Joukkueurheilijasta tiimiyrittäjäksi 

Johdanto 

Joukkueurheilutaustasta on mahdollista tuoda ajatuksia ja käytäntöjä tiimityöskentelyyn myös kilpakenttien ulkopuolelle. Ryhmädynamiikan rakentaminen, tavoitteiden asettaminen ja niihin sitoutuminen, sekä oman toiminnan reflektointi ovat esimerkkejä aiheista, joista kokemuksen omaaminen on hyödyllistä peliuran jälkeenkin. Lajitaustamme ovat pääosin jalkapallosta ja koripallosta. Tässä esseessä pohdimme edellä mainittuja aiheita ja niiden käytäntöön tuomista Proakatemialla niin yhteisössä, Evisionissa kuin meidän kahvilatiimissämmekin.  

Minä joukkuepelaajana 

Jalkapallourani aikana olen toiminut erilaisissa rooleissa joukkueessani. Olen ollut se “pompottettavajunnu”, runkopelaaja, ja myös se kapteenin nauhaa kantava. Oli roolini mikä tahansa, olen aina antanutkaikkeni joukkueen eteen. Vaikeissa tilanteissa olen ollut se, joka on purrut hammasta ja keksinyt vielä jonkun tavat tehdä asiat paremmin, ja kannustanut muita samaan. Minulle tärkeää joukkueessa on ollut yhteisten toimintatapojen noudattaminen, ja se että ne on luotu yhdessä keskustelemalla – on tärkeää,että kaikki pääsevät vaikuttamaan yhteisiin sääntöihin. Kun perustoimintatavat ovat kunnossa, on helpompi toimia isossa porukassa.  

Takana on pitkä koripalloura, jonka myötä mukaan on karttunut myös taitoja, joita pystyn hyödyntämään tiimityöskentelyssä. Kuten Markka, minäkin olen kokenut monia rooleja “pompotettavasta junnusta” nuoremmille esimerkkiä antavaksi pelaajaksi. Joukkueen eteen tehdään aina kaikki voitava, ja joukkueella on aina yhteinen tavoite. Eri seuroista olen oppinut erilaisia työskentelytapoja. Lisäksi harjoitteleminen ja pelaaminen eri-ikäisten kanssa on opettanut minua ymmärtämään ihmisiä paremmin. Myös kokemukset erilaisista valmentajista antavat paljon hyötyä tiimiopiskeluun. Itse olen ollut joukkueissa aina se huumoriveikko, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Se on ollut helppo siirtää myös työelämään. Kokemukset niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä urheilu-uran aikana ovat antaneet minulle valmiuksia toimia tiimin hyödyksi samankaltaisissa tilanteissa. 

Minä tiimijäsenenä  

Pitkästä tiimitaustasta urheilun puolelta huolimatta, Proakatemian tiimityöskentelyssä on ollut paljon opittavaa. Proakatemialla tiimi muodostetaan eri lähtökohdista kuin esimerkiksi urheilujoukkue. Joukkueessa on ennalta määrätty mihin pelipaikoille tarvitsee mitäkin ominaisuuksia, ja kuinka monta pelaajaa tarvitaan. Proakatemialla tiimi muodostetaan, jonka jälkeen vasta aletaan miettiä yksilöiden rooleja ja yhteistä tavoitetta. Tästä johtuen oman paikan löytäminen tiimissä voi tuottaa haasteita ja pään vaivaa niin itselle kuin tiimillekin.  

Pohdimme yhdessä, mikä on meidän mielestämme hyvä tiimipelaaja. Hyvä tiimipelaaja on kunnioittava ja ottaa jokaisen tiimin jäsenen huomioon. Hän on rehellinen ja avoin, osaa kertoa myös haasteista. Hän osaa sekä antaa rakentavasti palautetta, että vastaanottaa sitä. Lisäksi hän pyrkii kehittämään itseään palautteen mukaisesti – hyvä tiimipelaaja pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään, sekä tiimiä. Hän pitää itseään samanarvoisena kuin muitakin, ei vähättele itseään mutta ei myöskään isottele roolista huolimatta. 

Jotta palautetta oppii ottamaan vastaan, sitä tulee saada. Eli paras tapa tässä on pyytää palautetta omasta toiminnastaan säännöllisesti, sekä antaa myös muille palautetta. Tiimin palautekulttuurin kehittäminen vaatii jokaiselta panostusta, jotta se veisi yksilöitä ja tiimiä eteenpäin. “Palaute on muutoksen ja oppimisen olennainen osa. Ilman palautetta ihminen jämähtää paikalleen eikä voi kehittyä ja kehittää omaa toimintaansa”, toteaa Esa Lehtinen.(2017) Lehtinen myös painottaa palautteen annon ajankohtaa, sen tulisi tapahtua kun tilanne on akuutti, tai juuri käyty läpi. Näin ihmisen on helpompisisäistää asia.  

