Niko Leppänen ja Makke Leppänen vierailivat pari vuotta sitten Proakatemialla prosemmassa puhumassa, kun heidän tuore kirjansa Itseluottamus oli tullut painosta ulos. Semmapuhe jäi hyvin mieleen ja sen ydinpointteihin onkin tullut palattua usein esimerkiksi pajoissa käydyissä dialogeissa. Otin nyt kirjan ensimmäistä kertaa käsittelyyn ja uppouduin aiheeseen taas tarkemmin. Kirja jää varmasti yhdeksi ”lue kerran vuodessa” kirjaksi itselle, muistuttamaan hyvinkin tärkeästä ja itselle merkityksellisestä asiasta eli minä pystyvyydestä ja luontaisesta itseluottamuksesta.

Käyn esseessä läpi, millaisia eroja on luontaisella ja ulkoisella itseluottamuksella, sekä uppoudun kirjan loppupuolella avattuun nelikenttään, jossa ajatellaan asioihin suhtautumista ja oman itseluottamuksen sijoittamista tekemiseen.

ITSELUOTTAMUS

”Itseluottamus on mielen luomaa ajattelua ja tunnetta suoriutumisesta ja selviytymisestä erilaisissa haastavissa tilanteissa” (Leppänen 2017,22) Nykyisin terminä voidaan käyttää myös minäpystyvyyttä. Tällä siis kuvataan sitä, kuinka luottavaiseksi tunnet itsesi suorittamaan tehtävää tai saavuttamaan tavoitteita. Tutkimusten mukaan itseluottamuksella on todella suuri vaikutus siihen, miten asetamme tavoitteita ja kuinka aktiivisesti panostamme työskentelyymme. Voisi sanoa, että ihminen suunnittelee elämäänsä vahvasti itseluottamuksensa pohjalta.

”Kun meillä on itseluottamusta:

• Asetamme korkeampia tavoitteita
• Valikoimme haastavampia tehtäviä
• Saamme energiaa haasteista
• Olemme itseohjautuvia
• Kestämme paremmin vastoinkäymisiä”

(Leppänen, 23)

Itseluottamus mahdollistaa huippusuoritusten saavuttamisen. Huippusuorituksella tarkoitetaan suoritusta, jossa meidän pitää olla parhaimmillamme ja uskaltaa käyttää koko kapasiteettiamme. Kapasiteetillä viitataan kykyihin, taitoihin ja tietoihin, joita otamme käyttöön suorituksissa.

HUIPPUSUORITUS = Kapasiteetti + itseluottamus

LUONTAINEN ITSELUOTTAMUS

Itseluottamus on yksi perustiloistamme ihmisenä. Se on koodattu meihin, jotta kehittyminen ja kasvaminen on mahdollista. Luontainen itseluottamus ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä tai mittareista, vaan esimerkiksi lapsena olemme pystyneet tuntemaan sitä tilanteissa, ympäristöstä riippumatta. Vain tämän avulla olemme jaksaneet ponnistaa jokaisen pyllähdyksen jälkeen uudestaan yrittämään seisaallaan oloa ja kävelemistä. Vanhemmalla iällä ulkoiset tekijät alkavat vaikuttaa nähtävästi enemmän itseluottamukseemme. Tällöin itseluottamuksesta suurin osa alkaakin herkästi olla ulkoistettua.

ULKOISTETTU ITSELUOTTAMUS

Ulkoistetulla itseluottamuksella viitataan siihen tapaan ajatella, että itseluottamuksen taso riippuu erilaisista ulkoisista ja osittain sisäisistäkin tekijöistä.

Esimerkiksi:

• Kokemus
• Tiedot
• Taidot
• Kasvatus
• Valmistautuminen
• Menestys
• Myönteinen palaute

Tässä huomataan, että ulkoistettu itseluottamus riippuu monista tekijöistä, joihin emme pysty itse edes kokonaan vaikuttamaan. Näin ajatellessa jonkin ensimmäistä kertaa tehtävän asian äärellä, emme voisi kokea suurta itseluottamusta.

Ulkoinen itseluottamusmalli viittaa siihen, että ainoa tapa kehittää sitä olisi kehittyä eri osa-alueilla ja hallita ulkoiset olosuhteet paremmin. Tämä voi kuutenkin loppujen lopuksi vain alentaa itseluottamustamme, kun annamme vallan itseluottamuksestamme ulkopuolisille tekijöille.

”Itseluottamus on lopulta sitä, mitä tunnemme ja ajattelemme juuri tässä tilanteessa ja tässä hetkessä. Ja jokainen ihminen riippumatta historiastaan voi tuntea minä hetkenä hyvänsä olonsa itseensä luottavaksi, koska kyseessä on ilmiö, joka on yksi ihmisen synnynnäisistä perustiloista – ei jokin ulkoinen asia, jonka olemme joko saaneet tai emme.” (Leppänen, 38)

TEHOKKUUDEN NELIKENTTÄ

Nelikentän ideana on erottaa kaksi asiaa toisistaan: osallistuminen ja sijoittaminen.

