Syksyllä löysin kirjan ”Ajatusten aarteita” (Heikkinen, 2007), johon on koottu yli neljänsadan sivun edestä monien suurten ajattelijoiden pohdintoja elämästä. Mukaan mahtuu klassikoita eri maiden sananlaskuista, sekä filosofien, johtajien sekä kirjailijoiden pohdintaa monista elämän eri osa-alueista.

Otin ”projektikseni” lukea joka päivä kymmenen sivua tätä kirjaa syksyn mittaan, ja koin monia oivaltamisen hetkiä kirjan parissa. Ei mennyt kauaakaan, kun olin kahlannut koko eepoksen läpi, sillä ajatukset kansien sisällä koukuttivat lukemaan paljon enemmän, kuin kymmenisen sivua päivässä. Jatkuva halu kehittää omaa ajattelua ja ymmärtää erilaisia näkemyksiä elämästä toimivat vahvoina motivaattoreina kirjaa lukiessani. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka esimerkiksi 1500-luvulla eläneen Miquel de Cervantesin ajatukset eivät poikenneetkaan nykypäivän ajatusmaailmasta.

”Mitään niin järjetöntä ei voi sanoa, ettei joku filosofi sitä ole jo sanonut.” (Cicero, 137)

ELÄMISEN TAITO

”On kaksi tapaa elää elämä: ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä ja ikään kuin kaikki olisi ihmeellistä.” (Einstein, 47)

Jäin pohtimaan paljon asenteiden vaikutusta siihen, miten mielekkääksi koemme elämämme. Loppupeleissä pystymme vaikuttamaan täysin siihen, miten näemme asiat. Muuttamalla ajatusmallejamme, muutamme myös todellisuuttamme. Kuinka pienistä asioista kiinni niin suuret asiat ovatkaan.

Kun ajatus asenteen ja sisäisen puheen vaikutuksesta elämän ihmeellisyyteen kirkastui, aloin tietoisesti tutkia vanhoja ajatusrakenteitani. Aikaisemmassa esseessäni tunneälystä olen kirjoittanut, miten reagointitapamme pohjautuu aikaisemmin koetun tilanteen aiheuttamaan tunteeseen. Nyt mietittyäni tätä teoriaa ja kaikkia niitä ajatuksia joita ”Elämisen taito”- luku herätti, tunnistin tilanteet joissa reagoinkin vanhojen tapahtumien pohjalta, enkä niinkään nykyhetken. Vanhoista ajatus- ja reagointimalleista pois kasvaminen on pitkä prosessi, mutta sen aloitettuaan nykyhetkestä nauttiminen saa aivan uuden merkityksen. Kun ymmärtää että meillä on vain tämä hetki ja hetket, joita siitä kasvattaa, kaiken merkityksellisyys kasvaa. Sitähän elämisen taito loppupeleissä varmasti pohjimmiltaan onkin.

IHMISYYDEN MITTOJA

Jokainen meistä mittaa itseään jollain tavalla. Oli mittari sitten ulkoinen tekijä, kuten vaikka roolimalli tai ihmiset ympärillämme, tietyt normistot tai ihminen itse. Koen, että Proakatemialla oman itsensä ”mittaaminen” perustuu paljolti sisäiseen kokemukseen, mutta myös palautteeseen jota saamme toisiltamme. On hienoa olla osana yhteisöä, jossa autetaan ja joskus jopa sysätään toiset kohti koon suurempia saappaita. Palaute ja kulttuuri toimivat kahteen suuntaan; kun yksilö kasvaa, tiimi kasvaa mukana ja toisinpäin. Kasvun periaatteet eivät toimisi, jollemme jakaisi tietoa toisillemme ja olisi avoimen rehellisiä. Kehitystä ei voisi tapahtua, jos vain hautautuisimme omiin poteroihimme ja pitäisimme kaikki opit itsellämme.

