Johdanto   

Tämä on kaksiosainen esseesarja Thomas Eriksonin kirjasta Idiootit Ympärilläni. Esseessä pohdin kuinka kirjassa esiteltyjen erilaisten käyttäytymismallien, joita kuvaillaan väriprofiileina – ja joista jonkinlainen yhdistelmä jokaisella meistä on – voidaan hyödyntää Proakatemialla tiimiyrityksissä tai missä tahansa muualla. Ensimmäisessä osassa pohjustan enemmän kokonaisuutta ja toisessa osassa on enemmän omaa pohdintaa.   

Esseessä tulen viittaamaan näihin erilaisiin käyttäytymismalleihin niitä vastaavilla väriprofiileilla, joista kirjailija puhuu. Mitä ovat kyseiset väriprofiilit? Erikson esittää kirjassaan neljä eri väriprofiilia, jotka ovat punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Ennen kuin alan kuvaamaan väriprofiileja, on tärkeää tiedostaa, että Eriksonin kokemuksen mukaan tilastollisesti katsottuna vain 5 % koko väestöstä edustaa vain yhtä väriä eli todellisuudessa suurimmaksi osaksi ajasta ihmiset ovat monipuolisempia kuin vain yksi väri, mutta valtaosan ajasta jokaisella on yksi väri, joka kattaa hänen persoonastaan suurimman osan. Noin 80 % koko väestöstä edustaa kahta väriä, ja loput 15 % edustavat kolmea väriä. Eriksonin mukaan mallissa, jota hän käyttää, kenelläkään ei esiinny kaikkia neljää väriä. (Erikson, 2014, 07:10:15.) 

Olen viimeisen kahden vuoden aikana lukenut ja kuunnellut kirjan yhteensä neljä kertaa, koska olen kokenut sen niin hyödylliseksi elämässäni ihmistaitojeni kehityksen kannalta, ja pitkän pohtimisen ja harkinnan jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että olen itse 50 % sininen, 35 % keltainen ja 15 % vihreä.  

Mikäli seuraavissa kuvauksissa eri värien käyttäytymisestä tulee esille jotain, mikä kuulostaa negatiiviselta jollain tavalla tai huonolta käytökseltä, on tärkeää ottaa huomioon, että kukaan näistä ihmisistä valtaosaksi ajasta – ellei ihminen ole oikeasti sisäisesti ilkeä – ei tahallaan ole ilkeä tai halua aiheuttaa haittaa muille tai ole erityisen itsekäs. Sillä tavalla kunkin värin edustaja yksinkertaisesti luonnollisimmillaan käyttäytyy etenkin, jos heidän itsetietoisuutensa ei ole korkea ja he edustavat vain sitä yhtä väriä, joka on harvinaista. Mitä korkeampi itsetietoisuus kullakin on, sitä taitavammin omat heikkoutensa voi kiertää. Toinen erittäin tärkeä huomio on, että tulevissa kappaleissa kuvataan henkilöä, joka edustaa vain tätä yhtä väriä ja kuten edellä mainittu, todellisuudessa vain 5 % koko väestöstä edustaa vain yhtä väriä, joten he ovat harvinaisia ja suurin osa ihmisistä edustaa muita väriyhdistelmiä ja ovat monipuolisempia yksilöitä. (Erikson, 2014, 07:10:15.) Toisin sanoen yhdistelmiä eri väreistä. Kestäisi liikaa kirjoittaa kappale joka ikisestä väriyhdistelmästä, joten sen takia kirjoitin vain yksittäisistä väreistä.  

