Tämä essee on suunnattu niille tiimiyrittäjille, joiden mielestä persoonallisuustestit ovat nyky-yhteiskunnan tyhjänpäiväistä haihattelua, epärelevantteja ja epätosia. Tämä essee on syntynyt Idiootit ympärilläni -kirjan pohjalta pidetyn Eventan pajan jälkimainingeissa ja siitä huomiosta, että tyhjänpäiväisenäkin pidetyt ihmisiä tai käyttäytymistä lokeroivat analyysit voivat olla tiimiyritykselle kuitenkin hyödyksi.

Onko kukaan minkään tietyn värinen?

Erilaiset tavat kommunikoida ovat sosiaalisten konfliktien yleisin syy. Kirjassa Idiootit ympärilläni Erikson (2017) kertoo, millaisia käyttäytymismalleja on olemassa ja miten eri ihmistyyppien kanssa on helpoin löytää yhteisymmärrys. Erikson (2017, 231) esittää kirjassaan alla olevan jaottelun mukaan, millaisina muut ihmiset kunkin värityypin voivat nähdä (vasemmanpuoleinen sarake) ja millaisena värin edustajat itse itsensä näkevät (oikeanpuoleinen sarake).

KUVA 1. Luonnehdinta eri värityypeistä.

Jaottelu erilaisiin persoonallisuuksiin värien mukaan on kirjassa selkeä. Onko elämä oikeasti kuitenkaan näin mustavalkoista? Toimiiko kukaan meistä jokaisessa tilanteessa värityypilleen ominaisella tavalla? Todellisuudessa olemme usein sekoitus paria tai jopa kaikkia värejä.

Mitä huomioita aiheesta nousi pajassamme?

Tiimistämme oli helppo nimetä muutamia ihmisiä selkeästi johonkin värikategoriaan. Heidän olemuksensa ja toimintansa on suhteessa Idiootit ympärilläni kirjan määritelmiin. Osan kohdalla pohtiminen oli haastavampaa ja osa kertoi itsekin, että löytävät yhtäläisyyksiä omasta toiminnastaan useampaan väriin. Osa analyyseistämme oli täysin ristiriidassa yksilöiden omaan tulkintaan. Mitä se kertoo tiimille, jos ihmisen kokemus itsestään on täysin eri, kuin tiimin analyysi?

Mikä on aitoa minuutta? Mitä on olla oma itsensä? Omana itsenä oleminen kiteytyi keskustelussamme melko hyvin kussakin hetkessä rehellisyyteen. Itsensä tunnistaminen ja hyväksyminen vaatii rohkeutta, eikä se aina ole helppoa. Defenssit ja unelmakuva itsestään kykenevät hyvin blokkaamaan todellisen minän näkemisen. Omana itsenä oleminen on rehellisyyttä itselle ja muille, olipa tilanne mikä tahansa. Pohdimme myös sitä, että tunteet ovat aina tunteita. Ne aina oikeasti tulevat ja olevat totta kunkin sisällä huolimatta analyyttisestä “oikeellisuudesta”, joten niitä ei keneltäkään voi kieltää tai sanoa vääräksi.

Itsensä hyväksymiseen liittyen pohdimme seuraavia termejä:

• Self serving bias: minää tukeva arviointivinoutuma
  Termin vapaa suomennos: On helppo olla samaa mieltä omia uskomuksia tukevien väitteiden kanssa, kun taas poikkeavia näkemyksiä on vaikea uskoa todeksi. Kaikki itseä mairitteleva tieto ja uskomukset on helppo sisäistää.

• Forer-efekti: ihmiset hyväksyvät epämääräiset ja yleismaailmalliset selitykset erittäin osuviksi kuvauksiksi persoonallisuudestaan, jos niiden väitetään olevan juuri heitä varten tehtyjä. Analyysiin uskotaan enemmän, kun analysoijaa pidetään auktoriteettinä tai analyysi luettelee enimmäkseen myönteisiä piirteitä. (Wikipedia)

Tiimissä tai työpaikalla ihmisestä nähdään tietynlainen kulma, mutta ei ihmistä 24/7 kokonaisuutena. Proakatemia on suuri yhteisö ja myös tiimissä oleminen voi joillekin olla vieraampaa kuin esimerkiksi parityöskentelyssä, jolloin tämä henkilö rohkaistuu paremmin tuomaan itseään ilmi. Joku voi porukassa esiintyä voimakastahtoisen hallitsevana, kun kahden kesken hän voisi ollakin mukavan rauhallinen. Kotiminä on todennäköisesti myös poikkeava siitä, millaista toimintamme on Akatemialla tai itsenäisen työskentelyn minä voi poiketa merkittävästi siitä, millainen olen tiimissä työskennellessä. Tiimin analyysi henkilöstä voi siis olla yhtä totta kuin henkilön oma analyysikin, koska ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa aina myös ympäristötekijät.

Toisaalta tietoisuus omasta väristään on voinut harjaannuttaa henkilöä toimimaan värilleen ei niin tyypilliseen tapaan. Pahimmat särmät on voinut tietoisesti hioa pois, jotta olisi taitavampi kommunikoimaan tiimiyhteisössä. Tämä on juuri Eriksonin kirjan tarkoituskin. Auttaa ihmisiä ymmärtämään niin omaa kuin toistenkin käyttäytymistä ja havahduttaa ihmiset miettimään omaa kommunikointiaan suhteessa muihin ihmisiin ja erilaisiin tilanteisiin.

Miten persoonallisuusanalyysejä voidaan hyödyntää tiimissä?

Olipa mitkään henkilöitä lokeroivat testit tieteellisesti päteviksi todettu tai ei, niistä voi kuitenkin tiimityössä olla hyötyä. Sillä on merkitystä, että erilaisia persoonallisuuksia ja erilaisuutta käsitellään yhdessä säännöllisin väliajoin. Nämä keskustelut avartavat meitä ymmärtämään erilaisuutta ja sitä kautta toisiamme. Avarampi ymmärrys toisia kohtaan antaa meille paremmat valmiudet tiimin sisäisessä viestinnässä. Keskustelu on syytä viedä tiimin toiminnassa näkyvälle tasolle. Kuinka otamme erilaisuuden toiminnassamme huomioon? Tällaiset keskustelua herättävät työkalut antavat mahdollisuuden tarkastella myös tiimin ja tiimiläisten henkistä kehitystä eri tarkastelupisteissä. Eventassa tulemme jatkossakin tekemään vastaavanlaisia testejä kerran pari lukukaudessa. Nähtäväksi jää, miten olemme edityneet erilaisuuden sietämisessä ja toistemme ymmärtämisessä taas seuraavaan kertaan mennessä.

LÄHTEET

Erikson, T. 2017. Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään. 5. painos. Painettu EU:ssa: Atena Kustannus Oy.

Wikipedia. Forer-efekti. Julkaistu 04.08.2015. Luettu 26.01.2019. https://fi.wikipedia.org/wiki/Forer-efekti