Tampere
26 May, Sunday
21° C

Proakatemian esseepankki

Jatkuvan itsensä kehittämisen polulla



Kirjoittanut: Joonas Komulainen - tiimistä Ropina.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
12 Elämänohjetta - Käsikirja kaaosta vastaan
Jordan B. Peterson
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

“Kaaos on se paikka jossa olemme kun emme tiedä missä olemme ja kaikki se mitä teemme kun emme tiedä mitä teemme.” (Peterson 2018, 76)

Johdanto

Jordan Petersonin kirja “12 elämänohjetta” on kuin kompassi eksyneelle matkaajalle. Se tarjoaa suuntaviivoja siitä, kuinka elää merkityksellistä elämää ja kuinka kestää Olemiseen itseensä liittyvä väistämätön taakka. Jordan Petersonin kirja sisältää 12 kappaletta, joista jokainen kertoo käytännönläheisten esimerkkien ja tarinoiden avulla yksittäisen, mutta keskeisen elämänohjeen kohti parempaa elämää. Kappaleet on nimetty siten, että otsikosta ei suoraan avaudu ohjeen syvempi merkitys, mutta kirja tempaa mukaansa tarinaan, joka opettaa sinua ymmärtämään itseäsi, elämää ja ihmisluontoa paremmin.

Erityisesti lukiessani ohjeet 2 ja 3, aloin pohtia syvällisesti omaa ajattelutapaani ja kuinka se tiedostamattanikin ohjaa elämääni, eikä aina parempaan suuntaan. Sitä kuinka tietoisesti ohjatulla ajattelulla voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun ja menestykseen pitkällä aikavälillä. Pienetkin muutokset kantavat yllättävän pitkälle.

Tässä esseessä jaan ajatuksiani siitä, kuinka Petersonin opeista voi ammentaa viisautta itsekehityksen ja jatkuvan kasvun polulle – avaimia hyvään elämään.

 

Ohje 2: Kohtele itseäsi niinkuin ihmistä jonka auttamisesta olet vastuussa

Tässä kappaleessa Peterson sukeltaa elämän perustavanlaatuiseen kamppailuun kaaoksen ja järjestyksen välillä.

Jordan Petersonin mukaan kuten materian maailma, myös kokemuksen maailma voidaan jakaa alkutekijöihinsä. Materian maailmassa näitä ovat molekyylit, atomit ja kvarkit jotka ovat ainaisia ja säilyvät kautta historian. Ne ovat olemassa aina, huomasimme tai emme. Kokemuksen maailmassa alkutekijöitä ovat järjestys, kaaos ja tietoisuus, joka määrittää kahden aiemman välisiä suhteita. Ajatus kaaoksen ja järjestyksen välisestä luokittelusta on kuin maailmankaikkeuden peruslaki, joka määrittää elämämme kulun. Tämä jaottelu ei ole vain filosofinen tai abstrakti konsepti, vaan se on syvällisesti sidoksissa jokapäiväiseen elämäämme ja kokemuksiimme. Kaikki, mitä ympärillämme tapahtuu, voidaan jakaa näihin kahteen kategoriaan. Mikä tahansa, mikä tuo elämäämme ennustettavuutta, turvallisuutta ja vakautta, kuuluu järjestyksen piiriin, kun taas epävarmuus, muutos ja kaaos edustavat elämän arvaamattomuutta. Järjestys kuvastaa kotia, turvaa, naapurin tuttua koiraa ja lintujen laulua kesäaamuna. Kaaos puolestaan kuvastaa epämääräistä hahmoa pimeällä kujalla, pensaan rasahdusta yöaikaan, oman äidin sairautta tai sitä kun naapurin tuttu koira pureekin sinua yllättäen. (Peterson 2018.)

“Kaaos on se paikka jossa olemme kun emme tiedä missä olemme ja kaikki se mitä teemme kun emme tiedä mitä teemme.” (Peterson 2018, 76)

Toisaalta kaaos edustaa myös hahmotonta potentiaalia, sillä vain tuntemattomasta voimme luoda tai oppia jotakin uutta, kasvaa ja kehittyä. Jos elämäsi on järjestyksessä, se tarkoittaa että asiat tapahtuvat aina tutulla ja odotettavalla tavalla, siten kuin niiden kuuluisikin tapahtua. Jos elämäsi on täysin järjestyksessä, se käy kuitenkin ajan mittaan tylsäksi ja jämähdät paikoillesi. Et voi kehittyä jos mitään uutta, vierasta ja arvaamatonta ei ikinä tapahdu. Jos taas koko elämäsi on täysin kaaoksessa, se lamauttaa ja uuvuttaa sinut, sillä kaikki voimavarasi kuluvat siihen että yrität vain selvityä. Niinpä paras mahdollinen olotila löytyy jostakin kaaoksen ja järjestyksen välistä, kun toinen jalka on tuettuna tuttuun ja turvalliseen, jonka avulla pysyt pystyssä, mutta toinen jalka on kastettuna johonkin uuteen ja jännittävään, joka johtaa sinua eteenpäin elämässä ja tekee siitä elämisen arvoista. Tietoisuutemme, eli Merkityksen maailman kolmas alkutekijä on se prosessi, jolla määritämme kaaoksen ja järjestyksen tasapainon elämässämme. (Peterson 2018.)

