JOHDANTO KAJASTUKSEN SYSTEEMIIN

Esa Saarisen filosofiaa pulppuaa kaiuttimista, kun minä tiskaan likaisia astioitani. Aalto-yliopiston podcast on mahdollistanut minulle oikean keittiöfilosofian kurssin! Miten ihanaa, että on olemassa sellainen professori kuin Esa Saarinen on. Niin inhimillinen puheessa herkistyessään ja niin taitava tekemään tavallisina pidetyistä asioista hurmaavia! E-Saarinen ei ole ainoastaan arkeni sankari, vaan ajatusten uudelleen ohjelmoinnin mestari. Kun kuuntelin Saarisen kahdeksan Filosofia ja systeemiajattelun luentoa, elämäni sai aivan uudenlaista potkua. Nyt muutamaa viikkoa myöhemmin reflektoin, kuinka ajatusmallieni muutokset ovat näkyneet käytännössä. Kerron myös esimerkin jonkin tason systeemiajattelun aukeamisesta sekä omassa henkilökohtaisessa elämässäni että tiimissämme Kajossa.

Kun systeemiajattelu on alkanut jollain tapaa hahmottumaan, on ollut aivan mahdottoman inspiroivaa kokea se mielekkyyden vyöry, joka syntyy jokaisen tilanteen luoman mahdollisuuden avautumisesta! Kun asiat sysätään sivuun sieltä, mistä on antanut itseään ohjailtavan, voi löytää systeemin, jossa ohjaajana toimiikin ”M-itse”. Miten monta tuntia pitikin kuunnella tarinoita Muumilaaksosta, Matti Nykäsestä ja suomalaisen jääkiekon menestyksen hetkistä, ennen kuin alkoi ymmärtämään, mitä tarkoittaa ainutlaatuisuus, joka määrittää eletyt hetket, eletyn hetken, tulevaisuuden, minuuden ja muut. Se on oikeastaan ainut tapa käsitellä jotain niin käsittämätöntä kuin elämä on, että antaa sille juuri niin käsittämättömän määritelmän kuin se on – ainutkertainen.

Asiat, joita yritän sanoa ovat varmasti yhtä vaikea hahmottaa tästä tekstistä kuin oli toisinaan Saarisen podcasteistakin. Filosofiassa ja systeemiajattelussa liikutaan ehkä vähän korkeahkolla tasolla käsitteiden valossa. Usein tällaiset asiat voidaan onnistua ilmaisemaan esimerkiksi tarinan keinoin. Luennoissaan Saarinen käyttikin tarinankerrontaa tuomalla esimerkkejä omasta elämästään. Hän näytti myös videoita Youtubesta (joita en valitettavasti podcastia kuuntelemalla pystynyt näkemään). Niiden avulla joitain asioita pystyi käsittämään tuntemustensa kautta.

Tärkein taito, jonka uskon oman systeemini tämän kurssin jättäneen on ollut lakkaa pitämästä ohikiitäviä ajatuksia yhdentekevinä. Saarisen esimerkit saivat minut antamaan ajatustenvoimalle uudenlaista arvoa. Ajatusteni virtaan on tullut mukaan ns. pysähdyspaikat, joissa ennen kuin ehtii antaa seuraavan virikkeen kaappaa ajatuksensa, kysyykin itseltään; mistä ohi mennyt ajatus sai alkunsa? Se taas saa kysymään, miksi? Lopulta on mielenkiintoista nähdä, kuinka asiat ovat johtaneet siihen missä ollaan nyt (tiedän, tätä on todennäköisesti yhtä vaikea ymmärtää kuin sitä on selittää).

TAPAHTUMIEN SUHTEET VS. LOPPUTULOS

De facto (Esa Saarinen 2019, helmi!) on se, että tilanne, johon olen päätynyt tuhansien mikromuutosten seurauksena, johti tiistaisessa päätöksenteko pajassa siihen, että minut valittiin Kajon viimeisen kauden BL (= Business Leader) pestiin. Tuo koulupäivä alkoi sillä, että olin päättäväisesti matkalla kohti Stagea toukokuun projektoriin, koska luulin, että on keskiviikko. Vasta siinä kohtaan, kun paahdoin Kujan ohi huomasin, että Kajo istuu siellä dialogiringissä. Hetkenajan liikuin ajatusteni kanssa jännittävässä muutostilassa. Jotain, johon olin ladannut odotuksiani meni hetkellisesti sekaisin. Mietin, että olisinko mitenkään valmis tuohon pajaan, kun olin valmistautunut projektoria varten. Mutta oliko sillä minkään kannalta mitään merkitystä, olinko henkisesti valmistautunut johonkin vaiko en? Toisinaan asioiden järjestys muuttuu ja se voi jopa virkistää.