Tavoitteen asettaminen urheilun jälkeen 

Urheilussa tavoitteen asettaminen on ollut helpompaa niin yksilö kuin joukkueessakin. Urheilussa lajin säännöt ja raamit rajaavat tavoitteiden asettamista. 

“Hän antoi tunteen, että kun harjoituksiin tullaan, niin silloin tehdään tosissaan.” (Litmanen, 2015) Litmanen harjoitteli paljon isänsä kanssa, joka oli myös kilpaurheilija. Tältä hän sai mallin, jota itsekin noudatti urallaan. Me molemmat samaistumme tähän ajatusmalliin.  

Jos jostain, niin urheilusta olemme oppineet periksiantamattomuutta. Haasteena kuitenkin se, miten tuoda periksiantamattomuus jokapäiväiseen elämään. Puuttuuko selkeä yhteinen tavoite, jonka eteen taistellaan vai mikä ongelma siinä on? Kaiken ei tietenkään tarvitse on rankkaa pusertamista suurien asioiden eteen, mutta tasapainon löytäminen arjessa ilman urheilua vaatii totuttelua. Urheilu-uran jälkeen on puolestaan ollut haasteita löytää se oma juttu, koska elämä on aiemmin muotoutunut niin vahvasti urheilija identiteetin pohjalle. Haasteita tuo myös se, että mahdollisuuksia mistä valita on niin monia. Tämä toki on positiivinen ongelma, mutta aiemmin niin selkeiden raamien sisässä asetetut tavoitteet ovat muodostuneet ajatusmalliksi, jota nyt täytyy rikkoa.  

Proakatemialla mahdollisuuksia löytää oma polkunsa on rajattomasti. Oma tiimi ja yhteisö tukevat yksilöä tavoitteiden saavuttamisessa tukemalla ja tarjoamalla turvallisen ympäristön kokeilla omia rajojaan.  

Käytäntöön jatkossa 

Kokemus joukkueurheilusta tuo pohjaa tiimityöskentelyyn esimerkiksi siinä, että jokaisen yksilön rooli on tärkeä. Jokainen yksilö on erilainen, ja se tekee tiimistä uniikin. Valmentajaa kunnioitetaan ja kuunnellaan ja hänen ohjeitaan pyritään noudattamaan parhaan mukaan. Urheilun kautta olemme oppineet tekemään asioita siitä huolimatta, tykkääkö niistä tai ei. Oman mukavuusalueen ulkopuolella tekeminen kehittää yksilöitä ja asioista, joita ei pidä mieluisina, voi oppia tykkäämään, kun ymmärtää niiden merkityksen. Urheilutausta on opettanut strategian merkityksen. Yhteinen tavoite/suunta ontärkeä tiimille. Se ei kuitenkaan muodostu yhdessä yössä, vaan sitä tulee harjoitella ja työstää jatkuvasti,jotta se toteutuu käytännössä, eikä vain teoriassa. Jokainen pelaaja/tiimin jäsen on tärkeä tavoitteen kannalta. Tavoite ja siihen tarvittavat välietapit kannattaa rakentaa yksilöiden vahvuuksia hyödyntäen. “Parhaiten työntekijä sitoutuu tavoitteisiin silloin, kun hän kokee oman työnsä olevan merkityksellistä.” (Vesterinen) Jotta jokainen pelaaja tai tiimin jäsen kokee oman työnsä olevansa merkityksellistä, tarvitaan muun tiimin tuki, kannustus ja kiitos taustalle. Joukkuelajit ovat yksi suurin opettaja sille, että ihmisten lukeminen vaikeissa tilanteissa on tärkeää, jotta päästään vaikeuksista eteenpäin. Kentän laidalla oppii, ketä tarvitsee kannustaa rohkaisevasti ja ketä taas motivoi se, että huutaa “yritä edes”. Tiimi kehittyy ja muodostuu vaikeimpina hetkinä, kun sille antaa mahdollisuuden. Vaikeiden tilanteiden käsittely ja jälkipohdinta ovat avaintekijöitä, vaikka se välillä tuntuisikin turhauttavalta eikä niihin tilanteisiin haluaisi enää palata.  

