Tampere
19 May, Sunday
11° C

Proakatemian esseepankki

Irti egon vallasta osa 1 – teot ja puheet  



Kirjoittanut: Aarni Glader - tiimistä Ropina.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Irti egon vallasta
Ryan Holiday
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

1.Johdanto 

 

Tämä on esseesarja Ryan Holidayn kirjasta Irti egon vallasta. Esseissä haluan pohtia, miten voin kärsiä vähemmän egostani. Egoni ei ole kaikista suurin, mutta koko elämäni ajan olen kärsinyt siitä ainakin jossain määrin. Se on loukkaantunut jälkikäteen ajateltuna lähes merkityksettömistä asioista, se on ajatellut itsestään liikoja, se on vihannut häviämistä ja ajatellut ettei sen pitäisi hävitä, se on luullut ansaitsevansa enemmän kuin todellisuudessa ansaitsee ja joissakin tilanteissa se on jopa luullut olevansa parempi kuin muut. Luultavasti suurimmat kivut elämässäni on jotenkin aiheuttanut oma egoni. Vastaavasti myös suurin kasvuni on tapahtunut, kun tajusin oppia siitä, mistä egoni oli mielensä pahoittanut. Viimeisimpien muutaman vuoden aikana olen joka vuosi hämmästynyt siitä kuinka hölmö, tietämätön ja naiivi olin sitä edellisenä vuonna. Yllättävän usein egoni on ollut mukana tässä kuviossa. Yksi esimerkki oli kolme vuotta sitten kun olin aloittanut akatemialla Samoassa ja käteni kipeytyivät valtavasta määrästä näppäimistötöitä, mutta egoni vuoksi en suostunut hyväksymään faktaa, että joutuisin ottamaan sairaslomaa kuntouttaakseni itseni täysin. Sen sijaan tein kädet kipeinä töitä tammikuusta kesälomaan saakka ja rikoin molemmat käteni niin pahasti, että jouduin muuttamaan takaisin kotiin Helsinkiin äidin luo kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Kenties jos olisin ollut nöyrempi ja hyväksynyt oman kuolevaisuuteni, olisin ottanut askeleen taaksepäin ja yrittänyt kuntouttaa itseni rauhassa loppuun, ja päässyt nopeammin takaisin kouluun. Jälkikäteen ajateltuna olisin joutunut kuitenkin lähteä pois Samoasta lopulta, koska kukaan lääkäri ei koskaan saanut selville tarkkaa syytä käsikivuille. Olisiko tiimini sitten ollut sen jälkeen Roima tai Flyyna, ei sillä ole väliä. Nyt se on Ropina ja olen oppinut virheistäni.  

 

2. Mitä ego tarkoittaa?

Holidayn määritelmä egosta on, että ego on epäterveellinen usko omaan tärkeyteen, ylimielisyyttä ja itsekeskeistä kunnianhimoa. Egolla on tarve olla parempi kuin, enemmän kuin, ja saada tunnustusta paljon enemmän kuin se mikä on kohtuullista. Se on käsitys ylemmyydestä ja varmuudesta, joka ylittää terveen itsevarmuuden ja kyvyn rajat. Se on, kun käsitys itsestämme ja maailmasta paisuu niin, että se alkaa vääristää todellisuutta, joka ympäröi meidät. (Holiday 2021, 00:17:43.) 

 

3. Ego rakastaa viivästellä.

 

Holiday kertoo tarinan kirjailijasta nimeltä Emily Gould, jolla kesti kaksi vuotta kirjoittaa romaaninsa, eikä kirjoittaminen edistynyt, vaikka hänellä oli kuusinumeroinen palkkio luvassa kustantajayhtiöltä. Kirjoittamisen sijasta hän bloggaili ja oli sosiaalisessa mediassa ja hänen egonsa oikeutti sen toiminnan täysin kirjoittamisen sijasta uskottelemalla itselleen, että bloggaaminen ja sometus oli luovaa työtä, joka kuului hänen ammattiinsa. Kirjoittamisen sijasta, kirjoittamisesta puhuminen oli helpompaa. Holiday sanoo, että Gould toimi samoin kuin suuri osa meistä, joita pelottaa tai rasittaa aloittaa jokin tietty projekti. Hän teki kaikkea muuta kuin itse työtä. (Holiday 2021, 00:58:15.) 

 

