1 JOHDANTO

On kulunut noin viikko siitä kun kirjoitin edellisen esseeni. Käsittelin siinä tiimijohtamista ja pyrin löytämään kehityskohteita sekä Promisialle että itselleni. Kehityskohteita löytyi yllin kyllin. Huomasin että vahvuuteni on asiakeskeinen johtaminen ja että kehityskohteeni ovat ihmiskeskeisen johtamisen puolella. Ihmiskeskeiseen johtamiseen kuuluvat esimerkiksi vuorovaikutustaidot, tiimin itseohjautuvuus, luottamuksellinen ilmapiiri ja palautteen antaminen (Salminen 2013, 184). Halusin perehtyä tarkemmin ihmiskeskeiseen johtamiseen, ja valitsin siksi seuraavaksi opukseksi psykologi Tony Dunderfeltin (2012) teoksen Konttorikemiaa – Seitsemän avainta hyvään yhteistyöhön. Dunderfelt (2012) käsittelee tässä teoksessa erityisesti vuorovaikutustaitoja työpaikalla, mutta mikään ei estä hyödyntämästä kirjan tarjoamaa tietoa myös työpaikan ulkopuolella.

Dunderfelt (2012, 12) vertaa ihmissuhdetaitoja liikuntaan: niitä voi ja pitää harjoittaa, jos haluaa saada aikaan merkittäviä muutoksia. Dunderfelt (2012, 18) huomauttaa, että vaikka sosiaalisista taidoista puhutaan paljon, näkemykset voivat jäädä usein pinnallisiksi. Usein ajatellaan että sosiaaliset taidot tarkoittavat vain sujuvaa ja siistiä käytöstä (Dunderfelt 2012, 19). Stressaavassa tilanteessa psyyken syvyydestä heräävät kuitenkin vanhat tappelemisen ja toisen häpäisemiseen ohjaavat toimintamallit (Dunderfelt 2012, 19). Ihmiset toimivat aika ajoin niin hullusti, koska olemme monitasoisia: ihmisellä on ns. tietoinen ja tiedostamaton maailma (Dunderfelt 2012, 30-31). Joidenkin laskelmien mukaan jopa 80-90 prosenttia aivojen käyttämästä energiasta menee tiedostamattomien toimintojen ylläpitämiseen (Dunderfelt 2012, 31). Tulkitsemme myös kokemaamme niin nopeasti, ettemme edes tiedosta kaikkea ympärillämme, ja tämän lisäksi valikoimme tietoisesti, mitä haluamme nähdä, kuulla tai pohtia (Dunderfelt 2012, 64).

2 SEITSEMÄN AVAINTA HYVÄÄN YHTEISTYÖHÖN

Ei siis ole ihme, että ihmisten välinen vuorovaikutus takkuaa silloin tällöin. Elämmehän loppujen lopuksi hyvin erilaisten kokemusten ympäröiminä. Erimielisyyksiä syntyy väistämättä, mutta olennaisinta on se, miten ihminen toimii haastavissa tilanteissa. Dunderfelt (2012, 62) tarjoaa haastavien tilanteiden ehkäisyn ja ratkaisun tueksi seitsemän avainta hyvään yhteistyöhön:

1. konkreettisuus
2. kuunteleminen
3. jämäkkyys
4. positiivisuus
5. yhteiset tavoitteet
6. sisäinen rauha
7. hyväksyminen

Näitä yhteistyön avaimia työstäessään Dunderfeltin tavoitteena oli löytää käyttökelpoisimmat psykologian menetelmät, joita voisi soveltaa koko kansan käyttöön (Dunderfelt 2012, 26). Perimmäisenä tarkoituksena ei siis ollut suoltaa uutta tiedettä psykologisten tutkimusten jatkoksi vaan tarjota oikeasti käytännöllisiä vinkkejä “tavallisille” ihmisille.

