Kestounelmana kahvila

Olen pohtinut oman kahvilan perustamista niin kauan kuin muistan. Lapsuuden unelma-ammattina oli pian poliisin ja opettajan jälkeen tarjoilijan ja kokin yhdistelmä. Toivoin lapsena joululahjaksi kokin vaatteita, ikioman sähkövatkaimen (vaikka meillä oli kotona jo yksi hyvä sähkövatkain, halusin oman…) ja leivontakulhon. Keräilin jäätelöiden ja leipomotuotteiden tukkuvalikoiman esitelistoja, joita sai ottaa Heinon ja Metron tukuista mukaan kauppareissuilla iskän mukana. Pidin kokkikoulua ala-asteella kavereilleni ja parhaan ystäväni kanssa leikimme kokkiohjelmaa. Vielä lukiossakin kerroin uusille ystäville haaveilevani omasta kahvilasta, vaikka en ikinä tosissani miettinyt kahvilan perustamista. Rakastin ja rakastan istua kahviloissa ja rakastan herkkuja ihan todella paljon. Rakastan sitä iloa, lempeyttä ja omaa suloista hetkeä, jonka kahvilassa saa herkkujen kanssa kokea. Kahviloissa on ihana tunnelma. Halusin päästä itsekin tarjoamaan muille sitä hyvää oloa, josta olen saanut kahviloissa nauttia.

Jo ala-asteen kokkileikkien aikoina tajusin, etten oikeastaan jaksaisi aina leipoa, mutta herkutella voisin loputtomasti. Ehkä aikeet kahvilan perustamisesta jäivät myös siksi, etten ikinä nähnyt itseäni leipurina tai kondiittorina. Mutta asiakaspalvelija olen aina halunnut olla, tai ainakin siitä hetkestä asti, kun ehkä joskus 7-vuotiaana lumouduin Tallinnassa Viru-hotellin vastaanottovirkailijasta. Ja nyt, kun olen oikeasti työskennellyt asiakaspalvelijana jo vuosia, olen edelleen sitä mieltä, että haluan ilahduttaa muita palvelemalla heitä hyvin.

Mitä jos Apaja ostaisi kahvilaliiketoiminnan?

Nyt tammikuussa Apajan pajassa nousi yllättävä ehdotus kahvilaliiketoiminnan ostamisesta osuuskunnallemme. Pajassa fiilistelimme ideaa ja pohdimme vahvuuksiamme kyseisen kahvilatoiminnan jatkamiseen. Oli virkistävää tarkastella tiimiämme taas uudesta näkökulmasta ja pyöritellä ajatusta, että mitä jos oikeasti hyödyntäisimme koko tiimimme potentiaalia johonkin yhteiseen. Vaikka ajatusleikki oli innostava ja tarpeellinen, olen itse sitä mieltä, ettei kahvilaliiketoiminnan ostaminen tunnu järkevältä idealta 15 henkilön kesken. Emme (ainakaan vielä) jaa samaa visiota kahvilasta eikä meidän päätöksentekomme ja yhteistyö ole tähänkään mennessä ollut helppoa. Sen lisäksi apajalaisten on tarkoitus valmistua tämän vuoden lopussa ja monella on toiveena valmistumisen jälkeen keskittyä johonkin ihan muuhun kuin yhteiseen kahvilaan. Hävetti taas olla vastahakoinen yhteistä projekti-ideaa kohtaan, joten maltoin pajassa pitää epäilykseni sisälläni. Niitä ei tarvittu siinä hetkessä, ja olen ylpeä itsestäni, etten lannistanut tunnelmaa kyseenalaistamalla tuoretta ideaa.

Kahvilan pyörittäminen vaatii ehdottomasti sitoutumista ja tiiviin porukan, joka haluaa keskittyä kahvilaan ja sen kehittämiseen aidosti. Nykyinen yrittäjä myöskin etsii pitkäaikaista jatkajaa kahvilalleen, joka on aidosti kiinnostunut juuri tästä liiketoiminnasta, ei vain projektiluontoisesti hommaa pyörittävää opiskelijajoukkoa. Vaikka ajattelin, ettei Apajan kannattaisi tätä liiketoimintaa ostaa, olin kahvilan pyörittämisestä kuitenkin kiinnostunut. Ryhdyimme kahden tiimikaverini kanssa pohtimaan toden teolla, mitä liiketoiminnan ostaminen tarkoittaisi, mikä siinä houkuttelee ja mikä jännittää.

