkä päivä niin ei irtoa tämän ylevämpää kommenttia. Mutta hyvä oli.

    5.4.2022
  • Veikko Airas

    Aihe josta kirjoitit tosiaankin oli mielenkiintoinen ja tekstistä huokui läpi myös se, että olet oikeasti kiinnostunut aiheesta. Minkälaiset vibat essee herätti? Mun mielestä tästä tuli esiin positiivinen ja innostunut asenne esiin ja etenit esseessä sulavasti eteenpäin loogisessa järjestyksessä, jonka takia essee oli helppoa luettavaa. Hienosti kirjotettu essee Santeri!

    5.4.2022
  • Anni Pylkkänen

    Ihan mahtava essee! Tämä taisi olla ensimmäinen essee, minkä luin Santerilta ja se päätyikin Kipinästä helmikuun kuukauden essee ehdokkaaksi. Itselleni termi kaverijohtaminen oli aivan uusi, joten essee oli hyvin opettavainen. Esseessä oli paljon uusia käsitteitä, jotka Santeri oli avannut hienosti. Oli kiinnostavaa lukea viidestä portaasta kohti kaverijohtamista. Tekstissä oli hienosti yhdistetty teoriaa sekä omaa pohdintaa kytkettynä akatemiaan.

    5.5.2022
Kommentoi