2.1 KONKREETTISUUS

Dunderfeltin (2012, 62) mukaan kaikkien psykologisten vuorovaikutusmenetelmien äiti on konkreettisuus. Kaikki toimiva yhteistyö perustuu konkreettiseen havainnointiin, mikä tarkoittaa tilanteen havainnointia mahdollisimman vähän tulkiten, syytellen tai vääristellen (Dunderfelt 2012, 62). Kun selvitellään riitoja, selvitetään mitä on tapahtunut. Ei pohdita, arvailla tai anneta omien toivomusten vaikuttaa selvittelyyn vaan selvitetään faktat (Dunderfelt 2012, 63). Se että ihminen ei tiedosta kaikkea ympärillään tapahtuvaa ja valikoi ison osan tietoisuuteen pääsevistä kokemuksista (ks. luku 1) vaikeuttaa konkreettiseen havainnointiin pyrkimistä, mutta Dunderfeltin (2012, 65) mukaan harjoittelemalla voi kuitenkin oppia vähentämään tapahtumia vääristäviä tulkintoja ja saavuttaa mahdollisimman konkreettisen käsityksen tapahtumista.

Dunderfelt tarjoaa kirjassaan jokaiseen avaimeen liittyen harjoituksia taidon kehittämiseen. Itse voisin ainakin hyötyä joinakin aamuina Dunderfeltin vinkkaamasta havainnointiharjoituksesta, jossa kiireisenä “bussin kiroamis -aamuna” pyritään keskittymään havainnointiin muiden syyttelyn sijaan (Dunderfelt 2012, 68). Konkreettisuuden hyöty on tilanteiden selkeyttämisessä ja oman rauhallisuuden syntymisessä (Dunderfelt 2012, 69). Tämän lisäksi oma kiinnostus asioita kohtaan lisääntyy, kun alkaa kerätä toisen kertomuksista uusia yksityiskohtia (Dunderfelt 2012, 70); jonkun kertoma tarina voi paljastua mielenkiintoiseksi, jos siihen malttaa keskittyä juurta jaksaen.

2.2 KUUNTELEMINEN

Toisen avaimen ydin on kuunnella ja vastaanottaa toisen kokemus (Dunderfelt 2012, 75). Kuunteleminen on tärkeä osa paitsi ihmisten välistä vuorovaikutusta myös myyntityötä. Dunderfeltin (2012, 78) mukaan yleisin syy siihen, että asiakas menetetään on se, että “asiakkaan mielestä myyjä oli surkean vähän kiinnostunut hänen asiakkuudestaan”. Kuuntelemalla saatamme siis säästää itsemme riitatilanteilta, ja samalla voimme säästää myös silkkaa rahaa.

Pidin itseäni hyvänä kuuntelijana, kunnes luin Dunderfeltin tarjoamasta kuunteluharjoituksesta. Juureva kuuntelu saa nimensä siitä, että harjoituksessa jalat ovat tukevasti maassa ja niistä lähtevät “juuret” pitävät sinut paikallaan (Dunderfelt 2012, 79). Dunderfeltin kuunteluharjoituksessa tulisi välttää kiirehtiviä hymistelyjä, kuten esimerkiksi “mmm-h”, “joo joo” tai “no niin” (Dunderfelt 2012, 79). Sorrun itse kiirehtivään hymistelyyn todella usein, vaikka minulla onkin tapana sanoa “niin niin” ja “niin just”. Tähän lienee syytä kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

2.3 JÄMÄKKYYS

Jämäkkä ihminen ilmaisee ryhdikkäästi itseään ja käsityksiään ja osaa olla tyytyväinen suorituksiinsa (Dunderfelt 2012, 84). Hän ei ole riippuvainen muiden arvostuksista eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat (Dunderfelt 2012, 84). Pidän itseäni aika jämäkkänä, vaikka joissakin tilanteissa voisin rohkeammin sanoa oman mielipiteeni. Proakatemialla käytettävä dialogin menetelmä on auttanut minua kehittämään itseäni tässä.

Oman näkemyksen reilu sanominen voi tulla kysymykseen jo heti keskustelun alussa, mutta yleensä on ensin hyvä kerätä havaintoja käsillä olevasta tilanteesta. Reilu sanominen tarkoittaa sitä, ettei liikaa panttaa omaa mielipidettään, jos todella tuntee, että se on ajankohtainen. (Dunderfelt 2012, 84).

Dunderfelt (2012, 84) huomauttaa, että jämäkkyys ei tarkoita jääräpäisyyttä, jyräämistä tai aggressiivisuutta. Jämäkkä ihminen ei ilmaise mielipidettään vain siksi, että pitää itseään muita parempana.