Edellä mainitusta tarinasta tuli mieleen yleinen ilmiö, joka pätee moniin etenkin kouluympäristössä. Se on tärkeimpien ja vaikeimpien asioiden tekemisen jättäminen viime tinkaan. Kuuluin jossain vaiheessa aktiivisesti itsekin siihen joukkoon, joka teki kaikkea muuta kivaa ennen kuin itse työ oli pakko tehdä, jotta sen saisi valmiiksi tiettyyn aikarajaan mennessä. Vieläkin joskus, mutta harvemmin. Voisikohan se johtua egosta? Kuvittelemme, ettei se ole niin tärkeää, että se pitäisi tehdä niin nopeasti kuin ehtii. Koemme, että meillä on parempaa tekemistä. Lopulta joskus käykin niin, että viivyttelemämme asia ei tulekaan tehdyksi ollenkaan ennen määräaikaa ja sitten tunnemme itsemme huonoksi siitä, ettemme saaneet asiaa valmiiksi, vaikka emme alun perinkään kokeneet asiaa tarpeeksi tärkeäksi tehdäksemme sen reilusti ajallaan. Olen huomannut tämän akatemialla. Olen kuullut, kun ihmiset lähes kerskailevat faktalla, että ovat palauttaneet jonkun esseen viisi minuuttia ennen deadlinea. He vaikuttavat ylpeitä, kun he hymyillen ja nauraen väittävät ehtineensä palauttaa tehtävän juuri ennen määräaikaa. Kontekstina on, että tehtävän aihe on ollut kuiva ja vaikea eikä sitä olla haluttu tehdä, jolloin sitä on viivästetty. Ihan kuin olettamus olisi, että koulussa kuuluisi olla vain ja ainoastaan asioita, joita kukin yksilönä haluaa tehdä. Ihan kuin kaiken elämässä opittavan täytyisi olla juuri sille henkilölle mielenkiintoista ja haluttavaa tekemistä. Ideaalissa maailmassa kyllä, mutta toimiiko elämä niin? Minä en ole kukaan tuomitsemaan ihmisiä, jotka ajattelevat näin ja tekevät tehtävänsä vasta viime hetkellä, koska olen syyllistynyt samaan yli puolet elämästäni. Tämä on kuitenkin ilmiö, jonka muistan niin kauan kuin tiettyyn määräaikaan asti palautettavia tehtäviä, on kaikissa kouluissani ollut. Viime tinkaan jättäminen. Sama pätee myös kouluun saapumiseen päivän alussa. Ihmiset suunnittelevat matkansa niin, että ovat akatemian keittiössä minuuttia vaille sovittua tapaamisaikaa, jolloin pienikin julkisen kulkuvälineen myöhästyminen tai liian aikaisin saapuminen aiheuttaa sen, että henkilö myöhästyy koulusta. Voiko olla niin, että ihmiset kokevat oman aikansa niin tärkeäksi, etteivät voi tulla seitsemän minuuttia sitä edellisellä bussilla tai ratikalla, jotteivat myöhästy? Olen kuulunut itse näihin samoihin ihmisiin. Kenties salakavalasti egoni oikeutti sitä sanomalla “No kyl mä nyt ehdin.” Ja luulin, että “no kyllä ehtiminen” ja “tehokkuus” oli todellinen syyni viimeisellä minuutilla saapumiseen. En todella tiedä, mutta olisin valmis hyväksymään faktan, että se oli vain egoni kertomassa minulle toisin sanoen olevani niin tärkeä, ettei minun tarvinnut ottaa varman päälle ehtiäkseni.  

 

4. Hiljaisuus ja tekeminen.

 

Holidayn mukaan hiljaisuus on heikkoutta egolle. Jos olemme hiljaa, meitä ei huomata. Jos meitä ei huomata, egomme tulkitsee sen samana kuin olisimme kuolleita. Tästä syystä puhumme usein aikeistamme ja toisinaan jopa liioittelemme sitä, mitä tulemme tekemään ja mihin pystymme sen sijasta, että vain tekisimme sanomatta mitään ja antaisimme tekojemme puhua puolestaan. Holiday sanoo, että heikkouden sijasta, hiljaisuus on “itseensä luottavien ja voimakkaiden huojentava piirre.” Hän siteeraa muinaista runoilijaa Hesiodosta, joka sanoi, että “Ihmisten keskuudessa paras aarre on säästeliäs sanankäyttö.” (Holiday 2021, 01:00:43.) 

 

Mitä kaikkea hyvää hiljaisuudesta voi olla? Jos miettii sitä, mitä Hesiodos sanoi, ensimmäisenä tulee mieleen, että mitä vähemmän puhuu, sitä enemmän voi oppia. Jos vain itse on äänessä, toistaa vain sitä, mitä tietää jo eikä opi mitään uutta. Hiljaisuus on myös merkki siitä, että uskaltaa näyttää, ettei tiedä kaikkia vastauksia ja on kiinnostunut siitä, mitä muilla on sanottavana. Se että pysymme hiljaa tulevista toimistamme ja vain teemme puhumatta mitään asiasta, omaa myös sen edun, että jos epäonnistummekin ja lopputulos on ihan jotain muuta kuin mitä alun perin suunnittelimme, säästymme siltä, että muiden vaikutelmat muuttuvat meistä negatiivisesti. Mitä suuremmat puheet, sitä suurempi hinta epäonnistumisella. Todellisuudessa puheemme tulee vain tekojemme tielle, koska kummatkin niistä eivät voi olla olemassa samaan aikaan ja se kahlitsee meidät toimimaan sanojemme mukaisesti, koska olemme puoliksi luvanneet muille tekevämme mitä sanoimme, koska ihmiset olettavat meidän toimivan niin kuin sanomme ja haluamme yleisesti pyrkiä toimimaan sanojemme mukaan. Kun puhut siitä mitä tulet tekemään, se on pois tekemisen ajasta. Jos teet puhumatta, pääset nopeammin ja joustavammin perille ilman muiden ylimääräisiä odotuksia. Kun puhumme siitä mitä tulemme tekemään, vaikutamme muille osaavilta, viisailta ja tehokkailta ulkopuolisesti, mutta todellinen tehokkuus tulee nöyryyden kautta olemalla hiljaa ja vain toimimalla. Tarkoitus on muutenkin olla näitä asioita, ei vaikuttaa niiltä. Ego haluaa ansaitsematonta kunniaa, kun se pyrkii vaikuttamaan osaavalta ja viisaalta oikeasti olematta sitä. Lopulta tulokset puhuvat voimakkaammin, viisaammin ja vaikuttavammin kuin kukaan voi omalla suullaan. 

 

5.Lähteet. 

 

Holiday, R. 2021. Irti egon vallasta. Basam Books. 

Kommentoi