Viiden K:n sääntö

1. Kieltäydy (Refuse)

2. Karsi (Reduce)

3. Käytä uudelleen (Reuse)

4. Kierrätä (Recycle)

5. Kompostoi (Rot)

1. Kieltäydy

Kuten näette, ensimmäinen sääntö on kierrättämisen sijasta kieltäytyminen. Tämä tärkein ohjenuora kannustaa kannustaa kysymään itseltään, onko jokin asia oikeasti tarpeellinen, sillä näin voidaan välttää iso jäte jo ennen sen syntymistä. Itselläni tähän on sisältynyt muovikasseista (ilmaisistakin), take away-kupeista ja myös turhista hankinnoista kieltäytyminen. Monilla messuilla käyneenä olen turhautunut siitä kuinka paljon tilpehööriä, as know as ilmaisroskaa jaetaan markkinointimateriaalina. Jokainen vastaanotettu roinan palanen lähettää viestin tuotannolle: ”tälle on kysyntää ja tätä kannattaa tuottaa lisää”.

• Tässä kohtaa kannattaa miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joista sinä voisit kieltäytyä?

2. Karsi

Mikäli kuluttamiselta ei voi kieltäytyä, sitä kannattaa pyrkiä karsimaan. Tämän voi ulottaa jo omistamiinsa tavaroihin myymällä, lahjoittamalla ja kierrättämällä tarpeettomia asioita. Osalle toimii esimerkiksi one in one out– mentaliteetti, jolloin hankkiutuu yhdestä tavarasta yhtä hankittua tavaraa kohden. Rahat on tunnetusti myös meidän äänestyslippuja, ja hankinnoissammekin voimme keskittyä niihin ns. vihreämpiin valintoihin. Yksi esimerkki eettisestä uimapukuvalinnasta oli HallaxHallan muovijätteestä valmistettu uima-asu, josta kerroin vanhemmassa kirjoituksessa, Eettistä muotia & kestävää kuosia.

Tästä kohdasta opin paljon lukemalla minimalismista, mikä ihastutti minua yksinkertaisuudessaan ja kokonaisvaltaisuudessaan. Minimalismista tulee ensimmäisenä mieleen pelkistetty kodinsisustus, vaikka loppujenlopuksi kyseessä on jotain paljon enemmän. Itselleni upposi erityisesti mental clutter-käsite (mielen roina), josta olen pyrkinyt pääsemään eroon ylimääräisen tavaran karsimisen ohella. Minimalismi vaatii valtavana aiheena erillisen kirjoituksen tarjoaman tilan ja painoarvon, joten jätän asian toistaiseksi vain tähän mainintaan omaa kirjoitusta odottamaan.

• Mitä sinä voisit karsia?
• Tuntuisivatko tärkeimmät tavarasi tärkeämmiltä, mikäli vähemmän tärkeitä olisi vähemmän?

3. Käytä uudelleen (ja korjaa)

4. Kierrätä

5. Kompostoi

Paremmat ratkaisut on parempia, ei täydellisiä

Osa zeroweistaajista, kuten Otso Sillanaukee, on tunnettu lasinpurkin kanssa elämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan heidän vuosittainen muovijätteensä mahtuu siis lasipurkkiin viikottain vaihdettavien muovipussien sijasta. Aika inspiroivaa, eikö vain? Otso Sillanaukee tutustui aiheen pariin seuraamalla tunnetun vloggaaja Bea Johnsonin perheen zero waste -elämään Youtubesta, jossa hän esitteli nelihenkisen perheen tuottavan lasipurkillisen verran kaatopaikkajätettä vuodessa. Ensiajatus voi usein olla, kuinka tuo on edes mahdollista? Tähän Sillanaukeen kirja, antaa onneksi käytännönläheisiä ratkaisuja. Oppaan yksinkertaiset vinkit auttavat saavuttamaan kestävämmän ja yksinkertaisemman elämäntyylin konkreettisilla vaihtoehdoilla jätteitä vähentämällä. Loppujen lopuksi kestävä elämäntyyli muodostuu nimenomaan pienistä arkisista teoista. Moni saattaa olla skeptinen omien ratkaisujensa vaikutuksensa, kun kiinassa isot tehtaat jylläävät jne. Totuus kuitenkin on, että jopa 68% ympäristöpäästöistä voidaan yhdistää meidän yksittäisten ihmisten kulutusvalintoihin (Sillanaukee, 2018). Meidän ratkaisuillamme ja teoillamme on siis väliä. On aika välittää enemmän itsestämme, muista, luonnosta ja tulevista sukupolvista.