2.4 POSITIIVISUUS

Kuten totesin tämän esseen alussa (ks. luku 1) löysin edellistä esseetä kirjoittaessani monia henkilökohtaisia kehityskohteita liittyen ihmiskeskeiseen johtamiseen. Lupasin tervehtiä aamuisin jokaista kohtaamaani proakatemialaista hymyillen, ja siihen olen kuluneella viikolla pyrkinyt. Joinain aamuina olen onnistunut paremmin, joinain huonommin. Vähemmän menestyksekkäinä aamuina olen pohtinut, onko väkisin hymyilemisestä mitään hyötyä.

Dunderfelt (2012, 93) listaa positiivisuuden neljäntenä avaimena hyvään yhteistyöhön mutta huomauttaa myös että positiivisuus ei ole ainaista iloista meininkiä ja ja tekopirteää hymyilyä. Dunderfeltin (2012, 93) mukaan positiivisuutta ei pidä ajatella yliampuvana iloisuutena, ja nyt olenkin pohtinut, onko aamuisesta hymyilystäni mitään hyötyä tiimihengen kannalta, jos se on tekopirteää enkä oikeasti tarkoita sitä. Tuntuu aivan siltä kuin Dunderfelt (2012, 153) kirjoittaisi minusta huomauttaessaan, että kaikki eivät ole luonnostaan positiivisia vaan toisille positiivisuus tuntuu vaivalloiselta tai teennäiseltä. Näiden ajatusten välistä tasapainoa joudun pohtimaan varmasti ensi viikolla kohdatessani akatemialaisia hississä.

2.5 YHTEISET TAVOITTEET

Viidentenä avaimena hyvään yhteistyöhön Dunderfelt listaa yhteiset tavoitteet. Työnteossa mikään ei ole niin turhauttavaa, kuin istua kokouksessa tietämättä mihin tapaamisella oikein pyritään. Tavoitteet järkiperäistävät yhteistyön ja keskittävät toiminnan olennaiseen (Dunderfelt 2012, 106). Koska pidän itseäni asiakeskeisenä johtajana (ks. luku 1) ei liene yllättävää, että pidän tavoitteita ehdottoman tärkeinä. Jotkut juttelevat mielellään niitä näitä, ja uskon että tavoitteeton rupattelukin vie silloin tällöin tiimityötä ja vuorovaikutusta eteenpäin, mutta annan usein tällaiselle aikaa vasta sitten, kun “tärkeämmät” asiat on jo hoidettu.

Dunderfeltin (2012, 106) mukaan tavoitteet ovat sitä tärkeämpiä, mitä enemmän käsitellään herkkiä tunteita ja mitä tiukempi aikataulu on. Dunderfelt (2012, 107) antaa myös listan vinkkejä käytännön tavoitteenasettamiseen, joista voisi olla hyötyä myös Promisian toiminnassa. Jotta vinkit eivät jäisi vain esseen täytteiksi, otin vinkeistä kuvan, ja laitoin kuvan tiimin Onedrive-kansioon myös muiden nähtäville. Vinkit tavoitteenasettamiseen ovat avuksi kelle tahansa johtamistehtävässä toimivalle, ja yritän myös pitää ne mielessä seuraavan kerran kun toimin projektinjohtajana.

2.6 SISÄINEN RAUHA

Kuudes yhteistyön avain perustuu sisäisen rauhan harjoittamiseen, tilanteen hyväksymiseen ja anteeksiantamiseen (Dunderfelt 2012, 118). Jotta voimme luottaa ihmisten välisiin ristiriitojen rakentavaan edistymiseen, meidän on ensin oivallettava, että myös omasa tietoisuudessamme on kohta, joka on myös kiireessä ja kriisissä täysin rauhallinen (Dunderfelt 2012, 118). Otin itse ensimmäisen askeleen tämän avaimen hallitsemista kohti hiihtolomalla, jolloin aloitin joogan harrastamisen. Vaikka jooga-harrastuksen perimmäinen tarkoitus oli alentaa sykettä ja vähentää kokemaani stressiä, hengitysharjoituksista on varmasti hyötyä myös vuorovaikutustaitojen kannalta. Dunderfelt (2012, 129) tarjoaa kirjassaan myös oman kahden minuutin mittaisen rauhoittumis-harjoituksen, jonka aion myös ottaa kokeiluun.