Ensin pajassa käytiin läpi pläjäys teoriaa päätöksenteosta. Onko olemassa hyviä tai huonoja päätöksiä ja millä perustein? Mikä vaikeuttaa päätöksentekoa ja voiko jossain asiassa olla vain jokin harhaluulo, joka estää pääsyn haluttuun tulokseen? Keskusteluissa oltaisiin voitu valahtaa syvällekin, mutta tällä kertaa pajan tavoitteena oli lyödä lukkoon akatemia-aikamme viimeinen johtoryhmä. Diolle oli kirjattu tavoitteemme, joista “henkilökohtainen mestarsuus” kiinnitti tiukasti huomioni.

Tussitaululla oli kolme tuttuakin tutumpaa roolia BL, HR (Human Recources) ja Talouspäällikkö. Olin aivan varma, että tulisin tälläkin kertaa välttämään jokaisen näistä rooleista, koska en kokenut osaamiseni riittävän yhteenkään tehtävään. Lisäksi olen luonteeltani niin kumpuileva, että se tuottaa harmaita hiuksia jo itsellenikin. En varmastikaan olisi halunnut mennä tehtävään, jossa oma persoonallisuuteni pääsisi keinuttamaan täyteen lastattua alusta ja vieläpä siinä vaiheessa, kun firma pitäisi virittää huippuunsa. Valmistumisen jälkeen kaikilla pitäisi kiitorata yrittäjänä menestymiseen. Tietenkin olisi hyvä, jos myös kaikki nopat olisivat kasassa.

”Miksi välttelet tehtävää?”, ja taas jotain tapahtui odottamattomassa järjestyksessä, kun kysymys johtorooleista esitettiinkin niille, jotka eivät olleet hakeneet mihinkään rooliin. Aloin heti käymään mielessäni läpi, miksi oikeastaan pelkäsin vastuuroolin ottamista niin paljon. Pian se alkoikin hahmottumaan; pelkäsin epäonnistumista, joka on estänyt minua niin monessa aikaisemmassakin tilanteessa. Vieressäni istuvalle tiimiläiselle annettiin pari ääntä BL:n rooliin hänen rauhallisuutensa ja dynaamisuutensa vuoksi. ”Älkää nyt hemmetti edes kyseenalaistako, miksi en hae johtajan roolin! Minähän olen kaikkea muuta kuin mitä edellä juuri mainittiin! Sitä paitsi, jos olisin jossakin johtotehtävässä, joutuisin tekemään sovun excelin kanssa tai jonkun kanssa, joka tykkää siitä. Ei, ei kumpaakaan. Jätetään minut vain suosiolla ulos laskuista!”, ajatukseni kuulostivat kutakuinkin tältä.

Joitakin sähköinen yhdistelmä minusta ja johtamiseen liittyvistä haasteista alkoi kuitenkin kiehtomaan. Ensin sain yhden äänen, sitten toisen ja lopulta valtaosa nyökytteli myötäillen tätä ehdotusta. Päätös alkoi muotoitumaan vaarallisen yksimieliseksi dialogin kautta. Olin kauhuissani ja osa varmaan näkikin sen paniikinsekaisista naurukohtauksistani. Ratkaiseva sana tuli persoonallisuustyypiltään “sinertävien” ystävieni suusta, kun he sanoivat, että lähtisivät johtoryhmään mukaan. Myös he olivat ansainneet rooleihinsa koko tiimin kannatuksen. Sitten päätös näyttikin olevan selvä Sipilän istuessa siihen sinisten väliin minnekäs muuallekaan kuin keskustaan. Yksi systeemiajattelun perusperiaate onkin nähdä eri toimintamallien vastavoimaparit, vahvistavina tai tasapanottavina tekijöinä. ”Johtamisen haaste on olla keltavihreä mulkku”, valmentajamme heitti puolivitsillä. Kommentti sai kyllä hymähdyksiä osakseen. Myös ”Idiootit ympärilläni” väriteorian perusteella tulevassa johtoryhmässä näytti olevan potentiaalia. Sitten kaikille johtoryhmäläisille annettiin vielä kesälukemista: Alf Rehnin Johtamisen ristiriidat. Näillä ensi syksystä olisi tulossa varmasti mielenkiintoinen…

RINNALLAOLEVUUS

Ei ole kieltämättä mitään parempaa tapaa vastaanottaa johtajan rooli, kuin saada tiimin täydellinen tuki. Valintani oli samalla tiimin kannanotto siihen, mikä suunta ensi syksylle haluttiin ottaa. Hyppy tuntemattomaan, energisen- ja tiimin omin sanoin ”poikkeavan persoonan kanssa”, poikisi ehkä vielä jotain uutta viimeiselle ajanjaksolle yhdessä. Olin melkein sanaton saamastani luottamuksesta ja palautteesta. Painosanalla melkein. Täytyihän ekstrovertin päästä prosessoimaan kaikki tilanteet ääneen. Eniten nauratti kuvaus ”poikkeava persoona”, koska tämä on todellakin se asia, josta en mene takuuseen itsenikään kanssa, mihin tämä persoona välillä oikein poikkeilee.

