Toteutin yhden haaveeni Proakatemia-vuoden aikana. Se haave oli kehittää ja toteuttaa esteettisten lajien valmentajille suunnattu koulutus urheilijan myönteisen kehonkuvan tukemisesta ja syömishäiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisystä. Ensimmäisen kerran aihe on pyörinyt mielessäni jo yläasteaikoina, silloin kun itsekin vielä harrastin esteettisiä lajeja. Aloin jo silloin hieman ymmärtämään ulkonäköpaineita ja sitä, miksi niitä koettiin. Syvempi ymmärrys aiheeseen on tietenkin tullut myöhemmin iän ja kokemuksen karttuessa, ja fysioterapeutin koulutuksen aikana kehollisuuden ymmärtämisen kautta. Toisen opiskeluvuoden aikana käsittelimme opinnoissa psykofyysistä näkökulmaa fysioterapiaan. Kehonkuvaa käsittelevien tuntien aikana ajatus esteettisten lajien valmentajien kouluttamisesta heräsi eloon. Ajattelin, että jos valmentajat tietäisivät, kuinka moniulotteinen kehosuhde on ja mikä kaikki sen muotoutumiseen vaikuttaa, voitaisiin välttyä monilta nuorten urheilijoiden kehonkuvaongelmilta.

Ensimmäisen Proakatemialla vietetyn syksyn aikana suunnittelimme, mitä projekteja Motive alkaa tekemään ja päätin silloin, että tämä projekti minun on nyt tehtävä. Onneksi tiimistä löytyi muutama muukin aiheesta kiinnostunut, joten sain projektiin mukaan kaksi tiimiläistäni. Syksyn aikana tosin kaksi tästä kolmen hengen porukasta oli työharjoittelussa, joten suunnitteluvaiheeseen värväsin mukaan neljännen tiimiläisen. Resurssien puute jatkui oikeastaan koko vuoden ja projektin ajan, joten projekti eteni melko hitaasti. Lopulta värikkäiden vaiheiden jälkeen melkein vuosi projektin alulle panosta, toteutimme ensimmäisen etäkoulutuksemme eräälle urheiluliitolle. Alun perin koulutus oli tarkoitus järjestää läsnä toteutuksena koko päivän mittaisena koulutuksena toiselle liitolle, mutta meistä riippumattomista syistä se ei toteutunut. Tässä projektissa siis opimme muun muassa sen, että aina ei ole itsestä kiinni projektin eteneminen eikä kaikkeen pysty itse vaikuttamaan.

Suunnitteluvaiheen aikana opimme esimerkiksi palvelun kehittämisestä, hinnoittelusta, myymisestä ja kilpailijatutkimuksen tekemisestä. Suoranaisia kilpailijoita meillä ei itseasiassa ollut, sillä kukaan ei tarjoa vastaavaa koulutusta ainakaan Suomessa. Tämän vuoksi hinnoittelu ja myynti olivat aluksi hyvin haastavia. Aloimme kartoittaa mahdollisia asiakkaita jo lyhyen suunnittelun jälkeen, koska miksi suunnitella kokonaan valmiiksi palvelua, jos sille ei olisikaan ostajaa. Lähdimme tarjoamaan koulutusta ensisijaisesti lajiliitoille, koska niiden kautta valmentajien tavoittaminen on helpointa ja koska urheiluseuroilla ei olisi varaa tällaiseen. Kartoitimme kysyntää ja mahdollisia asiakkaita kyselemällä tutuilta valmentajilta asiasta. Kiinnostus heräsi muutamassa liitossa heti, mutta toteutuksen suunnittelussa tuli haasteita. Ehkä siksi, että tämä oli niin erilainen ja uusi konsepti, ettei oikein osattu nähdä sitä osana koulutuskokonaisuutta tai ehkä siksi, että liittojen työntekijöillä oli kädet täynnä muissa tehtävissä. Myös koulutuksen ajankohdan pohtiminen oli haasteellista.