2.7 HYVÄKSYMINEN

Jos kaikkia edellisiä hyvän yhteistyön avaimia on käytetty, ja silti on päästy ristiriitatilanteeseen, josta edellä mainitut avaimet eivät tarjoa ulospääsyä, on otettava käyttöön tilanteen hyväksyminen, irtipäästäminen ja anteeksianto. Anteeksiantaminen liitetään usein uskonnolliseen elämään tai se voidaan kokea teennäiseksi (Dunderfelt 2012, 130). Kun itse kuvittelen mielessäni tilanteen, jossa ihminen antaa anteeksi toiselle, ensimmäisenä tulee mieleen kaksi alakoululaista, jotka opettaja on pakottanut keskustelemaan asiasta ja jotka puhuttelun jälkeen lyövät kättä päälle. Dunderfelt (2012, 130) huomauttaa kuitenkin, että anteeksiantamista tutkitaan nykyään paljon ja että sekin on taito, jota voi harjoitella siinä missä muitakin.

Olen itse kokenut vain vähän aikaa sitten vuorovaikutustilanteen, joka on johtanut siihen, että pohdin paljon anteeksiantamista ja sen merkitystä. Olen joutunut pohtimaan, voinko jo nyt antaa anteeksi ja tulenko loppujen lopuksi koskaan antamaan kokemaani kokonaan anteeksi. Tällä hetkellä tuntuu oudolta, että anteeksiantaminen olisi jotain, jota minun pitäisi harjoitella. Anteeksiantoon liittyy omalla kohdallani ajatus siitä, että se tehdään anteeksipyytäjän hyväksi. Dunderfelt (2012, 132) perustelee anteeksiantamisen harjoittelua sillä, että vaikka emme olisi itse voineet tapahtuneille mitään, voimme itse vaikuttaa siihen, haluammeko roikkua tapahtumissa kiinni. Dunderfelt (2012, 133) tarjoaa myös mielenkiintoisen anteeksiantoharjoituksen, jossa annetaan ääneen anteeksi sekä itselle että jollekin mieleen tulevalle henkilölle. Uskon ottavani tämänkin harjoituksen joskus kokeiluun, vaikka omalla kohdallani vielä ei olekaan sen aika.

POHDINTA

Dunderfeltin teos on toimiva jatkumo luettavaksi Salmisen Taitava tiimivalmentaja -teoksen jälkeen. Molemmat käsittelevät yhteistyötaitoja; toinen tiimin ja toinen psykologian näkökulmasta. Tässä esseessä pääpaino on Dunderfeltin 7 avaimessa, vaikka Dunderfeltin teoksessa käydään näiden lisäksi läpi myös seksuaalisuutta ja eroottisia jännitteitä työpaikalla. Halusin lukea lisää ihmiskeskeisen johtamisen osa-alueista, kuten esimerkiksi vuorovaikutustaidoista, ja siksi pääpaino tässä esseessä on nimenomaan yhteistyön avaimissa.

Vaikka Dunderfeltin näkemykset eivät mielestäni riitele Salmisen esittämien näkemysten kanssa, Dunderfeltin teos muistutti siitä, että asioilla on usein kaksi eri puolta. Esimerkiksi Salmisen teoksen jälkeen otin tavoitteekseni hymyillä paljon tiimihengen hyväksi kun taas Dunderfeltin teos sai minut pohtimaan, tuottaako tekopyhä hymyily kuitenkaan mitään hyvää (ks. luku 2.4). Toisaalta, olisinko huomannut tätä lainkaan, jos olisin lukenut kirjat eri järjestyksessä tai lukenut kolmannen kirjan näiden välissä? Ainahan sitä voi jossittella. Dunderfeltin ja psykologian näkökulmasta olisikin ehkä syytä kysyä, hyödynkö mitään siitä, että jossittelen?

LÄHTEET

Dunderfelt, T. 2012. Konttorikemiaa – Seitsemän avainta hyvään yhteistyöhön. Helsingin seudun kauppakamari.

Salminen, J. 2013. Taitava tiimivalmentaja. Helsinki: J-Impact Oy.

Edellinen esseeni Minä ja Promisia on luettavissa Esseepankista osoitteesta http://esseepankki.proakatemia.fi/mina-ja-promisia/