Syksyllä 2019 tulisimme siis menemään kohti henkilökohtaista mestarillisuutta ja sitä järisyttävää huipputiimi kokemusta, joka jättää vielä jäljen Proakatemialle ennen kuin kupla puhkeaa kohdaltamme lopullisesti. Näistä olimme yksimielisiä. Muita konkreettisia tavoitteita, joita poimin dialogistamme, oli: kannustava ilmapiiri, energisyys, rohkeus, täysillä painaminen viimeiseen saakka, kunkin kasvussa tukeminen ja rahanhallinta sekä yksilö että yritystasolla. Näillä pääsisimme ehkä vielä lähemmäksi The Fifth Discipline -kirjastakin tuttuun ajatukseen jakaa yhteinen visio siitä, mitkä tekijät vahvistavat suuntamme kohti menestystä. Keskeistä on se, luotammeko ajatukseen, että koko yhteisö kasvaa yksilöiden menestyksen kautta.

Ylpeys + rohkeus + aitous = kajastus

(Kajon arvot)

Ajatustemme suunta oli varmasti oikea, sillä niihin liittyi niin positiivisia teemoja, joita tulisi nyt vain kylvää toimintakulttuuriimme lisää ja toistuvasti. Ilmassa oli ehkä jotain, jota Saarinen kuvailisi sanalla ”maaginen”. Muuta siihen on vaikea lisätä kuin, että tuntui siltä, että olisimme matkalla kohti valmistumista toistemme menestystä tukien ja rinnalla seisten. Viimeisenä syksynä päätettiin, että tehtäisiin vielä mahdollisimman paljon töitäkin yhdessä. Sparrattaisiin oppareissa ja tuettaisiin kunkin omissa projekteissa mahdollisimman paljon.

YHTEENVETO

Saarisen filosofia on tunnetusti voimakkaasti eteenpäinvirittynyttä ja hehkuttaa positiivisuutta, ihanuutta, jopa rakkautta. Hän asettaa kyseenalaiseksi valita nuiva ja toivoton asioihin lähestymistapa, koska tilanne on 50/50 valitakko positiivinen vai negatiivinen vaihtoehto ja meillä itsellämme on kuitenkin valta tehdä valinta. Valinnat värittävät sitä, millaiseksi koemme elämäämme. Valintoja tehdessä voi unohtaa myöskään lähimmäisten merkitystä, koska valintamme vaikuttavat myös heihin. Osin siksi näin tärkeänä dokumentoida mahdollisimman tarkkaan sen tunnelman, joka päätöksenteko pajastamme välittyi. Jonkun valinta puhua tuntemuksistaan ääneen sai minut purkamaan itseeni kohdistuneita harhakäsityksiä.

Toinen syy kirjoittaa reflektio Saarisen luennoista omakohtaisen tarinan tyyliin on pyrkiä sanoittaa, miltä systeemiajattelun toteutuminen voisi näyttää ja tuntua käytännössä. Niiden lähteiden pohjalta, joita käytin tämän esseen kirjoittamiseen olen kuitenkin ymmärtänyt vasta murto-osan tästä vallankumouksellisesta ideologiasta. Toivon kuitenkin, että tämä essee sai jossain muussakin aikaan jonkinlaista sanoinkuvaamatonta liikehdintää (Saarisen sanoin “sysäyksen”), jota voisi ehkä tutkiakin lisää! Ainakin itse haluan opiskella systeemiajattelua enemmän ja The Fifth Discipline onkin jo laitettu ensi kesän lukulistalle. Minulle on tärkeää säilyttää Saarisen luennoista ja tiimimme valinnasta saamani noste sekä henkilökohtaista elämääni varten että Kajon tulevaisuutta ajatellen.

Kuinka usein tuleekin ajateltua, että jokin pieni viitsiminen omalta puoleltamme ei merkitse vastapuolella mitään. Pienenpieni ajatus, pieni viitsiminen, josta voi syntyä tekoja, voi muuttaa jonkin tilanteen täysin ennalta arvaamattomalla tavalla. Todisteena siitä tuo tiistai päivä, jona keskeneräinen Evianna poistui Kujan ovista hyväksyttynä Kajon tulevaksi BL:ksi.

LÄHTEET

Aalto-yliopiston podcast: Esa Saarinen 2019, Filosofia ja systeemiajattelun luennot 1-8

The Fifth Discipline Peter Senge, 1990, esseet:
1) http://esseepankki.proakatemia.fi/the-fifth-discipline-shortly
2) http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/the-fifth-discipline-4/