Odotan usein inspiraatiota. Varsinkin kun pitäisi tehdä jotain luovaa. Mikäli sitä ei kuulu, saatan jättää asiani tekemättä ja siirtää ne myöhemmälle. Krista Launonen (2014, 51) kertoo kuitenkin miksi pitäisi lopettaa inspiraation odottaminen. Sen odottamista voidaan verrata lähes tekosyyksi jättää asioita tekemättä. Ilman inspiraatiota tekeminen saattaa tuntua vaikealta ja siihen saattaa liittyä tuskaa. Luovaan prosessiin kuuluu kuitenkin myös tuska. Itseasiassa inspiraation odottaminen voi toimia harhaturvana sille, ettei haluta kohdata vaikeita tunteita.

Inspiraatio yhdistetään usein luovaan työhön. Ihan turhaan, sillä sitä ei juurikaan todellisuudessa siihen tarvita. Inspiroivasta hetkestä kannattaa ottaa kaikki irti silloin kun se sattuu tulemaan, mutta se ei ole minkäänlainen elinehto luovalle toiminnalle. Luovuus on nimittäin sellainen taito mikä kaikilla on. Siihen taitoon tulee vain myös uskoa. (Launonen 2014, 50.)

Meille Grafussa luovuus on tärkeä osa-alue, teemmehän luovaa työtä visuaalisten asioiden, kuten brändi-ilmeiden parissa. On tärkeää, että pääsemme hyödyntämään luovuuttamme täysin ja estoitta. Suurin este luovuudelle on pelko. Pelko epäonnistumista, arvostelua, kritiikkiä, kontrollin menestystä ja häpeän tunnetta kohtaan. Näin muutaman mainitakseni. Pelko saattaa liittyä negatiivisten asioiden lisäksi myös positiivisiin puoliin kuten onnistumiseen tai hauskan pitämiseen. Pelkäämällä onnistumista ja siitä kertomista muille, saattaa estää luovan prosessin. (Launonen 2014, 62.)

Luovuus edellyttää rentoa mielentilaa. Pahimmillaan pelot vaikuttavat niin, että muutumme saamattomiksi, valehtelijoiksi, aroiksi ja ilkeiksi. Pelon voimasta projektin työstämisen aloittamista saattaa lykätä ja myös sen valmistumista työntää tuonnemmaksi, jotta ei joudu kuulemaan tuotoksen arviointia. (Launonen 2014, 63.) Luovan alan yrittäjänä on siis erityisen tärkeää tunnistaa omaan työhön liittyvät mahdolliset pelot, jotta ne eivät häiritse työntekoa ja luovuutta.

Pelkojen selvittämisessä tärkeää on ymmärtää mistä ne johtuvat. Mistä asiasta menneisyydessä pelko on saanut alkunsa ja milloin se on tapahtunut? Tämä prosessi ei tapahdu hetkessä, mutta sen läpi käyminen tulevaisuuden kannalta on merkittävää. (Launonen 2014, 64.) Sukeltaessa omien pelkojen alkulähteelle olisi varmasti hyvä tehdä se myös tiiminä. Mitä me Grafun tiimissä pelkäämme esimerkiksi omassa yhteistyössämme? Liittyykö toisen toimintaan pelkoja ja miten voimme vaikuttaa niihin?

Pelon lisäksi kiire ja stressi on pahimpia luovuuden estäjiä. Stressi saattaa aiheuttaa harhakuvan, jonka mukaan sen alaisena olisi normaalia luovempi. Aluksi kiireestä toki saattaa saada puhtia tekemiseen, mutta se ei vie kovin pitkälle. Lisäksi, että kiireisenä päivänä luovuus kärsii, kärsii se myös seuraavat kolme päivää. (Launonen 2014, 68.) Ollakseen luova, aivot tarvitsevat aikaa. Parhaat ideat jalostuvat, kun niitä saa pohtia päässään päiviä tai joskus jopa vuosia. Itse tekeminen helpottuu ja tuntuu vaivattomammalta, kun ajatukset ovat saaneet muhia päässä. (Launonen 2014, 69.) Inspiraation puute on siis tekosyy lykätä tekemisen aloittamista, mutta ajatustyölle saa ja pitää antaa aikaa.