Jo olemassa olevan liiketoiminnan jatkaminen

Jo olemassa olevan muutaman vuoden ajan toimineen kahvilatoiminnan ostaminen houkuttelee, koska kahvilalle on ehtinyt löytyä ja vakiintua jo arvokas asiakaskunta. Liikeideaa on jo testattu jonkun aikaa ja toiminta on saatu pyörimään tasaisesti. Kahvila on löytänyt oman juttunsa, jolla se erottuu muista kahviloista ja johon asiakkaat ovat ihastuneet. Valmiin konseptin pyörittämiseen voi tarttua nopeammin kuin alusta asti uutta kahvilaa perustaessa. Valmis asiakaskunta tuo turvaa.

Kahvilalla, jonka ostamista olemme harkinneet, on selkeä brändi. Huomasimme pohtivamme, kuinka paljon uskallamme brändiä mahdollisesti uudistaa enemmän oman näköiseksemme. Kuinka kiintyneitä asiakkaat ovat tämänhetkiseen konseptiin ja brändiin? Miten meidät, uudet yrittäjät, otettaisiin vastaan? Ja ovatko asiakkaat kenties kiintyneet alkuperäiseen yrittäjään niin paljon, että omistajavaihdoksen myötä vakiasiakkaita jäisi pois? Totta kai kahvilaa on voitava kehittää ja meidänkin persoonien esiintuominen voisi olla virkistävää, mutta ajattelen, että nykyisen brändin arvo on tunnistettava ja sitä on syytä kunnioittaa.

Tärkeää on myös osata tarkastella yrityksen lukuja. Viimeistään tällaisessa hetkessä on hallittava termit liikevaihto, liiketulos, vakavaraisuus ja ymmärrettävä, miten kannattavuutta seurataan.

Vaikka liiketoiminnan ostaessa saa valmiin asiakaskunnan ja valmiin konseptin, periytyy mukana myös mahdolliset menneet vastoinkäymiset. Ajan takaa sitä, että mahdollisia mainehaittoja tai syntyneitä negatiivisia mielikuvia, joita asiakkailla voi olla, on vaikeaa tiedostaa ja siksi vaikeaa muuttaa.

Tärkeimpänä kysymyksenä itselläni mielessä pyörii, miksi Apaja olisi ostamassa tämän liiketoiminnan? Ja miksi minä ja ystävämme ostaisimme juuri tämän kahvilan? Mikä on todellinen motiivi? Uskon ja olen ymmärtänyt, että Apajan kohdalla motiivi kumpuaa tarpeesta saada opintojen aikana kokea tiimin yhteistyö ja yhteinen onnistuminen. Yhdistävä tiimikokemus on ollut pitkään apajalaisten haaveissa. Ehkä olemme välillä ajatelleet epäonnistuneemme tiimiyrityksenä ja tämmöinen näyttävä liiketoiminnan ostaminen voisi muuttaa näkemystämme itsestämme tiiminä. Mutta onko unelma toimivammasta tiimistä hyvä motiivi liiketoiminnan ostamiselle?

Pohdimme omia motiivejamme ystävieni kanssa ja tulimme siihen tulokseen, ettei todellinen motiivi meinaa löytyä. Haluaisimme ehkä haastaa itseämme ja osoittaa olevamme rohkeita itsenäisiä bisnesnaisia. Olisi hienoa pyörittää kolmistaan rakastettua kahvilaa ja tuntea ylpeinä, että tämä on meidän oma kahvilamme. Mutta ei se tunnu oikealta hypätä juuri nyt juuri tämän kahvilan pyörittäjäksi. Ja miltä sen edes pitäisi tuntua?

Omannäköinen yrittäjyys

Luin Sara Parikan (2021) uuden Itse tehty -kirjan, joka on opas omannäköiseen työelämään. Sara on menestynyt yrittäjä, joka on osannut luoda urastaan niin hänelle itselleen kuin asiakkailleen mieluisan. Pidän siitä, kuinka Sara oikeasti kannustaa tekemään omien intohimojen ja arvojen mukaisia valintoja myös työelämässä, sillä niin toimimalla hän on itse luonut menestyksekkään ja mielekkään uran.

On lohdullista lukea, kuinka Sara luottaa omaan kykyynsä oppia ja kehittyä, eikä kaikkea tarvitse osata heti. Ihailen niin Sarassa kuin monissa ympärilläni olevissa ihmisissä taitoa nähdä enemmän mahdollisuuksia kuin esteitä. (Parikka 2021.) Välillä tuntuu, että näen usein itse enemmän haasteita varsinkin yritystoimintaan liittyvissä asioissa. Toisaalta, jos olen oikeasti innoissani asiasta, en anna haasteiden haitata, sillä mahdollisuudet tuntuvat paljon suuremmilta. Olen ehkä myös liikaa alkanut mieltää itseäni ”haasteiden näkijäksi” saatuani kriittisyydestäni palautetta tiimiyrityksessämme. Olen mielessäni leimaantunut hidastajaksi, kun olen ottanut roolia kyseenalaistamalla ja tuomalla erilaisia näkökulmia keskusteluun.

