Tämän esseen on kirjoittanut Roosa Haaka ja Olli Järvinen. 

Johdanto 

Aikakaudellamme, joka on täynnä nopeita muutoksia ja teknologista kehitystä, olisi hyvä pysähtyä pohtimaan omaa identiteettiänsä ja sen muovautumista sekä kehittymistä ajan saatossa. Perttu Pölösen kirja “Tulevaisuuden identiteetit” antaa syvällisen katsauksen siihen, miten muutokset muovaavat ihmisen identiteettiä. Kirjassa Pölönen, joka on tunnettu tulevaisuudentutkija ja innovaattori, pohtii rohkeasti sitä, kuinka yksilöt ja yhteiskunnat mukautuvat tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tämän kirjan pohjalta innostuimme tarkastelemaan Pölösen näkemyksiä eri titteleistä ja miettimään, miten tittelit ja identiteetit näkyvät akatemiaympäristössä.  

Identiteetti – mikä se on ja mitkä sen haasteet saattavat olla? 

Identiteetti on moniulotteinen käsite, jota käytetään monissa eri tarkoituksissa. Paljon käytettyjä sanoja ovat esimerkiksi identiteettikriisi ja identiteettivarkaus. (Malkavaara 2023.) 

Sosiaalinen identiteetti viittaa ominaisuuksiin, jotka yhdistävät yksilön muihin ihmisiin ja yhteisöihin. Sellaisia ovat sukupuoli-identiteetti, seksuaali-identiteetti, sukupolvi-identiteetti, kansallinen identiteetti, uskonnollinen identiteetti, etninen identiteetti, ammatti-identiteetti, luokkaidentiteetti, harrastusidentiteetti, alakulttuuri-identiteetti ja niin edelleen. (Malkavaara 2023.) 

Identiteettiä muovaavat tekijät muuttuvat elämän varrella ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Muutos on kehittymistä, johon vaikuttavat mahdollisuudet kokeilla eri asioita, erilaisten näköalojen ja mahdollisuuksien näkeminen, vastuut ja hoidetut tehtävät, ajatusmaailmoihin tutustuminen sekä kokemukset valinnoista ja vaikeuksista. (Malkavaara 2023.) 

Perttu Pölönen mainitsee kirjassaan, että useimmat ihmiset ovat kopioita muista ihmisistä. Koska ajatukset ovat hyvin useasti otettu muilta ihmisiltä ja sitä kautta itsellensä omaksuttuja asioita. Useasti oma elämä onkin muiden ihmisten matkimista ja myös tätä kautta heidän unelmiensa elämistä. (Pölönen 2020, 13.)   

Itsensä tunteminen on erittäin tärkeää mutta miksi? Perusolettamushan on, että meidän kaikkien pitäisi tuntea itsemme, jotta voimme toimia meidän etujen mukaisesti, unohtamatta myöskään muiden parhaaksi toimimista. Lisäksi Pölönen kertoo tekstissään, että itsensä tunteminen on avain useasti onneen. (Pölönen 2020, 14.) 

Ihmisellä on siis niin kiire näyttää kanssa eläjille millainen hän on, ettei oikeasti edes ehdi tuntea oikeasti itseään. Tällöin itsensä tunteminen ja hyväksyminen ei perustu itseasiassa todellisuuteen vaan enemmänkin mielikuviin. (Pölönen 2020, 15.) 

Tarkasteltaessa identiteettiä ja sen hankaluutta on hyvä tunnistaa sen omat erilaiset olomuotonsa, etenkin kun aihetta tarkastellaan Proakatemian näkökulmasta. Elämme hyvin nopeatempoisessa ilmapiirissä, missä ihannoidaan saavutuksia sekä mitä mitäkin tiimi saa aikaseksi, tällöin identiteettikysymys koskee myös tiimiä, ihan kuin se olisi ihminen myös. Hyvin herkästi Proakatemian tiloihin astuessa ja edes vähän aikaa siellä viettäessä, taikka ihmisille jutellessa nousee ihmisten pakollinen tarve esitellä itsensä saavutusten kautta, niin tiimin saavutusten sekä henkilökohtaisten saavutusten.  