Teemme yleisimmin asiakkaille projekteja, joissa on raamit. Tehtävä on selkeä ja jos se aluksi ei ole, se selkiinnytetään yhdessä asiakkaan kanssa. Se sisältää päämäärän ja aika määreen, missä ajassa pääsemme päämäärään. Raamit ovat luovalle työlle edellytys. Ne ovat eri asia, kuin säännöt, jotka puolestaan taas tukahduttavat luovuutta. Ilman raameja työstä tulee ajelehtivaa ja epämääräistä. (Launonen 2014, 73.) Oman toimintamme kehittämiseksi ja kestäväksi liiketoiminnaksi kasvaaksemme meidän tulee asettaa omalle toiminnalle raamit. Projektien sisäiset raamit eivät riitä, kun puhutaan liiketoiminnastamme. Olemme toimineet sen verran vähän aikaa, että emme ole vielä asettaneet selkeistä raameja omalle toiminnallemme. Olemme tarttuneet innokkaasti suoraan vain asiakastöihin. Seuraavaksi onkin varmasti aika luoda liiketoiminnallemme raamit, jotta voimme realistisesti lähteä kasvattamaan sitä.

Raamien lisäksi luovuutta voidaan ruokkia muillakin tavoin. Mielen ollessa kuormittunut, uusille ideoille ei löydy tilaa. Sen takia pää tulisi siivota turhista asioista ja järjestellä myös tärkeät asiat pään sisällä. Siivoamisen voi toteuttaa rentoutus hetkellä, jossa tietoisesti päästää irti kaikesta aiemmin tapahtuneesta ollakseen avoin uusille oivalluksille juuri sillä hetkellä. (Launonen 2014, 78.)

Mieltä avaavaa on myös tehdä jotain oheistoimintaa samalla kun työskentelee. Tämä toimii varsinkin, kun tarkoituksena on tehdä jotain ajatustyötä, ei niinkään itse toiminnallisen työn lomassa. Suorittaessa jotain helppoa, hieman keskittymistä vaativaa tehtävää, saa ajatukset pois käsiteltävästä ongelmasta. Alitajunta työskentelee kuitenkin samalla koko ajan sen parissa ja ratkaisu syntyy kuin itsestään. (Launonen 2014, 84.)

Nukkuminen on yksi tärkeimmistä asioista, kun puhutaan luovuuden ruokkimisesta. Nukkuessa analyyttinen ja looginen ajattelu loistaa poissaolollaan, eikä siten rajoita luovuutta. Unen aikana alitajunta pääsee työstämään päässä pyöriviä asioita ja ratkaisu saattaa syntyä kuin itsestään herätessä. (Launonen 2014, 86.) Luovempaa olotilaa tavoitellessa on tärkeää siis paitsi ymmärtää alitajunnan voima, mutta myös käyttää sitä.

Lopulta tärkein ajatus mikä heräsi. Mihin tarvitaan Grafua ja meidän tuottamia palveluita, jos kaikki osaavat olla luovia? Luovuus ja asiantuntijuus on kaksi toisistaan poikkeavaa asiaa. Olemme luovia asiantuntijoita, jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi valokuvaukseen ja brändin rakentamiseen. Sen sijaan, että joku toinen yrittäjä lähtisi käyttämään kallisarvoista aikaansa näiden opetteluun, voimme helpottaa hänen arkeansa tarjoamalla palveluita. Olemme myös puhuneet siitä, että haluamme tehdä graafisesta alasta asiakkaalle ymmärrettävämpää. Ehkä voisimme myös auttaa asiakasta ymmärtämään myös omaa luovuuttaan ja rohkaista käyttämään sitä. Tehdä maailmasta asiakas kerrallaan luovempi.

Lähde:

Launonen, K. 2014. Luovuus lähtee käsistä. Latvia: Gummerus Kustannus Oy.