Parasta mitä olen saanut zerowaste -elämäntyylistä, on ilmastoahdistuksen lieventyminen. Huoli ympäristön ja maapallon tilasta on ja pysyy, mutta tieto siitä että teen parhaani, helpottaa oloa kummasti. Isoimmat muutokset arjessani ovat olleet esimerkiksi muoviin pakkaamattomaan kosmetiikkaan siirtyminen. Meikkejä ei juurikaan ole mahdollista ostaa muovitta, mutta niitä on tullut vuosien varrella kerättyä niin valitettavan paljon, että niitä saan huoletta käyttää tovin jos toisenkin. Muovittomalla kosmetiikalla tarkoitan lähinnä palasaippuoina käyttämääni suihkusaippuaa, shampoota, käsisaippuaa, sekä pesuaineina käyttämiäni tiskisaippuaa, sappisaippuaa (vaatteiden tahroihin), sekä marseille-saippuaa, josta raastamalla valmistan pyykinpesuainetta, jonka kaverina käytän pyykkietikkaa. Kookosöljy käy mainiosti myös ihonrasvaukseen ja on huomattavasti riittoisampaa kuin muovipulloissa ostettavat litkut. Olen myös alkanut valmistaa itse mm. ketsuppia, kauramaitoa, sekä hapankaalta. Smoothiet ja mehut olen tehnyt jo pidempään itse, joten säästyn myös tässä turhilta muovi- ja kartonkipakkauksilta. Saattaa kuulostaa aikaavievältä ja haastavalta, mutta sitä se ei suinkaan ole! Tärkeänä seikkana on toki huomiotava se, että nautin suuresti käsillä tekemisestä ja askartelusta, ja nämä tarpeet ovat zero waste -intoilun keskellä löytäneet aivan uuden ja entistä merkityksellisemmän kontekstin.

Kesällä Kaustisella ollessamme käytimme reko-rinkiä, josta ostimme munia, vihanneksia ja yrttejä. Nyt Tampereelle siirryttyä olisi aika etsiä uusi rinki, josta olisi mahdollista ostaa elintarvikkeita muovitta. Tällä hetkellä suurin osa elintarvikkeista tulee ostettua K-Cittarista, – ja iso osa on yhä muoviin pakattua. Sekajätteen määrä on jokatapauksessa vähintään puolittunut. Tämä on tapahtunut lähinnä ostamalla elintarvikkeita entistä isommissa pakkauksissa, jolloin pakkausmateriaalia on suhteessa hyödykkeeseen vähemmän. Toinen tekijä on se, että kun suurin osan ostetuista ruuista on pääasiassa hevi-osaston antimia, olen ommellut isoisomummoni vanhoista huiveista  hedelmäpusseja vihanneksia ja hedelmiä varten, sillä ei biopussikaan ei ole täysin kierrätettävä, vaikkakin hieman parempi valinta. Punnituksesta tulevat etiketit ovat kuitenkin yksi muovijätteenmuodoista, jotka on mahdollista välttää esimerkiksi asioimalla Lidlissä, jolloin punnitus tapahtuu kassalla. En ole kuitenkaan lähtenyt vaihtamaan kauppaa tuon pienen jätteen kiertääkseni, vaan olen keskittynyt niihin muutoksiin, jotka ovat itselleni tuntuneet mielekkäimmiltä.

Suurimmalle osalle sekajätteen mahduttaminen lasipurkkiin voi tuntua lähestulkoon mahdottomalta tehtävältä. Hankalalta se minustakin tuntuu, mutta ei toki enää niin mahdottomalta kyseisen kirjan lukemisen jälkeen. Täytyy tässäkin asiassa muistaa, että myös keltaisen vyön hallitsija on judoka, eikä ainoastaan mustaan vyöhön asti päässyt. Täydellisyyden tavoittelu on turhaa, sillä paremmissa ratkaisuissa on kyse nimenomaan paremmista, eikä täydellisistä valinnoista ja ratkaisuista. Muutoksessa on tärkeä lähteä niistä asioista, mitkä tuntuvat helpoilta ja sen jälkeen on mahdollista edetä halutessaan suurempiin asioihin, kuten lämmitykseen, vedenkulutukseen ym. Kyseessä on jokaisella elämänosa-alueella näkyvä muutos, kuten kaikissa asenteellisissa elämäntavoissa ja ideologioissa. Oli aihe mikä hyvänsä, en kannata fanaattista meininkiä, mutta olen valmis uhraamaan omaa vaivaani yhteisen hyvän vuoksi ja iloitsemaan pienistä virstanpylväistä matkalla.

Olen oppinut etenkin sen, että kestävämpään elämäntyyliin siirtyminen on täysin mahdollista omasta elintasosta luopumatta. Päinvastoin, koen että olen kokenut suurempaa kiitollisuutta omasta elämäntasostani ja ollut myös entistä halukkaampi antamaan omastani pois yhteiskuntamme tarvitsevimmille henkilöille. Esimerkiksi kosmetiikkaa karsivana oli ihana lahjoittaa Asunnottomien hygieniakeräykseen itselleni tarpeettomiksi jääneitä puteleita, laastareita ja pesuaineita. Zerowaste -harrastajana olen kokenut entistä voimakkaampaa minäpystyvyyden tunnetta ja iloa siitä, että omat pienet panokset laskettuina yhteen on kokonaisuudessaan merkityksellinen summa. Tämän lisäksi ajatus siitä, että ympäri maailmaa ihmiset kantavat kortensa kekoon omalla tavallaan ja lisääntyvissä määrin luo jo varsin riemukkaan yhtälön.