Sara kiteyttää hyvin, ettei tarvitse tietää nyt, millaisia haasteita yritys kohtaa tulevaisuudessa. Kasvamme ja opimme koko ajan, joten vielä ei tarvitse olla valmis siihen, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Jännitys kuuluu elämään ja yrittäjyyteen. (Parikka 2021.)

Samaistun Saraan, kun hän neuvoo, että kaikessa tekemisessä kannattaa pitää mielessä rehellisyys itseä kohtaan (Parikka 2021). Vaikka välillä onkin vaikeaa tunnistaa todelliset motiivit, kannattaa isoja päätöksiä ja valintoja tarkastella peilaamalla niitä omiin arvoihin rauhassa. Kannatti pohtia liiketoiminnan ostamista rauhassa, sillä nyt kun kielteisen päätöksen tekemisestä on kulunut yli kuukausi, en ole hetkeäkään harmitellut päätöstäni, vaikka sen tekeminen silloin tuntuikin vaikealta. En tarkoita, etteikö se olisi voinut olla myös hyvä päätös, mutta olen kiitollinen, että uskalsin olla intuitioni kanssa rehellinen.

Alusta asti oma kahvila

Oma kahvilani olisi värikäs ja eläväinen, mutta samalla rauhoittava. Kahvilassani kuuluisi puheen sorinaa, naurua ja lempeää musiikkia, mutta olisi myös tilaa ottaa oma hiljaisempi paikka ja seurata maailmaa hetken aikaa sivummalta. Tärkeää olisi, että jokainen tuntisi olonsa tervetulleeksi. Haluaisin, että kahvilani oikeasti ilmentäisi iloista, pulppuavaa, kauneutta hehkuvaa mielenmaisemaani. Pöydissä oli kukkia ja seinillä taidetta. Astiat olisivat kauniita, sopivan juhlallisia tuomaan luksusta arkeen, ja istumapaikaksi voisi valita sohvan, nojatuolin tai ehkä jopa riippukeinun. Oi että, olisipa ihanaa, jos sisätilan lisäksi olisi myös piha. Sinne voisi rakentaa ihanan salaisen puutarhan, majan tai suloisia rauhallisia maisemapaikkoja luonnon keskelle.

Parasta olisikin vapaus saada toteuttaa omaa visiota, ja sitten halutessaan voisikin kokeilla jotain ihan muuta. Kun yritys ja brändi on oma, voi muuttaa mieltään ja rohkeasti uudistaa toimintaa. Tavallaan on vastuussa vain itselleen eikä tarvitse samalla tavalla miettiä aiemman toiminnan kunnioittamista. Kun perustaa alusta asti oman kahvilan, ei peri aiemman liiketoiminnan mainetta hyvässä eikä pahassa. Vaikka hyvästä maineesta olisi varsinkin alussa hyötyä, voi olla vaikea korjata aiemman toiminnan tuottamia mielikuvia ja irtaantua niistä.

Kahvilassa olisi ihanaa järjestää juhlia ja tapahtumia, ehkä työpajoja muiden yrittäjien kanssa yhteistyössä. Haluaisin, että kahvilassani jokainen saisi toteuttaa itseään ja tuntea elävänsä juuri nyt tässä hetkessä hyvää, täyttä elämää.

Tarjolla olisi laskiaispullia, mantelicroissantteja, voisilmäpullia, vaihtelevasti myös erilaisia kakkuja, hyvää, laadukasta luomukahvia, mocktaileja, jääteetä, skumppaa ja ehkä muutamia hyviä oluita. Toisaalta myös punaviini olisi ihanaa. Joo, haluan valikoimaan myös sipsejä! Ja pienen, mutta erinomaisen valikoiman irtokarkkeja. Kahvia tarjoiltaisiin lisää suoraan pöytään, niin kuin ihanassa Way:ssä Helsingissä. Hahaa, valikoima alkaa olla kunnossa. Nam! Olipas kivaa tehdä mielikuvitusmatka haavekahvilaani. Unelmointia lisää, kiitos!

Lähde:

Parikka, S. 2021. Itse tehty. WSOY. E-kirja.