Punainen käyttäytymismalli

Eriksonin mukaan punaisen käyttäytymismallin omaavat henkilöt ovat suurimmaksi osaksi ajasta aktiivisia ekstroverttejä, jotka arvostavat nopeutta ja tehokkuutta elämässä ja ovat enemmän asiakeskeisiä kuin ihmiskeskeisiä. Heidän kommunikointityylinsä on suora, koska he haluavat sanoa asiat niin kuin he kokevat niiden olevan ja täten saattavat vaikuttaa tökeröiltä ja välinpitämättömiltä muita ihmisiä kohtaan. Toisinaan kommunikointitavastaan johtuen he saattavat tahattomasti satuttaa muiden tunteita. Punaiset ovat erittäin kilpailuhenkisiä ja he ovat todennäköisempiä sanomaan ei myöntymisen sijasta, koska he kokevat useimmiten, että heidän omat ideansa ovat parhaita. Yhdistelmä, että punaiset ovat kilpailuhenkisiä, ovat sitä mieltä, että ovat aina oikeassa ja että he eivät näe paljoa vaivaa säästääkseen muiden tunteita, koska haluavat sanoa asiat suoraan niin kuin he näkevät niiden olevan, johtaa toisinaan siihen, että kanssakäymisessä muiden kanssa punaisilla on tapana jyrätä heidät keskustelussa. Punaiset eivät jyrää muita, koska ovat ilkeitä vaan niin vain tapahtuu heidän temperamenttinsa vuoksi. Punaisten mielentila on useimmiten tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, koska he haluavat saada asiat valmiiksi mahdollisimman tehokkaasti ja siirtyä seuraavaan asiaan suorittajaluonteensa vuoksi. He välittävät eniten suuremmasta kokonaisuudesta ja heidän heikkouksiinsa useimmiten kuuluvat yksityiskohdista huolehtiminen. Punaiset ihmiset eivät ole kovin tunteellisia. Erilaisin ja kaikista vaikeinten punaisen kanssa toimeen tuleva ihminen on vihreä. (Erikson, 2014, 00:34:16.) 

Punaisen käyttäytymiseen sopeutuminen  

Eriksonin mukaan punaiset arvostavat nopeutta, joten heidän kanssaan kannattaa puhua ja toimia nopeammin. Kannattaa kertoa olennainen ja jättää turhat yksityiskohdat pois. Koska punaiset ovat suoria ja selviä sekä sanovat asiat sellaisenaan kuin näkevät ne, ei kannata kierrellä eikä puhua turhia vaan sanoa suoraan olennaisimmat asiat, koska muuten punainen kyllästyy. Koska punaisilla on hyvä kyky pysyä nykyhetkessä ja he ovat asiakeskeisimpien ihmisten joukossa, he ärsyyntyvät, jos agendasta livetään, joten heille puhuttaessa pitää pysyä asiassa. Kaikista väreistä punainen on eniten temperamenttisin. Se voi tarkoittaa, että jos hänen kanssaan on eri mieltä jostain tai hänelle sanotaan, että hän on väärässä tai häntä jollain tavalla kritisoidaan, hän saattaa korottaa ääntään tai alkaa vauhkoamaan. Tämä on kuitenkin luonnollista punaiselle, joka on temperamenttinen eikä tarkoita, että hän on tahallaan vaikea. Parasta, mitä voi tehdä on asettua myrskyn silmään ja sanoa suoraan faktoihin vedoten erittäin konkreettisia esimerkkejä antaen, miksi hän on väärässä. Kun punainen tyyppi huomaa, ettet aio antaa periksi ja tiedät selvästi mistä puhut, hän kääntyy nopeasti puoleesi ja kaikki on kuten ennen kuumentuneita tunteita. Muille se voi olla kuluttavaa, punaiselle normaalia. Punaisen kunnioituksen saa olemalla oma-aloitteinen, työskentelemällä antaumuksella ja olemalla työssä omistautunut. (Erikson, 2014, 04:41:20.) 

