Hyvä pomo vai hankala akka?

Vuosi yrittäjyysopiskelijana ja puoli vuotta tiimiyrittäjänä on nyt tullut täyteen. Tässä lyhyessä ajassa olen oppinut itsestäni uusia puolia niin tiimiläisenä kuin johtajanakin. Proakatemian aikana minulle on kertynyt lähes 700 projektituntia, joista vajaan 500 olen toiminut projektijohtajana. Isoin osa projektijohtamisen tunneista on kerääntynyt kesän aikana Kesäkahvila Lemmen projektipäällikkönä.

Kesä ulkopuolisen työntekijän sekä omien tiimiläisten esimiehenä oli tietysti uutta ja jännittävää, mutta myös todella opettavaista. Opin tuntemaan itsestäni sellaisia piirteitä, joita en välttämättä heti halunnut hyväksyä tai joita en ollut kuvitellut itseltäni löytyvän. Caitlin Friedmanin sekä Kimberly Yorion kirja Hyvä pomo vai hankala akka – naisen opas johtajuuteen auttoi minua hahmottamaan noita puolia kesän jälkeen entistä enemmän, ja kaikille löytämilleni uusille ominaisuuksille löytyi myös selitys, jonka avulla niitä on helpompi hyväksyä ja ymmärtää.

Friedman ja Yorion käsittelevät kirjassaan (2011:52-56) Carl Gustav Jungin persoonallisuustyyppeihin perustuvaa MBTI-asteikkoa, joka esittää neljä perusluokkaa, joista kullakin on kaksi ääripäätä. Yleensä ihmiset suuntautuvat toista ääripäätä kohden joko lievästi tai hyvin vahvasti. Tämä perusjako tuottaa kahdeksan psyykkistä ”mieltymystä” sekä 16 persoonallisuustyyppiä. Kyseistä asteikkoa käytetään useissa testeissä, joista minäkin tein yhden. Kerron minut yllättäneen tulokseni avattuani asteikkoa enemmän.

Ekstrovertti – introvertti

MBTI-asteikon ensimmäinen asteikko liittyy siihen, miten ihmiset suhtautuvat ympäröivään maailmaan. Ekstrovertit (E) ovat ulospäinsuuntautuneita. He nauttivat sosiaalisista tapahtumista, ihmisten kanssa toimimisesta ja usein myös huomion keskipisteenä olemisesta. Ekstrovertit eivät yleensä juurikaan mieti ennen kuin tekevät tai sanovat jotain. Introvertit (I) puolestaan kääntyvät sisäänpäin. Introvertit miettivät paljon eivätkä välttämättä koskaan tuo ajatuksiaan julki. Sosiaalisissa tilanteissa he eivät tunne oloaan kotoisaksi, ja tarvitsevatkin usein paljon omaa rauhaa sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen.

Tosiasiallinen – intuitiivinen

Toinen asteikko perustuu siihen, miten hankimme ja käsittelemme tietoa. Tosiasialliset (S) keräävät tietoja pitkälti omien kokemustensa kautta ja pitävät yllä järjestelmällisyyttä sekä käytännöllisyyttä. Intuitiiviset (N) poimivat tietonsa ihmissuhteiden sekä käsitteiden kautta. He keräävät havaintoja katselemalla, kuuntelemalla sekä hahmottelemalla ajatuksia, ennen kuin tarttuvat yksityiskohtaisempiin seikkoihin.

Ajatteleva – tunteva

Kolmas asteikko, ajatteleva – tunteva, vaikuttaa siihen, miten teemme päätöksiä. Ajattelevat (T) tekevät päätöksiä käyttäen logiikkaa. He miettivät asiat enemmän järjellä, kuin tunteella. Tuntevat (F) taas tekevät ratkaisuja sen mukaan, mikä tuntuu oikealta. Tunteva perustaa päätöksensä omaan tunnetilaansa sekä muiden tuntemuksiin.

Järjestelmällinen – spontaani

Viimeinen asteikko kertoo, miten haluamme elää. Järjestelmälliset (J) tahtovat elää suunnitellusti ja harkitusti niin, että kaikki on mahdollisimman sovittua ja valmiiksi päätettyä. Spontaanit (P) elävät spontaanisti ilman tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia. He ovat avoimia ja todella joustavia.