Osallistumisella tarkoitetaan tasoa, jolla henkilö laittaa itsensä mukaan pelin. Mitä enemmän hän on mukana tekemisessä, sitä korkeampi on hänen osallistumisen asteensa ja tekeminen imaisee hänet helpommin mukaansa. Mitä vähäisempi osallistumisen aste on sitä enemmän mieli seikkailee muissa asioissa.

Sijoittamisella viitataan enempi siihen, kuinka paljon ”tunnepanoksia” henkilö asettaa johonkin tavoitteen tai vision taakse. Mitä enemmän henkilö kokee olevan panoksia pelissä, sitä enemmän hän tuntee painetta ja stressiä tavoitteen saavuttamisesta.

ALHAINEN OSALLISTUMINEN, ALHAINEN SIJOITTAMINEN

Molempien ollessa alhaisia, henkilö ei juurikaan osallistu peliin, mutta ei myöskään kanna onnistumisesta huolta. Voisi kutsua välinpitämättömäksi liikuntatunnin pallonpotkijaksi. ”Voitettiin tai hävittiin, pelattiin jos pelattiin.”

ALHAINEN OSALLISTUMINEN, KORKEA SIJOITTAMINEN

Tässä combossa henkilö ei juurikaan laita tikkua ristiin asian eteen, vaan suorittaa vähän alta riman. Silti hänellä voi olla paljon pelissä. Tämmöisessä tilassa olevat ihmiset haluavat kovasti kritisoida ja olla muuttamassa asioita ja vaikuttamassa niiden toteutukseen, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita heittäytymään tekemiseen. Tässä tilanteessa on helppo mennä esimerkiksi vastuiden taakse ja osottaa, ettei ole oma vastuu laittaa asioita järjestykseen. Tämmöistä tilannetta voisi nähdä tapahtuvan Proakatemialla usein tiimien ristiriitojen ratkaisuissa alkuvaiheessa tai esimerkiksi tiimihaasteen hetkillä. Voitto on usein tärkeintä, mutta myyntiin heittäytyminen tai esitysten esittäminen ei kuitenkaan ole se kiinnostavin seikka.

KORKEA OSALLISTUMINEN, KORKEA SIJOITTAMINEN

Nämä ihmiset ovat uteliaita ja aikaansaavia, mutta kärsivät samaan aikaan stressistä ja paineesta. Kireys ja jännitys on jatkuvasti läsnä ja se huokuu ulospäinkin usein. He ovat todella tulos orientoituneita ja asettavat myös onnellisuuden ja nautinnon näille mittareille. ”Sitten kun olen saanut tämän verran niin..” ja todellisuudessa on jo uusi tavoite kiikarissa ennen edellisestä nauttimista.

Koen, että riski korkealle osallistumiselle ja sijoittamisille on Proakatemialla ja myös elämässä isompi silloin, jos tehdään vain yhtä asiaa ja pohjataan kaikki sen varaan. Tästä syystä useammassa projektissa, jollain tasolla mukana olo tai esimerkiksi vastapainoa tuova harrastus työn lisäksi, vähentää mahdollisuutta asettaa kaikki itseluottamus yksittäisten asioiden varaan.

KORKEA OSALLISTUMINEN, ALHAINEN SIJOITTAMINEN

Tällä tasolla voimme olla tuotteiliaita ja menestyksekkäitä ilman stressiä. Kun osallistumme elämäämme täysillä, mutta sijoitamme olemattoman vähän itseluottamusta tavoitteisiin, olemme vapaita tekemään asioita sisäisestä vapaudesta käsin.

Toivomme tottakai miten asiat toteutuisivat, mutta maailma ei romahda mikäli toiveemme eivät toteudu. Otamme haasteet vastaan sellaisinaan ja suoridumme parhaamme mukaan niistä lähtökohdista mitä on tarjolla.

Tätä tulokulmaa on nähtävissä ihmisissä, jotka kokevat jatkuvaa menestystä ilman kroonista stressiä.

Pohdinta

Aihe oli itselle todella läheinen, niin kuin alussa mainitsinkin. Puhuimme pari viikkoa sitten minä pystyvyydestä pajassa ja olenkin usein pohtinut näitä aiheita arjessa. Koen itsellä olevan hyvä luontainen itseluottamus ja suhtaudun useisiin asioihin tällä viimeiseksi mainitulla tavalla. Proakatemialla itseensä tutustuminen on avannut lisää koukeroita ja tuonut teoriaa ajatteluni tueksi. Koen, että olen oppinut sisäistämään tämän piirteen yhdeksi vahvuudekseni ja tavakseni suhtautua elämään. Kirjassa sain myös taas onnekseni vahvistusta siitä, ettei tätä voi kuitenkaan tulkita ylimielisyydeksi yhtään. Sen piirteet ovat itselle pelottavia, enkä halua näyttää siltä ulospäin. Koen itseni onnelliseksi rustatessani viimeistä kevään esseetä.

Lapsen usko, luota itseesi luontaisesti ja älä turhaan heitä sitä panokseksi onnistumisten vuoksi.