ITSELUOTTAMUS

Itseluottamus on Niko ja Makke Leppäsen teos kestomenestyksestä haaveileville. Vastauksena siihen, mitä kestomenestykseen tarvitaan, ei tarvitse kuin vilkaista kirjan etukantta. Koska kestomenestyjiä ei kasva joka oksalla, voidaan todeta, että itseluottamuksen saavuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Tämä teos kuitenkin ohjeistaa erinomaisesti käytännön esimerkkien, kuvin ja selostusten avulla, kuinka itseluottamusprosessin voi aloittaa. Lopputuloksena on lohdullisen yksinkertainen menestyjän mindset, joka on kaikkien saavutettavissa.

Itseluottamusta samaa tarkoittava sana on minäpystyvyys, joka menee syvemmälle itseluottamuksen tehtävässä osana kestomenestystä. Pohjimmiltaan itseluottamus on mielen kehittämää ajattelua, kuinka selvitä haasteellisesta tilanteesta oman kyvykkyytensä turvin. Koska yksilötasolla menestys on omien kykyjensä täydellistä hyödyntämistä, luottamus omaan minäpystyvyyteen ohjaa toinen toistaan haastavampiin tehtäviin. Kuten elämässä yleensäkin, asiat etenevät ajan armoilla, joka on tärkeä käsittää, kun puhutaan menestyksestä, joka kestää. Tässä kontekstissa kestävyys ei siis voi olla paikallaan pysyvää vaan sen on oltava etenevää, kehittyvää ja elinikäistä.

Toisin kuin keskusteluissa saatamme todeta ”kadottanemme itseluottamuksemme”, todellisuudessa itseluottamus on eräänlainen perustilanne ihmisenä olemisessa, joka toimii kasvun ja kehityksen mahdollistajana. Kirjan mukaan ilman tätä luontaista itseluottamusta, meillä ei olisi kykyä oppia meille välttämättömiä perustaitoa elämässä kuten kävelemistä tai puhumista. Näin ollen itseluottamuksen tarkoitus ei ole muodostua ulkoisista olosuhteista vaan sitä tulisi kokea olosuhteista riippumatta – luontaisesti. Ymmärryksemme lisääntyessä aikuistuessamme, alamme usein luoda itseluottamuksellemme ulkoa päin tulevia ehtoja ja rajoitteita, jolloin myös vaikeutamme omia mahdollisuuksiamme kehittyä ja kokea menestystä. Tiivistetysti: ulkoiset tekijät voivat kadota, itseluottamus sen sijaan ei.

Itseluottamus voi kuitenkin kärsiä ajoittain. Olennaista tilanteissa, jotka saavat aikaan henkisiä häiriötekijöitä, on kyvyllä käsitellä ne jatkaakseen eteenpäin. Tätä kutsutaan kirjassa psykologiseksi immuunijärjestelmäksi. Hyvä psykologinen immuunijärjestelmä edellyttää taitoa oman mielen ja ajattelun toiminnan ymmärtämisestä. Vahva psykologinen immuniteetti ylläpitää tietoisuutta minäpystyvyydestä, jolloin uusiin haasteisiin ryhtyminen takaiskunkin koettuaan, tapahtuu nopeasti.

Se, missä kirja onnistuu mielestäni parhaiten, on oman ajattelun mitättömyyden todistaminen suhteessa todellisuuteen. Ajattelumme koostuu tunteista, jotka muodostavat sen hetkisen mielentilamme. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla totuus ulkomaailmasta, vaikka liian usein tulemmekin ajatelleeksi niin. Omaan ajatteluun kannattaa suhtautuakin melko rennosti, kun tietää, ettei se ole absoluuttinen totuus käsillä olevasta hetkestä. Tästä ajattelua käsittelevässä kirjan osasta löysinkin itselleni kaikkein tärkeimmän reflektointipisteen: ”Tie pois ahdistuksesta ja pelosta kulkee havahtumisesta ajattelun ja tunteen väliseen suoraan yhteyteen.” Mitä ajattelun ja tunteen suora yhteys tarkoittaa? ”Epävarmuus on seurausta matalasta mielentilasta ja itsevarmuus korkeasta.” On siis syytä pitää huolta siitä, että omat ajatukset ovat omalle mielelle terveellisiä ja ruokkivat positiivisuutta myös silloin, kun pelko omasta riittämättömyydestä yllättää.

Miksi itseluottamus on niin merkittävä asia, ei päde ainoastaan siihen, että jollain on halu olla alansa kestomenestyjä. Itseluottamus on avain kokonaisvaltaisen elämänlaadun paranemiseen. Sana ”minäpystyvyys” kertoo jo itsessään, miksi asia on näin, sillä mitä enemmän elämän aikana koetaan tunnetta: ”minä pystyn”, sitä todennäköisimmin tullaan hyödyntämään koko käytettävissä oleva potentiaali. Tätä käsitystä kirja kuvaa parhaiten osallistumisen ja sijoittamisen nelikenttämallilla, jossa elämään osallistuminen ja sijoittaminen ovat toisiaan tukevina tekijöinä jaettu neljään mahdolliseen tapaan suhtautua elämän tuomiin haasteisiin. Elämään osallistuminen tarkoittaa sitä, kuinka paljon osallistuu siihen, mitä tekee ja mihin on osallisena ja kuinka paljon taas prosessoi asioita läsnä olevan tilanteen ulkopuolelta. Sijoittaminen tarkoittaa sitä, kuinka paljon on laittanut itseluottamustaan, omanarvontunnettaan ja onnellisuuttaan asettamansa päämäärän saavuttamiseen.  Korkea osallistuminen ja matala sijoittaminen on kestomenestyksen kannalta tavoiteltava tila, koska silloin asetetun päämäärän saavuttaminen on riippumaton itseluottamuksen, onnellisuuden tai omanarvontunnon kokemisesta. Näin ajatellessaan voi tarttua haasteisiin vapaudesta käsin, koska mahdollinen epäonnistuminen ei kykene nujertamaan minäpystyvyyden kokemista.

Vapaus tuomitsevista ajatuksista ja epäonnistumisen pelosta rohkaisee etsimään omia rajojaan. Koko oman taidokkuutensa hyödyntäminen saa taas aikaan iloa siitä, kuka on. Sitä kai onnellisuuskin on – iloitsemista omasta itsestään. Menestyksen voidaan nähdä tuottavan onnellisuutta, mutta voitaisiinko sama nähdä myös toisinpäin: onnellisuuden tuottavan menestystä? Kirjan perusteella jälkimmäisen oivaltaminen toimii suunnannäyttäjänä kohti menestyjän mindsettia.

LÄHTEET:

Itseluottamus 2017 Niko ja Makke Leppänen