Tässä kontekstissa Petersonin toinen elämänohje “Kohtele itseäsi niinkuin ihmistä jonka auttamisesta olet vastuussa” nousee esiin merkittävänä. Se opettaa meitä ymmärtämään, että vaikka emme voi hallita kaaosta ja järjestystä ulkoisessa maailmassa, meillä on valtaa omien reaktioidemme ja asenteidemme suhteen. Meidän on mahdollista valita, kuinka suhtaudumme näihin perustavanlaatuisiin voimiin: annammeko kaaoksen lannistaa meidät vai näemmekö siinä mahdollisuuden löytää uutta järjestystä?

Tämä pohdinta johtaa meidät Petersonin syvälliseen näkemykseen siitä, miksi ihmiset eivät usein pidä itseään auttamisen arvoisina. Monille meistä oman itsen arvostaminen ja huolenpito on haaste, koska elämä itsessään voi tuntua kärsimykseltä, jos emme ole kehittäneet sille syvempää merkitystä. Peterson muistuttaa meitä, että itsensä kohteleminen hyvin ei ole itsekästä, vaan se on perusta, jolle voimme rakentaa merkityksellisen ja vastuullisen elämän. Se on kutsu toimia proaktiivisesti omassa elämässämme, tunnistaa omat arvomme ja tavoitella niitä, vaikka se merkitsisi kaaoksen piirissä toimimista.

Tämän ohjeen syvällisempi merkitys paljastuu, kun tunnustamme, että kärsimys ja haasteet ovat osa elämää. Ne ovat väistämättömiä, mutta ne eivät määrittele meitä, ellemme anna niiden. Omien reaktioidemme ja asenteidemme kautta voimme muuttaa kaaoksen mahdollisuudeksi ja kärsimyksen kasvun poluksi. Se vaatii meiltä rohkeutta kohdata pelkomme, epävarmuutemme ja heikkoutemme – ja juuri tässä piilee itseämme kohtaan tuntemamme vastuun ja huolenpidon todellinen voima.

Kun Peterson kehottaa meitä kohtelemaan itseämme kuin ihmistä, jonka auttamisesta olemme vastuussa, hän ei puhu vain fyysisestä huolenpidosta. Hän puhuu syvemmästä velvollisuudesta löytää oma polkumme, kehittää merkitystä kärsimyksellemme ja muuttaa se voimavaraksi. Tämä ohje on kutsu itsetuntemukseen ja itsensä arvostamiseen, ei egoismin kautta, vaan tunnustamalla, että jokainen meistä on arvokas ja kykeneväinen löytämään tiensä kaaoksen ja järjestyksen välisellä polulla.

 

Ohje 3: Hanki ystäviksesi ihmisiä, jotka tahtovat parastasi

Peterson varttui itse pikkukylässä nimeltään Fairview jossa hänellä oli nuoruusvuosiensa mittaan kaikenlaisia kavereita. Oli kavereita, jotka pyrkivät kurjasta pikkukylästä pois. He halusivat lähteä opiskelemaan, nähdä maailmaa ja tehdä itsellensä uran. He halusivat enemmän. Oli myös kavereita, jotka kulkivat kotibileistä seuraaviin, polttelivat pilveä, tiedostaen tai tiedostamattaan olivat matkalla pohjalle ja vetivät läheisensä mukanaan sinne. Tämä toimiii erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka merkittävästi ympärilläsi olevat ihmiset vaikuttavat myös sinun elämään. Ehkäpä pohjalle matkalla olleet ihmiset olivat kohtalonsa yhdistämiä. Tai ehkäpä juuri heidän yhteytensä vetivät heitä pohjalle.

“Teitä sitoo lausumaton sopimus, jolla tähdätään nihilismiin, epäonnistumiseen ja typerimpään mahdolliseen kärsimykseen. Te olette kaikki päättäneet uhrata tulevaisuutenne nykyhetken vuoksi.” (Peterson 2018, 123)

Mielestäni lainauksessa kiteytyy hyvin se, kuinka paljon helpompaa on antautua nykyhetken nautinnolle ja heittää hukkaan oma tulevaisuus, kuin ottaa vastuuta ja kantaa taakkansa oman elämäsi ja muiden elämän parantamiseksi.

Sama ilmiö myös toimii toisinpäin. Peterson itse tapasi nuoruudessaan kunnianhimoisen parivaljakon, joista kumpikin pyrki kohti parempaa. Heidän asenteensa innoitti myös Petersonia, jonka seurauksena hänkin pyrki parempaan. Peterson tutustui vielä suurempaan samanhenkiseen kaveriporukkaan, kiinnostui kirjallisuudesta ja filosofiasta, johti opiskelijayhdistystä, perusti sanomalehden ja rakensi itselleen parempaa elämää. (Peterson 2018, 115) Todennäköisesti tämä sysäsi liikkeelle Petersonin menestyneen uran psykologina ja kirjailijana. Ilman sitä mekään emme olisi kuulleet Petersonin viisauksia.