Eiväthän asiat tietenkään aina ole avoimuuden ja tiedonjakamisen kiiltokuvan mukaisia, mutta tärkeintä on tunnistaa tilanteet ja suunnata ne rehellisyyden suuntaan.

Kun tunnistat, että sinun potentiaalisi on sinun mittasi, vain luovuus on rajana. Ja sama pätee myös muihin ihmisiin ympärilläsi. Jos näet jonkun ylittävän itsensä tai onnistuvan, sano se. Avaa suusi myös siinä kohtaa, jos huomaat kolon rakentavalle palautteelle. Kun autamme muita kasvamaan, kasvamme myös itse samalla.

Itse ymmärsin, että minun ei kannata verrata itseäni muihin, sillä kaikilla on täysin eri lähtökohtansa ja tavoitteensa. Ainoa todellinen kilpailija kanssani on minun ajatusmaailmani ja sen rajoitukset. Olen tämän syksyn aikana haastanut itseäni monilla epävarmuusalueilla, ja kannustan kaikkia muitakin tekemään niin. Vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen on tietenkin oleellista kehityksen ja potentiaalin valjastamisen kannalta, mutta epävarmuusalueiden tunnistaminen niin ajattelussa, kuin toiminnassakin…

Siitä syntyy todella suuri voimavara.

”Hän voitti itsensä, ja se oli suurin mahdollinen voitto.” (Cervantes)

MENESTYS

”Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat perässä ja arvostelevat,” (Seneca, 249)

Vaikka en täysin allekirjoitakaan Senecan kärjistettyä ajatusta, siinä piilee pala totuutta. Voimme olla joko edelläkävijöitä ja saada asioita tapahtumaan, tai istua paikoillamme ja ihmetellä. Maailmaan mahtuu aina ihmisiä, joiden mielestä teet jotain väärin. Ja se on itseasiassa positiivinen merkki, sillä se kertoo uskalluksesta tehdä asioita toisin ja seurata omaa polkuaan, joka pohjautuu omiin arvoihin ja havaintoihin.

Tästä jatkojalostettuna heräsi ajatus rohkeudesta. Kun olemme tarpeeksi rohkeita ja varmoja visiostamme, löydämme merkityksen ja tavan kulkea eteenpäin. Jos teemme jotain täydestä sydämestämme, emme saisi pelätä liikaa ”perässä kulkevia arvostelijoita”. Oli sinulla sitten kuinka rohkea liikeidea tiimiläistesi kanssa, tai vahva tavoite omassa elämässä, älä pelkää mennä sitä kohti. Kyllähän Aglinkin poikia alkuun epäiltiin, mutta he päättivät silti jatkaa epäilyksistä huolimatta.

Aito menestys lähtee inspiraatiosta ja intohimosta. Menestykseen vaaditaan paljon työtä, eikä se ikinä tule olemaan helppoa. Mutta mikä merkitys menestyksellä olisi, jos se tarjoiltaisiin eteesi ilman mitään tarinaa taustalla?

ROHKEUS

”Pelko koputti oveen. Rohkeus avasi oven. Eikä oven takana ollut ketään.” (Tuntematon, s.107)

Pelko on meitä rajoittava tekijä. Tietenkin on olemassa aiheellisia pelkoja, jotka pohjautuvat itsesuojeluvaistoon, mutta itse luomamme pelot? Itse kammosin lavalle nousemista ja esiintymistä yli kaiken, kun aloitin Akatemiataipaleeni. Nyt kun olen tietoisesti laittanut itseni niin sanotusti likoon, ja noussut lavalle useammin kuin ikinä olisin kuvitellutkaan, voin sanoa, että minun oveni takana ei ollut ketään. Minun oveen koputtajani oli vain heijastus vanhoista peloista, joista oli jo korkea aika päästää irti. Ja niin on hyvin usein monen muunkin ihmisen kohdalla.

Olen kuullut muutaman ihmisen kysyvän toisiltaan: ”Mitä sinä tekisit, jos et pelkäisi”?

Mitä sinä vastaisit?