Keltainen käyttäytymismalli  

Eriksonin mukaan keltaisen käyttäytymismallin omaavat henkilöt ovat punaisten kaltaisia aktiivisia ekstroverttipersoonia, mutta selvänä erona punaisiin, keltaiset ovat enemmän esiintyjäpersoonaa, joka tykkää esiintyä muiden edessä ja puhuu paljon. Keltaiset saattavat puhua niinkin paljon ja usein, etteivät välttämättä jätä aikaa muille puhua, koska imevät kaiken hapen pois tilasta. Keltaiset ovat ihmiskeskeisiä toisin kuin asiakeskeiset punaiset. Keltaiset ovat empaattisia huolimatta siitä, että he ovat kaikista väreistä huonoimpia kuuntelemaan. Keltainen ihminen on todennäköisempi sanomaan kyllä erilaisiin asioihin ja siksi heidän on välillä vaikea keskittyä pitkään samaan asiaan, koska he ottavat itselleen niin paljon asioita tehtäväksi ja lähtevät niin moneen juttuun mukaan. Energisen persoonansa ja asioihin helposti kyllästyvän luonteensa vuoksi keltaiset ovat välillä huolimattomia ja siksi heidän on vaikea keskittyä pitkään samaan asiaan. Keltaisten mielentila on usein tulevaisuudessa ja he pohtivat vähemmän menneisyyden asioita ja heidän on vaikeampi pysyä läsnä nykyhetkessä suuren energisyyteensä vuoksi. Tästä syystä myös keltaisten heikkouksiin kuuluu yksityiskohdat ja niistä huolehtiminen. Keltaiset ihmiset kykenevät tuntemaan useimmiten laajan kirjon tunteita, koska he ovat enemmän tunteellisia kuin analyyttisia ihmisiä. Tästä syystä he etenevät yleensä tunnepohjalta asioissa. Erilaisin ja kaikista vaikeinten keltaisen kanssa toimeen tuleva ihminen on sininen. (Erikson, 2014, 01:01:13.) 

Keltaisen käyttäytymiseen sopeutuminen  

Eriksonin mukaan samoin kuin punaisten kanssa, keltaisten kärsivällisyys ei riitä yksityiskohtia varten, joten jos haluaa että he varmasti kuuntelevat, kannattaa mennä suoraan olennaiseen ja isoon kuvaan. Jos viestiä haluaa vahvistaa, kannattaa lisätä vielä hymy mukaan, koska keltainen tyyppi etenee fiilispohjalta ja vastaa paremmin hyvään fiilikseen. Koska keltaiset puhuvat niin paljon, he ovat väistämättä avoimia itsestään. Heille voi olla yhtä avoin takaisin itsestään ja tämä on yksi harvoista asioista, missä keltaiselle voi olla yksityiskohtainen, koska kun tullaan ihmisasioihin, keltaiset kiinnostuvat. Koska keltaiset ovat kaikista väreistä huonoimpia kuuntelijoita, ei ole syytä pahastua, jos viesti meni heiltä täysin ohi, koska se on ymmärrettävää. Keltaisten puheliaan luonteen vuoksi he luultavasti jo miettivät mitä sanoisivat seuraavaksi ja mihin sanojesi välissä ehtisivät puhua päälle, koska heidän juttunsa on niin tärkeä ja he ovat niin innoissaan. Heille tämä on luonnollista ja mielestäni sille mikä on luonnollista, on turha suuttua. On hyvä ymmärtää, että keltaiselle saattaa joutua sanoa useammin “voisitko olla puhumatta päälle” ja se strategia kannattaa pitää jatkuvasti valmiudessa puhuessa keltaiselle etenkin, kun puhutaan tärkeistä asioista. Puhumisen määrästä sen verran, että joskus heidät täytyy saada ymmärtämään, että he eivät voi olla ainoita äänessä kun kyseessä on monen henkilön keskustelu ja jos he vaikuttavat olevan tietämättömiä siitä, että imevät huoneesta kaiken hapen eivätkä muut vain ehdi puhumaan, tarvitsee heille sanoa että heidän on otettava muutkin mukaan keskusteluun joko suoraan kysymällä muiden mielipiteitä tai pitämällä yksinkertaisesti paljon enemmän taukoa juttujensa välillä, ja tämä kaikki palaute kannattaa antaa kahden kesken keltaiselle, koska he ajattelevat hyvin paljon sitä miltä itse näyttävät ja jos asia tuodaan esille 20:n henkilön edessä, he pelkäävät että heidän imagonsa huononee kritiikistä vaikka kaikki muut huoneessa olivat jo tietoisia, että hän puhuu liikaa ja siten heikentää dialogin laatua. (Erikson, 2014, 05:01:56.) 

Lähteet 

Erikson, T. 2018. Idiootit ympärilläni. Atena.