Oma tulokseni www.16personalities.com persoonallisuustestin mukaan oli INFP, eli introvertti, intuitiivinen, tunteva ja spontaani. INFP on sovittelijan persoonallisuus. Naurahdin yllätyksestä, kun luin persoonallisuustestin tuloksen. ”Sovittelija”?

Sovittelija – minä vai sovittelija = minä?

16personalities-sivuston mukaan sovittelija on idealisti, joka pyrkii aina löytämään edes jotain hyvää pahimmistakin ihmisistä tai ikävimmistäkin tapahtumista ja tekemään asioita aikaisempaa paremmin. Sovittelijaa ohjaa enemmän periaatteet kuin logiikka, innostus tai käytännöllisyys. Sovittelijoiden tekemistä määrittävät kunnia, kauneus, moraali ja hyvyys sekä aikomusten puhtaus, eivät palkkio tai rangaistus. Ennen tarkempien määritelmien lukemista olin varma, että testi on mennyt pieleen.

Alkuvuodesta ja keväällä, kun Hurman taipale oli vielä alussa, sain paljon rakentavaa palautetta tulisuudestani. Minulta toivottiin enemmän kärsivällisyyttä päätöksentekotilanteisiin, sekä muidenkin mielipiteiden kuuntelemista. Olin hankala akka. Olen koko ajan ollut tietoinen tulisuudestani, mutta en osannut vielä keväällä määritellä, miten sitä voi rauhoittaa. Olin varma, että luonteeni vuoksi minulle ei haluta antaa minkäänlaisia vastuutehtäviä. Kävi kuitenkin niin, että minusta tuli yrityksemme ensimmäisen jatkuvan projektin, kesäkahvilan, projektipäällikkö ja myöhemmin minut äänestettiin vielä Hurman myyntipäälliköksi.

Olen aika varma, että vastuutehtävät ja ennen kaikkea johtamani kesäprojektin onnistuminen ovat jollain tavalla pehmittäneet minua. Löysin itsestäni kesällä todella ystävällisen puolen esimiehenä, vaikka olin vielä keväällä olettanut, että tulen olemaan todella tiukka pomo, mikä jollain tapaa pelotti minua astuessani johtamaan alaikäistä työntekijää sekä omia tiimiläisiäni. Kesän lopuksi sain palautetta niin tiimiläisiltä kuin työntekijältäkin, että johtaminen kehittyi loppukesää kohden jatkuvasti. Alkukesästä olin vielä epävarma, enkä välttämättä uskaltanut antaa palautetta tai vaatia tiimiläisiltä juuri mitään.

Loppukesää kohden aloimme huomaamattamme tiiminä kehittää toimintatapojamme ja ymmärtämään projektitiimin sisäisten vastuutehtävien tarkoituksen ja roolit. Aloin ymmärtää, minkä vuoksi tietyt asiat saattavat työpäivän aikana epäonnistua, ja mikä siihen on johtanut. Loppukesästä ja vielä syksylläkin olen yrittänyt antaa enemmän palautetta tiimille sekä työntekijällemme. Löysin oman paikkani sekä tehtäväni edistää työntekijän sekä tiimin hyvinvointia ja tasavertaisuutta.

Syksyn aikana minua on kiitetty siitä, että olen alkanut tuomaan ilmi, että välitän, miten yksilöt tiimissä voivat, ja kuuntelen muita päätöksissä nykyään enemmän kuin itseäni. Olen huomannut, että erilaisissa tilanteissa pidän usein heikoimman puolta ja ennen oman mielipiteeni ilmaisemista mietin, onko se sittenkään tarpeellinen ja onko siitä hyötyä, eli muuttaako mielipiteeni keskustelun suuntaa, vai pitääkö se keskustelun paikallaan tai viekö jopa taaksepäin.

Sovittelijan persoonallisuus olisi kuulostanut vielä keväällä todella absurdilta, mutta nyt sitä mietittyäni, näen sitä itsessäni paljon. Matkaa kaikkiin sovittelijan ominaisuuksiin johtajana ja tiimiläisenä on vielä, mutta suunta on selvästi eteenpäin. Tulevaisuudessa tahdon olla entistä diplomaattisempi ja demokraattisempi. En tahdo olla yksin valtaistuimella istuva hankala akka, vaan hyvä pomo, joka johtaa tiimiään esimerkillä ja antaa valtaa sopivasti kullekin tiimiläiselle heidän vahvuuksiensa ja heikkouksiensa mukaan.