Proakatemialla siis opiskellessa on hyvä huomioida, kun joku tulee kysymään sinulta ”Moikka, ei ollakaan ennen törmätty täällä. Kuka muuten olet?” Esitelläänkö tällöin itsensä vain saavutusten ja titteleiden kautta vai esitteleekö itsensä aidosti esimerkiksi omien mielenkiinnonkohteiden ja arvojen pohjalta. 

Tunne itsesi 

Tähän fraasiin liittyy tosinaan myös oikea ongelma, mitä ihmiset eivät niin helposti myöskään ajattele. Ihminen muuttuu jatkuvasti ja myös täten muuttuu ihmisen oma identiteetti sen mukana. Välttämättä meistä kukaan ei tunne itseään täydellisesti, ja se saattaakin olla ihmiselle mahdottomuus. Luultavasti ihminen on koostanut itsestään mielikuvan mihin tukeutuu, ja täten miettii, että tuntee itsensä. Elämä kumminkin muuttuu jatkuvasti ja luultavasti et enää tunnekaan itseäsi. (Pölönen 2020, 16.) 

Jokaisella ihmisellä on mielikuva itsestään, ja se onkin osa itsensä tuntemista. Tällöin myös jokaisen arkielämä on helpompaa, kun tuntee itsensä. (Pölönen 2020, 15.) 

Arkielämän ohjaamisessa sekä siitä nauttiessa on siis hyvä myös pysähtyä miettimään sekä kuuntelemaan itseään. Tämän asian äärelle linkittyy niin monta erilaista asiaa, kuten oma tehokkuus työelämässä, mikä on etenkin Proakatemian arjessa tärkeä osa. Lisäksi on tärkeää pohtia, miten muut ihmiset tiedostavat ja osaavat käyttää tai nostaa esiin sinun vahvuuksiasi. 

Tittelit – kuka sinä mahdat olla? 

Mahdatko sinä olla kenties mahdollista, innostaja, kiteyttäjä, kirkastaja tai jotain muuta? Otetaan siitä pian selvää, kun lähdetään tutustumaan Perttu Pölösen kehittelemiin taitotitteleihin. 

Kirkastaja 

Oppiessamme jotain uutta, joku on onnistunut kirkastamaan meille uuden idean, tällöin puhutaan kirkastajasta. Kirkastaja auttaa meitä tulkitsemaan, selittämään, opettamaan, havainnollistamaan ja demonstroimaan. Kirkastajaa voidaan myös kutsua toisinaan oivaltajaksi, selkiyttäjäksi tai perustelijaksi. Jokainen meistä tarvitsee aika ajoin kirkastajan apua, olipa kyse sitten kodista, koulusta, työpaikasta tai harrastuksista. (Pölönen 2020, 129.) 

Kirkastajalla on kyky tarttua epäselvyyksiin ja halu tehdä asiat ymmärrettäviksi parhailla mahdollisilla tavoilla. Hänen tehtävänsä on tunnistaa, milloin olemme eksyksissä, miksi olemme sinne menossa ja miten voimme löytää tien ulos. Tämä vaatii ymmärrystä, soveltamista ja kykyä lukea vastaanottajan tarpeita. Kirkastajan rooli ei rajoitu ainoastaan erilaisten asioiden selkeyttämiseen ja ymmärrettäväksi tekemiseen. Hänen tehtävänsä on myös luoda sellainen ympäristö, jossa muilla ihmisillä on mahdollisuus olla selkeitä ja ymmärrettäviä. (Pölönen 2020, 132.)  

Yhteyttäjä 

Yhteyttäjät kykenevät näkemään pintaa syvemmälle ja ymmärtämään syitä ja seurauksia siellä, missä toiset eivät niitä havaitse. He välittävät, hoitavat, parantavat, auttavat ja huolehtivat, pyrkien ratkaisemaan ongelmia ja korjaamaan katkenneita yhteyksiä. Yhteyttäjän läheisiä ovat avustajat, vahvistajat, uudelleenrakentajat ja läsnäolijat. Tarvitsemme yhteyttäjiä tukemaan ja auttamaan meitä, olipa kyse sitten itsestämme, muista ihmisistä tai työstämme. (Pölönen 2020, 137.)  

