Tampere
23 Apr, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Itsetunto, unelmat ja ihanne-elämä



Kirjoittanut: Ida-Maria Valtti - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Julkaistu Samoilla linjoilla- blogissa 3.2.2022 

Olen aina kärsinyt mielestäni huonosta itsetunnosta. Nuorena se näkyi kaikenlaisena epävarmuutena, hain hirveästi hyväksyntää muilta enkä uskaltanut valita kouluun edes vaatteita ilman ulkopuolisen tukea tai hyväksyntää. Vanhemmiten tietynlaista varmuutta on tämän tyylisten ”ongelmien” kanssa jo onneksi löytynyt ja uskallan pukeutua, meikata ja näyttää siltä miltä haluan, mutta isommat päätökset ovat edelleen hankalia tehdä. Päätöksiä tehdessäni epäilen niiden sopivuutta. Teinkö oikean valinnan? Mitä muut ajattelevat tästä? Mitä edes tahdon elämältä? Kuka edes olen? Tämän tyylisiä kysymyksiä jumppaan mielessäni usein. On todella raskasta, kun ei tiedä mikä oma tarkoitus elämässä on.

Rakastan kuitenkin unelmoida ja usein unelmointi, unelmakarttojen teko ja se, että huomaakin jonkun unelman käyneen toteen lisäävät itsetuntoa ja -luottamusta. Se on konkreettinen merkki siitä, että ne omat valinnat ovatkin olleet oikeita, sillä ne ovat johtaneet unelmien toteutumiseen. Muistan, kun vuosia sitten haaveilin ujosti siitä, että saisin somen avulla itselleni tuloja. Että Posti toisi joskus PR- paketin, saisin auttaa somen kautta ihmisiä ja voisin kutsua sitä työkseni. Kun viimevuonna huomasin yhden kuukauden sometulojen hipovan yli tuhatta euroa, tajusin että unelma on käsillä, tässä ja nyt. Olen onnellisessa asemassa kauneusvaikuttajana, teen sitä työkseni ja maksan työstäni veroja. Ujo pieni toive on todellisuutta, vihdoin.

Elämä on siitä hauska asia, että koskaan et voi tietää, mihin seuraavaksi päädyt. Viime aikoina olen kärsinyt todella korostuneista negatiivisista ajatuksista, epäonnistumisen tunteista ja jopa epäilyksestä, kuuluuko minun olla täällä. Kuitenkin tilanne antoi mahdollisuuden leikitellä ajatuksilla, missä voisin olla vuoden päästä? Leikittelin ajatuksilla ja kuvittelin itseni asumaan maalle, pitämään kukkakauppaa ja lämmittämään takkaa kotona. Aivan päinvastainen maailma, jossa olen nyt. Se tuntui hyvältä, jotenkin sellaiselta, että on ihan ok voida välillä huonosti ja olla epävarma siitä, mihin päätyy. Kaikki on lopulta aika epävarmaa, joten miksi yrittää kontrolloida omaa elämäänsä? Tällä hetkellä suurin toiveeni olisi päästä töihin markkinoinnin pariin, tehdä ehkä sellaista työtä, joka poikkeaa hyvin paljon 8-16 työstä. Mutta mistä tiedän, onko se lopulta se mitä oikeasti tarvitsen ja johon päädyn? Kukkakauppayrittäjyys tai kirjastontäti ei välttämättä olekaan kovin kaukana siitä, mistä itseni löydän vuosien päästä. Ja se jos mikä aiheuttaa pientä innostusta siitä, että onpa jännittävää nähdä, missä sitä sitten ollaan.

Joskus hyppyrin toiveikkuuteen löytääkin sieltä, missä toivo tuntuu menetetyltä. Jos millään ei olisikaan mitään väliä enää, niin voisiko kuitenkin ihan vain piruuttaan kokeilla jotakin aivan erilaista ja katsoa, mitä se tuo tullessaan?

Tällä hetkellä tavoitteeni on elää päivä kerrallaan, sellaista elämää, jossa pikkuhiljaa kehitän itseäni, tulen varmemmaksi ja voin luottaa siihen, että jalat kantavat askeltaessa. Elämän kriisit veivät pohjalle, mutta onneksi täältä on suunta vain ylöspäin. Opinnot ovat aiheuttaneet suuria paineita, mutta onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka palauttavat välillä maanpinnalle. Ihmiset kulkevat omia polkujaan, eikä minun tarvitse tai kuulukaan kulkea samaa polkua, kuin mitä jokin toinen kulkee. Voin kokeilla jotain aivan muuta, tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Polku siitä kulkemisesta muodostuu aivan varmasti, vaikka siitä tulisikin mutkikas tai töyssyinen.

-Ida

Lähde: 

Elämäntaitokurssi. Nyyti RY. https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/et/ole-oman-elamasi-tahti-kurssin-paatos/

Kommentoi