Markkinointi on minua aina kiehtonut. Tulee kiinnitettyä paljon huomiota yrityksien erilaisiin viesteihin ja mietittyä, mikä niiden tarkoitus. Olen kokenut osaavani markkinointia, mutta olen ymmärtänyt olevani ihan alussa siinä. Monet yritykset ovat pystyssä ja ovat suuria hyvän markkinoinnin tuloksena. Hyvin monet näistä ovat synnyttäneet erilaisia ilmiöitä. Bongatessani tämän Ilmiön kaava kirjan, tiesin luettuani ymmärtäväni taas vähän paremmin markkinoinnin maailmaa.

Kirjan alussa käydään läpi itse ilmiöitä. Kerrotaan, että ilmiöitä syntyy ihan jatkuvasti esimerkiksi avokadopasta, frisbeegolf, movember, karppaus ja Madventure. Näitä mediatalot yrittävät koko ajan metsästää, koska he elävät klikkauksista ja jakamisesta sekä ihmisten huomiosta. Kaikkein eniten huomiota saavat houkuttelevimmat, päättömimmät, oudoimmat ja puhuttavimmat asiat eli ilmiöt. (Hilliaho 2015.)

Kaikkia maailman ilmiöitä yhdistää kolme ominaisuutta kirjan mukaan:

1. Sosiaalinen toiminta, joka tekee ilmiöstä erottuvan.
2. Leviävä tarina.
3. Lupaukset, jotka innostavat ihmisiä osallistumaan.

Nämä kolme ominaisuutta luettuani, lähdin heti haastamaan hypoteesia tapojeni mukaisesti. Hypoteesi on sen verran lavea, että en ole löytänyt hyviä kumoavia esimerkkejä. Toisaalta taas nämä kolme ominaisuutta avaa aika hyvin ilmiön perusrakennetta. On helpompi näiden perusteella ymmärtää, miksi jostakin ei ole tullut ilmiötä ja miksi jostakin on tullut.

Sosiaalinen toiminta ykkösenä varmasti itsestään selvyys, mutta kirjassa avataan hyvin, että se voi olla myös inhosta kumpuavaa toimintaa. Tämä toiminta voi aktivoida ja luoda ärsykkeen niille, jotka rakastavat ja tykkäävät asiasta. Olisiko Applen kannattajien rivit ja rakkaus Appleen, niin vahva ellei olisi syntynyt yhteisöjä, joissa Applesta ei tykätty? (Hilliaho 2015.) Eli, mikäli joku ei tykkää asiastasi, niin se voi olla hyvä juttu. Kaikille kaikkea, ei ole mitään kellekään.

Sosiaalisen toiminnan tietysti mahdollistaa tunteita herättävä tarina. Mikäli tarina ei herätä tunteita, niin ei synny sosiaalista toimintaa asian ympärille. (Hilliaho 2015.) Olen aina rakastanut tarinoita. Kirjassa tuodaan hyvin esille, että nämä tarinat ovat niitä mistä puhutaan. Kun minä puhun jostakin yrityksestä, niin silloin puhun tarinoista. Osa näistä tarinoista ovat voineet olla suunniteltuja tarinoita. On suunniteltu ja syötetty markkinoille leviävä tarina.

Lupauksista synnytetään tarinoita. Ikean lupaus tarjota designia halpatavarassa synnytti paljon tarinoita. Lupaus on myös sellainen, että se innostaa ihmisiä ottamaan osaa ja osallistumaan siihen. (Hilliaho 2015.)  Ikea ei olisi varmasti Ikea, mikäli se olisi kertonut tarjoavan halpatavaraa.

Kirjassa ilmiö määritellään tapahtumien joukoksi, joka tiivistyy jonkin aiheen ympärille, erottuu selvästi taustastaan ja syntyy, kun tarina leviää tehokkaasti ihmisten välillä ja aktivoi heitä lupauksillaan (Hilliaho 2015). Yksi lause, jota pitää kelata useamman kerran läpi, jotta sen sisäistää. Mielestäni aika hyvin saatu yhteen lauseeseen tiivistetty maailman ilmiöitä yhdistävät ominaisuudet yhden määritelmän alle.

Onko ilmiöt asioita, joihin markkinointiosastojen olisi pyrittävä? Kirjassa käydään läpi, että ilmiöt ei ole sattumankauppaa. Ihmisten villitseminen ja suosion keinot perustuvat ihmismieleen ja ovat pohjimmiltaan ikuisia. Eli ilmiön syntymisen mahdollistamiseksi on hyödynnettävä eri keinoja, mutta tämä ei ole tae ilmiön syntymiseen. Kirjassa nostetaankin esille, että tavallinen markkinointityö pitäisi olla enemmän kaurapuuroa ja ilmiöt ilotulitusta. Ilmiöt eivät ole siis elintärkeitä, mutta unohtumattomia ja intohimoja herättäviä. Kaurapuurolla eletään ja voidaan hyvin, ilotulituksista kerrotaan tarinoita. (Hilliaho 2015).

Tiimin projekteilla on tavoitteita kasvaa ja luoda jonkinasteisia ilmiöitä. Kirjassa oli hyvännäköisiä työkaluja haastamaan suunnitelmia ja toimenpiteitä. Lisäksi oli avaavia esimerkkejä erilaisista toiminta vaihtoehdoista, ettei kaiken toiminnan tarvitse olla samanlaista. Esimerkiksi Leican 2014 julkaisema ”kaikkien aikojen tylsin mainos”. Videolla Leican työntekijä hioo yhden Leica- kameran alumiinirunkoa 45 minuutin ajan. Uuvuttava tylsyys ja pituus viestittävät kuitenkin epäsuorasti katsojalle voimakkaan lupauksen Leican suhtautumisesta laatuun.