Tiimin muodostumiseen vaaditaan myös yhteistä aikaa pelin tai työtehtävien ulkopuolella, jolloin oppii yksilöistä uusia asioita. Tämän jälkeen työskentely sujuu paremmin ja ihmisten toimintatapoja osaa huomioida tilanteen mukaan sujuvammin. Se ei tarkoita, että jokaisen kanssa tarvitsisi olla paras kaveri, mutta kaikkien kanssa olisi hyvä tulla toimeen. 

Urheilijan arjesta on oppinut sen, että levossa ihminen kehittyy. Superkompensaatioteoria on asia, joka tulisi huomioida myös urheilumaailman ulkopuolella. “Superkompensaatio. Jos harjoittelu on ollut raskas elimistö ”liioittelee” tarvittavia korjaustoimenpiteitä. Tällöin puhutaan superkompensaatiosta. Näin kehomme suojautuu samankaltaisia kuormituksia vastaan esimerkiksi vahvistamalla lihasrakenteita. Kun riittävän levon jälkeen suoritetaan uusi raskas harjoitus ja tämän jälkeen taas riittävä palautuminen, on uuden superkompensaation saavuttaminen mahdollista. Näin suorituskykymme parantuu nousujohteisesti harjoittelun ja palautumisen vuorotellessa.” (Juha Leukkanen, 2017) Opiskellessa ja työnteossa tämä tarkoittaisi työtaakan aikatauluttamissa sen mukaan, kuinka paljon uutta opittavaa on, tai kuinka kuormittavaa työ on. Jotta aivot ja keho kykenevät vastaanottamaan uusia tietoja ja taitoja, tulee levätä ja huomioida kokonaisvaltainen kuormitus. Jos esimerkiksi pystyisi arvioimaan, että loppuviikosta tulee paljon uutta asiaa, alkuviikon tekisi jo itselle tuttuja asioita, jotta aivot olisivat mahdollisimman vähän kuormittuneet.  

Tiimiytymistä on monenlaista, ja siihen on eri joukkueiden kautta oppinut erilaisia muotoja ihan käytännössä. Yhdessä joukkueessa opin “voittamisen kulttuurin” eli voitimme lähes kaikki pelit kauden aikana. Nousimme sarjaporrasta ylöspäin ja pärjäsimme altavastaajina myös siellä – oppimamme kulttuurin myötä. Tämä joukkue on myös ainoa, jonka kanssa en viettänyt vapaa-aikaa emmekä juurikaan tunnettu toisiamme – paitsi kentällä. Tämä joukkue opetti minulle urani loppuvaiheessa uuden näkökulman joukkueesta ja sen toiminnasta juuri tuon erikoisen piirteen vuoksi. Ehkä juuri siksi, että emme olleet juurikaan kavereita, palautekulttuuri oli todella suoraa, joskus töykeääkin. Tätä kautta kuitenkin kehityimme erityisen nopeasti, ja saimme korjattua virheet ketterästi. 

Tiimejä ja joukkueita on erilaisia, mutta kuten kaikesta muustakin uudesta ja erilaisesta, on mahdollisuus oppia. 

Pohdinta 

Urheilusta on saanut hyvät eväät niin työelämään kuin vapaa-aikaankin. Se, että on lapsesta asti oppinut olemaan erilaisten ihmisten kanssa vaikeissakin tilanteissa, ja tilanteissa, joissa ei itse voi päättää kaikkea, auttaa sopeutumaan nopeastikin uusiin tilanteisiin. Joukkueessa toimiminen on antanut valmiudet toimimaan paineen alla, ja käsittelemään niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin. Toimivan palautekulttuurin ja suoran puheen merkitys on korostunut, kun sen on nähnyt käytännössä vuosien varrella. Avoimen keskustelun ja palautteen myötä yksilöt ja tiimit kehittyvät ja luovat ympäristön, jossa yksilöiden potentiaali voi päästä huippuunsa.  

Kirjoittajat: 

Aune Lampinen & Marjut Palonen 

Lähteet:  

http://esalehtinen.blogijanne.fi/2017/03/06/ilman-palautetta-ihmiset-nahistuvat-ja-tyoyhteison-kehittaminen-kuihtuu/  

https://medium.com/cf-science/harjoittelu-palautuminen-superkompensaatio-9f9a5b0c35a2  

Minna Vesterinen. Yhteinen tavoite – Voittava joukkue. Go On. 

https://yritykset.go-on.fi/vinkit-rekrytoijalle/yhteinen-tavoite-voittava-joukkue/ 

Litmanen Jari, 2015, Litmanen10, äänikirja