Yhteyttäjän kykyihin kuuluu laajojen yhteyksien ymmärtäminen, mutta samalla heidän tulee olla varovaisia oletuksissaan toisia ihmisiä kohtaan, välttäen ennenaikaisia johtopäätöksiä tai virheellisiä yleistyksiä. On helppo erehtyä luulemaan tietävänsä toisen ihmisen kokonaan, kun todellisuudessa emme välttämättä tunne heitä syvällisesti. (Pölönen 2020, 138.) 

Yhteyden vahvistaminen ihmisten välillä on yksi tärkeimmistä tehtävistä yhteyttäjälle. Jokaisessa ryhmässä korvaamattomia ovat ne yksilöt, jotka saavat koko joukon toimimaan entistä saumattomammin. Ihmisten välinen yhteys muodostaa kaiken perustan. Toisinaan tämä vaatii ponnistelua, erityisesti silloin kun mielipiteet eroavat tai konflikteja syntyy. Yhteyttäjän roolina on pyrkiä säilyttämään avoin keskusteluyhteys myös vaikeuksien keskellä. (Pölönen 2020, 140.)  

Komponeeraaja 

Komponeeraaja toimii ikään kuin komponenttien kokoajana, olivat ne sitten ideoita, ihmisiä, ominaisuuksia tai fyysisiä osia. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän henkilöitä, jotka pystyvät luovasti yhdistelemään asioita, joiden välillä muut eivät ehkä näe yhteyttä. Tämä prosessi synnyttää uusia innovaatioita ja keksintöjä. Komponeeraajaa voidaan kutsua myös rakentajaksi, kokoajaksi, yhdistelijäksi tai risteyttäjäksi. He etsivät mahdollisuuksia, yhdistelevät ideoita, kokeilevat erilaisia lähestymistapoja ja luovat jotain uutta. Heidän työnsä saa meidät innostumaan, ostamaan, suosittelemaan ja fanittamaan. (Pölönen 2020, 145.) 

Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Hyvä komponeeraaja hallitsee suuren kuvan ja ymmärtää teorian ja käytännön eron. Vaikka jokin idea toimisi paperilla, se ei välttämättä toimi käytännössä. Esimerkiksi vaikka pidätkin yksittäisistä aineksista, se ei takaa, että ne yhdistettynä maistuvat hyvältä. Siksi komponeeraajan taidot ulottuvat myös tarpeettoman poistamiseen – hän tietää, että se, mikä jää jäljelle, vahvistaa lopputulosta. (Pölönen 2020, 146–147.) 

Vaalija 

Vaalijat suojelevat ja hoitavat asioita, joita he pitävät arvokkaina. Se voi olla fyysistä omaisuutta kuten metsää tai karjaa, tai abstraktimpia, kuten arvoja ja perinteitä. Usein nämä kaksi puolta liittyvät toisiinsa. He pyrkivät ylläpitämään, edistämään, suojelemaan ja huolehtimaan siitä, mikä heille on tärkeää. Riippumatta siitä, mistä on kyse, vaalija haluaa varmistaa sen säilymisen tulevaisuudessa. Jokainen, jolla on jotain merkityksellistä, toimii vaalijana eli myös jokainen meistä. (Pölönen 2020, 154.) 

Vaalimiseen on neljä erilaista lähestymistapaa. Ensimmäinen niistä on toisto. Se tarkoittaa, että aiempaa toimintaa tai tapaa toimia toistetaan uudelleen – ikään kuin kopioidaan ja liitetään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uuden puun istuttamista, uuden lehmän kasvattamista tai vaikka saman lauseen rakenteen toistamista. (Pölönen 2020, 154.) 

