Kirjaessee/ Aleksi Laakkonen/ Kajo
Thomas Sowell – Basic Economics

Mitä jokaisen tulisi ymmärtää taloustieteestä

Olen aina pitänyt uusien asioiden opettelusta. Taloustiede on viime aikoina kuulunut näiden asioiden joukkoon. Koska jokainen yritys toimii väistämättä osana suurempaa taloudellista järjestelmää, on yrittäjällä hyvä olla ymmärrys tämän systeemin toiminnasta. Tavoitteena ymmärtää talouden toimintaa tarkemmin, tartuin Thomas Sowellin kirjaan ”Basic economics”. Lukukokemus avasi aivan uusia näkökulmia arkisiin asioihin ja avarsi ymmärrystä talouden syy- seuraussuhteista.
Lionell Robbinsin sanojen mukaan ”Taloustiede tutkii vaihtoehtoisia käyttökohteita omaavien rajallisten resurssien käyttöä”. Tämä yksinkertainen määritelmä itsessään kuvaa talouden toimintaa ja selittää sen ilmiöitä nerokkaasti. Syvennytään kuitenkin muutamaan lainalaisuuteen astetta hartaammin.

Hinta

Hinnan suhteen pätee yksinkertainen sääntö: kun hinta laskee, kysyntä kasvaa – hinnan noustessa asiakkaita on vähemmän. Hinnan siirtäminen suuntaan tai toiseen ei välttämättä ole automaattisesti huono asia kummassakaan tapauksessa. On vain ymmärrettävä seuraukset: jos perunanviljelijä nostaa hintaa yli keskiarvon, on turha odottaa suurta asiakasryntäystä. Toisaalta hintoja nostamalla voi karsia asiakkaiden määrää suhteessa työhön – mikäli tuote itsessään on kyllin arvokas.
Hinnoittelu vapailla markkinoilla mahdollistaa paljon asioita. Hinnat ohjaavat resurssien tehokasta käyttöä; taho, jolla on suurin tarve tuotteelle, on valmis myös maksamaan siitä kovemman hinnan. Esimerkkinä alumiini, jolle on nykymaailmassa valtavasti erilaisia käyttökohteita. Voidaan olettaa, että lentokonevalmistaja on valmis maksamaan alumiinkilosta enemmän kuin säilyketehdas. Säilyketehtaan on tällöin tyydyttävä säilömään tomaattinsa alumiinilla pahviin alumiinipurkin sijaan.

Yrityksen elinkaari

Ani harva yritys pystyy kasvamaan ja kehittymään loputtomiin. Väistämättä tulee rinnalle kilpailijoita, jotka ratkaisevat asiakkaan ongelman paremmin kuin ennen on voitu edes kuvitella. Tällöin on yrityksen joko kehitettävä tuotettaan kilpailun edelle tai tyydyttävä hiipuvaan markkinaosuuteen ja lopulta konkurssiin asiakkaiden kadotessa kilpailijoiden matkaan. Kilpailukyvyn menettäneen yrityksen konkurssia ei kuitenkaan tule nähdä yksinomaan huonona asiana. Lyhyellä aikavälillä syntyy kyllä harmia, esimerkiksi työntekijöiden irtisanomisten muodossa. Suuressa mittakaavassa on kuitenkin hyvä, että tappiollinen yritys lopettaa toimintansa – mitä pikemmin sitä parempi. Vapautuneet resurssit kuten materiaalit ja työvoima voidaan tällöin suunnata johonkin hyödyllisempään, suuren yleisön kannalta parempaan toimintaan. Suomalaisessa kulttuurissa yrityksen ja yrittäjän epäonni jää ikävän pitkäksi aikaa riivaamaan tämän mainetta. Itsekin olen kuullut tarinoita ja varoituksia ukkini 90-luvun laman myötä kaatuneesta kirjapainosta. Ei kerran kaatuneen yrityksen tarvitse olla mikään lopullinen tuomio, pikemminkin kyseessä on jonkin uuden alku.

Välikädet

Toisinaan törmää yrityksiin, jotka mainostavat halpoja hintoja johtuen toimitusketjun lyhyydestä ”poistamalla välikädet tehdään asiakkaalle parempaa tuotetta halvemmalla”. Tämä ei välttämättä ole totta, koska ihmisen kyvyt ovat järjestään rajalliset. Ei ole kannattavaa esimerkiksi viljelijälle sekä tuottaa, kuljettaa että prosessoida satoa. Toimijoiden tulee erikoistua ja tulla oman toimialansa asiantuntijoiksi. Tällöin syntyy eniten arvoa, kun kukin voi keskittyä vain omaan ydinosaamiseensa. Viljelijä viljelee, varaston ja kuljetukset hoitaa logistiikkayritys ja tuotteen prosessoi puurotehdas.
Samaa säännönmukaisuutta voi soveltaa myös tavallisen yrityksen, kuten Kajon toimintaan. Onko kannattavaa tehdä yrityksenä kaikki markkinoinnin, myynnin ja taloudenpidon toimenpiteet itse, jos ydinosaaminen keskittyy innovaatiopalveluihin ja tapahtumatuotantoon? Näiden toimintojen ulkoistaminen mahdollistaisi tiiviimmän keskittymisen oman ydinosaamisen kehittämiseen ja liiketoiminnan kasvattamiseen. Usein itse tekeminen koetaan säästämisenä, kun oman ajan vaihtoehtokustannus unohtuu pihiyden puuskassa. Voi tietty olla, että oman työajan arvo on matalampi kuin ostetun palvelun. Tässä tapauksessa kannattanee miettiä oman osaamisen ja/tai liiketoiminnan kehittämistä.

–

Kirja suorastaan pursuaa mahtavia esimerkkejä ja hienosti kiteytettyjä sääntöjä. Esimerkiksi varastoista puhuttaessa Sowell asettaa tiedon ja varaston koon saman skaalan vastakkaisiin päätyihin. Mitä paremmin yritys ymmärtää asiakkaiden tarpeet ja niiden muutoksen suhteessa aikaan, sitä pienemmän varaston tämä tarvitsee. Suuri varasto on käytännössä aina huono asia. Tavaran varastointi sitoo pääomia, jotka vapautuessaan voitaisiin käyttää toiminnan laajentamiseen ja kehittämiseen. Yksinkertaista mutta totta. Ehdoton lukusuositus tälle tiiliskivelle. Talous on asia, joka koskettaa meitä kaikkia, mutta jonka ymmärtäminen nähdään turhaan vain harvojen tehtävänä.

Sowell Thomas. (2014). Basic Economics. Basic Books.