Tämä on mielestäni yhdistettävissä hyvin myös opintoihin ja yrittäjyyteen Proakatemiassa. Peterson kertoo kirjassaan tutkimuksesta, jossa toimivaan työporukkaan liitetään ongelmatapaus. Saako ryhmä yhdessä ongelmatapauksen toimimaan tehokkaasti? Ei suinkaan, itse asiassa tapahtuu juuri päinvastoin; koko muu työporukka taantuu ongelmatapauksen tasolle, sillä nimenomaan holtittomuus leviää, ei vakaus. Ilman tietoista ponnistelua maailma pyrkii entropian tavoin jatkuvasti kohti kaaosta. Juuri tietoinen, oikein suunnattu ja kova työ on se voima joka luo maailmaan järjestystä ja saa kaiken toimimaan. Myös tiimissä vaaditaan kovaa työtä, jatkuvaa ponnistelua ja itsereflektointia toimivan ja terveen ilmapiirin luomiseksi. Ongelmatapaukset tulee käsitellä yksilöllisesti ja estää holtittomuuden leviäminen.

Kuinka sitten kerätä ympärilleen hyviä ihmisiä?

Pidä standardisi korkealla, ole itse arvokas ihminen ja pyri kehittymään. Korota omaa arvoasi ja pyri jatkuvasti parantamaan itseäsi. Odota samaa myös ystäviltäsi.
Meitä sitoo lähimmäisiimme sosiaaliseen hierarkiaan perustuva kuminauha, joka venyy ja taipuu muutosten mukaan, mutta pyrkii aina vetämään meitä lähemmäs toisiamme (The Atlantic 2018). Kun parannat omaa elämääsi mutta lähimmäisesi pysyvät samalla tasolla, ennen pitkää he huomaavat muutoksen. Silloin he joko kannustavat sinua ja inspiroituvat itsekin muuttumaan, tai sitten pyrkivät joko tiedostaen tai alitajuisesti pitämään sinut alhaalla. Ihmiset jotka tahtovat parastasi ja pyrkivät itsekin parempaan, kannustavat sinua matkalla ja paheksuvat, jos harhaudut polulta. Sen sijaan ihmiset, joilla ei ole pyrkimystä parempaan toimivat päinvastoin. Tällaiset ihmiset ovat niitä jotka tarjoavat entiselle tupakoitsijalle tupakkaa ja entiselle juopolle alkoholia. Jos toinen menestyy tai saavuttaa jotain erinomaista, he vetäytyvät tai lakkaavat tukemasta, tai saattavat jopa aktiivisesti rankaista sinua menestyksestäsi. He eivät siedä kehitystäsi, koska se saa heidän oman tilanteensa näyttämään entistäkin rumemmalta. Menestykselläsi tulet muistuttaneeksi heitä siitä, että he lakkasivat välittämästä, ei suinkaan siksi että elämä on kärsimystä ja kaaosta, niinkuin se väistämättä on, vaan siksi että he eivät halua maailman painoa hartioilleen, mihin se kuuluu. Jos jatkat kehitystäsi siitä piittaamatta, ennen pitkää kuminauha venyy liian ohueksi ja katkeaa.

 

Pohdinta

Petersonin teosten lukeminen on ollut kuin peili, joka on pakottanut minua pohtimaan kriittisesti omia ajattelutapojani, sekä tehnyt selkeäksi uskomuksia joita olen jo pitkään kantanut, mutta en ole osannut sanoiksi pukea. Se on kuitenkin myös tarjonnut lohtua ja rohkeutta uskoa, että kaikki kykenevät muutokseen ja kasvuun. Hyvä ihminen ei ole se, joka on saavuttanut täydellisyyden, vaan se, joka tunnistaa omat puutteensa ja pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään – ei vain oman etunsa vuoksi, vaan myös muiden hyväksi.

Lopuksi, Petersonin ajatukset kaaoksesta, järjestyksestä, vastuun kantamisesta ja aitouden tavoittelusta ovat herättäneet minussa syvän halun kehittyä paitsi ihmisenä myös johtajana. Tämä teos muistuttaa meitä siitä, että todellinen johtajuus vaatii jatkuvaa itsetutkiskelua, rohkeutta kohdata omat varjonsa ja vilpitöntä pyrkimystä auttaa muita. Se on matka, joka on täynnä haasteita, mutta myös palkitsevaa kasvua ja syvempää ymmärrystä itsestä ja maailmasta. Hyvä ihminen kehittää itseään jatkuvasti, ei siksi, että hän on puutteellinen, vaan koska hän näkee jokaisessa haasteessa mahdollisuuden oppia, kasvaa ja vaikuttaa positiivisesti ympäröivään maailmaan.

 

LÄHTEET

Peterson, J. 2018, 12 Elämänohjetta. Käsikirja kaaosta vastaan. Helsinki: WSOY

Stewart, M. 2018. The 9.9 Percent is the new American Aristocracy, The Atlantic 6/2018. Viitattu 7.4.2024.
https://www.theatlantic.com/magazine/archive/2018/06/the-birth-of-a-new-american-aristocracy/559130/

Kommentoi