Toinen tapa vaalia on muutos, jossa aiemmin tehtyä toimintaa muutetaan uudella tavalla. Vanhaan lisätään jotain uutta tai varioidaan sitä. Kolmas tapa on lopetus, jossa toiminta päättyy ja tulee loppupiste. Kaiken alkunsa saanut toiminta päättyy jossain vaiheessa. Neljäs vaihtoehto on aloittaa jotain uutta ja erilaista. Tämä tarkoittaa vanhasta irti päästämistä ja uuden asian varjelemista. (Pölönen 2020, 155.) 

Elämämme muotoutuu näiden neljän vaihtoehdon vaihteluista. Olipa kyseessä sitten hetki, työpäivä, viikko tai vuosi, me toistamme, muutamme, lopetamme tai aloitamme jotain uutta. Vaalijoilla on taito tunnistaa, mikä näistä neljästä vaihtoehdosta sopii parhaiten kulloiseenkin tilanteeseen. Heidän keskeinen kysymyksensä on: “Mitä minun tulisi tehdä seuraavaksi?” Vaalijan haaste taas voi syntyä siitä, ettei hän aina ymmärrä, mitä hän tekee, tai hän toimii väärän oletuksen pohjalta. (Pölönen 2020, 155.)  

Värittäjä 

Värittäjät ovat niitä, jotka rikastuttavat elämäämme väreillä ja tunnelmilla, jotka he välittävät kokemuksien ja hetkien kautta. He ilmaisevat itseään puheella, kirjoituksilla, maalauksilla, musiikilla, esiintymisellä ja monin muin tavoin. Värittäjät ovat kulttuurin luojia, jotka tuovat ilmiöihin sävyjä, näkökulmia ja mielipiteitä. He eivät tarjoa valmiita vastauksia, vaan auttavat meitä ymmärtämään ongelmien moninaisia puolia. He vastustavat yksinkertaistamista ja mustavalkoisuutta. Värittäjän rooli voisi olla myös rikastuttaja, erilaisten ideoiden yhdistelijä, tunnelmanluoja, ajatusten herättäjä tai avartaja. (Pölönen 2020, 163.) 

Värittäjä tittelistä nousee heti mieleen henkilö, joka vaikuttaa sanojen ja tunteiden kautta ihmisiin. Sanojen voiman avulla voidaan herättää tunteita, tunteiden herättäminen on taas vaikuttamista ja vaikuttaminen valtaa (Vaalahti 2020, luku 1), ja näin ollen on valituilla sanoilla ymmärrettävästi suuri vaikutus. Vaalahti kertoo kirjassaan (2020, luku 3), että se minkä kuulijasi oikeastaan sanoistasi muistaa, on niiden herättämä tunne. Jokaisen kannattaakin pohtia, miten omia sanojaan käyttää ja millaisia tunteita ne muissa herättävät.  

Joustavoittaja 

Kun on tarvetta hoitaa, selvittää, sopia, säätää, siirtää tai varata asioita, joustavoittajat ovat ensimmäisinä toimissa. He ovat ratkaisijoita, jotka auttavat hädän hetkellä ja neuvottelevat sopimuksista tai säännöistä. Joustavoittajat toimivat monin tavoin: järjestäjinä, kitkanpoistajina, raportoijina, rauhanrakentajina tai mielirauhan tuottajina. Heidän kykynsä sopeutua erilaisiin tilanteisiin ja tehdä niissä parhaita mahdollisia päätöksiä on korvaamaton. Mitä enemmän heillä on tietoa ja kokemusta, sitä sujuvampaa heidän työnsä on. Joustavoittajien on oltava monipuolisia, sillä he kohtaavat monenlaisia tilanteita pitäessään järjestystä yllä. (Pölönen 2020, 171.) 

Aistittaja 

Aistittajat ovat niitä, jotka ottavat huomioon ihmisen kokonaisvaltaisesti. He luovat elämyksiä, jotka herättävät tuntemuksia kaikilla aisteilla: voivat tuntua, maistua, näyttää, kuulostaa ja tuoksua hyvältä. He pyrkivät tarjoamaan käyttäjäystävällisiä, miellyttäviä, rentouttavia, tarkoituksenmukaisia, viihtyisiä ja huomioon ottavia kokemuksia. Aistittajat suunnittelevat tilanteita, kokemuksia ja hetkiä, jotka jättävät §unohtumattoman vaikutuksen. Tunneäly on heidän tärkeä taitonsa. Heidän roolinsa voisi olla myös kokemustenluoja, hemmottelija, palvelija tai tunnelmoija. (Pölönen 2020, 180.) 