Palvelua on jo lähtökohtaisesti usein hankala hinnoitella, mutta yleensä sen hinnan määrittelee ainakin osittain kilpailijat. Meillä ei ollut mitään vertailukohdetta, joten päädyimme alkuun laskemaan tuntipalkkojemme mukaisen hinnan. Se ei toiminut, koska emme tienneet, kuinka paljon tunteja projektiin lopulta tullaan käyttämään ja koska kaikkeen taustatyöhön ja suunnitteluun meni niin paljon tunteja, että hinta olisi noussut aivan liian suureksi. Sitten päätimme laskea hinnan osittain tuntien perusteella ja osittain heittämällä hihasta. Arvopohjainen hinnoittelu sopisi tämän tyyppiselle palvelulle varmasti parhaiten, mutta ongelmana oli myös urheiluliittojen rajallinen koulutusbudjetti, jonka suuruutta emme tietenkään ennalta tienneet. Lopulta, kun koulutus muuntuikin etänä toteutettavaksi ja yli puolet lyhyemmäksi, laskimme hintaa noin puolet alkuperäisestä. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, että koulutus ylipäätään saatiin toteutettua ja siitä jäi edes vähän käteen. Tätä projektia, kun ei lähdetty tekemään rahankiilto silmissä, vaan intohimosta ja halusta muuttaa urheilukulttuuria entistä vastuullisemmaksi.

Koska projektin toteutus venyi niin pitkälle ajalle, omakin usko koulutuksen toteutumiseen oli koetuksella ja motivaatio edistää sitä oli rehellisesti välillä hukassa kaiken muun kiireen keskellä. Kantava voima oli kuitenkin sisäinen palo projektiin eikä luovuttaminen ollut vaihtoehto. Projektia (ja ammatillista osaamista) varten käytimme lukuisia tunteja opiskellen lisää kehonkuvasta, keho- ja ruokasuhteesta, syömishäiriökäyttäytymisestä ja siihen puuttumisesta. Silti tuntui välillä, että en ole ”tarpeeksi” asiantuntija, jotta voisin kouluttaa muita. Huijarin syndrooma oli siis vahvasti läsnä tässä projektissa, mutta yritin pitää mielessä, että jos on askeleenkin edellä, voi opettaa toisia. Onhan minulla myös elämänmittainen kokemusasiantuntijuus aiheesta, mutta minulle se ei pelkästään riitä, koska haluan pohjata työni tieteelliseen näyttöön. Siksi käytimme paljon aikaa luotettavien lähteiden etsimiseen koulutuksen perustaksi.

Koulutus onnistui lopulta todella hyvin, vaikka kehitettävääkin toki jäi, olihan tämä ensimmäinen koulutuksemme. Asiakas oli kuitenkin todella tyytyväinen koulutuksen sisältöön ja tuntui ihanalta saada hyvää palautetta koulutuksesta. Kehitettäväksi jäi sisällön määrän tai koulutuksen keston säätäminen, sillä asiaa oli hieman liikaa aikaan nähden ja jouduimme jättämään pari hyödyllistä tehtävää pois. Tämän testaamiseksi järjestimme demo-koulutuksen tiimillemme, mutta siinä tuli teknisiä ongelmia, joiden vuoksi todellista kestoa oli vaikea arvioida. Myös keskustelua syntyi tiimin kesken paljon demon aikana. Keskustelua syntyi varsinaisessakin koulutuksessa paljon ja keräämämme palautteen perusteella osallistujat kokivat saneensa uutta tietoa ja ajatuksia, miten viedä asiaa eteenpäin omassa seurassaan. Kyseisen liiton kanssa on suunnitteilla mahdollisesti uusi koulutus ensi keväälle, jotta useampi valmentaja pääsisi mukaan ja lisäksi pohdinnassa olisi kehittää samantyylinen koulutussetti nuorten urheilijoiden vanhemmille tietoisuuden lisäämiseksi. Tämä projekti ei siis jää ”vain” yhdeksi Motiven projekteista vaan aioin jatkaa tätä valmistumisen jälkeenkin.