Luo oma tittelisi 

Jos et vielä ole löytänyt sopivaa titteliä taidoillesi, ei hätää. Voit itse luoda sellaisen. Riittää, että valitset jonkin verbin, joka kuvastaa sinua tai tekemisiäsi, ja lisäät siihen “-ja” tai “-jä” -päätteen. Yleensä yksi titteli ei riitä kuvaamaan kaikkia taitojasi ja tekemisiäsi, joten ei kannata stressata siitä, että löytäisi yhtä täydellistä titteliä. Parempi vaihtoehto on etsiä joukko titteliä, jotka kuvaavat sinua eri näkökulmista. Titteliä voi ja pitääkin käyttää monipuolisesti. (Pölönen 2020, 188.)  

Pohdinta 

Proakatemia tarjoaa ainutlaatuisen oppimisympäristön, jossa tiimiyrittäjät voivat kehittää taitojaan käytännönläheisesti ja yrittäjämäisesti. Perttu Pölösen “Tulevaisuuden identiteetit” -kirja on erityisen relevantti tähän ympäristöön, sillä se käsittelee muuttuvan maailman vaikutuksia yksilön identiteettiin ja yhteiskunnallisiin rooleihin. Proakatemian opiskelijat, jotka ovat tottuneet dynaamiseen ja vilkkaaseen työympäristöön, voivat löytää kirjasta arvokkaita oivalluksia siitä, kuinka navigoida tulevaisuuden työelämän ja yrittäjyyden monimutkaisuudessa. 

Pölösen teos haastaa pohtimaan, kuinka identiteettimme rakentuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa teknologian, globalisaation ja sosiaalisten muutosten kanssa. Proakatemian yrittäjähenkisessä ilmapiirissä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden on oltava valmiita uudelleenmäärittelemään omaa rooliaan ja arvojaan jatkuvasti. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uudenlaisen tiimityö mallin omaksumista, jossa perinteiset hierarkiat korvataan tasavertaisemmalla ja avoimemmalla yhteistyöllä. 

Kirjan teemat voivat myös inspiroida akatemialaisia kehittämään uusia liiketoimintamalleja, jotka vastaavat tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Esimerkiksi kestävän kehityksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen korostaminen liiketoiminnassa voi olla vastaus siihen, kuinka yritykset voivat luoda arvoa sekä asiakkaille että laajemmalle yhteiskunnalle. Lisäksi kirjan taitotitteleiden pohjalta tiimiläiset voivat oivaltaa joitakin uusia vahvuuksia itsessään tai toisissaan.  

Lopuksi voimme todeta, että “Tulevaisuuden identiteetit” antaa Proakatemian opiskelijoille mahdollisuuden pohtia omaa paikkaansa maailmassa sekä akatemialla ja sitä, kuinka he voivat vaikuttaa ympäröivään yrityskulttuuriin. Tärkeää on olla aktiivinen ja panostaa jatkuvaan oppimiseen, jos pyrkii pysymään mukana nopeasti muuttuvassa ja yhä monimutkaisemmassa maailmassa. 

Lähdeluettelo 

Malkavaara, M. 2023. Artikkeli. 15.8.2023. Viitattu 4.4.2024. https://dialogi.diak.fi/2023/08/15/elamani-kasitteet-identiteetti/ 

Pölönen, P. 2020. Tulevaisuuden identiteetit. 1.p. Helsinki. Otava. Viitattu 6.4.2024. 

Vaalahti, M. 2020. Sanojen supervoima. E-kirja. Helsinki: WSOY. Viitattu 11.4.2024. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.bookbeat.com/fi/kirja/sanojen-supervoima-170868