Millainen on huipputiimi? Huipputiimeistä puhutaan paljon Proakatemialla ja mekin Promisiana ponnistelemme yhdessä saavuttaaksemme tämän huippusuorituksiin yltävän tiimimuodon. Pyrin tarkastelemaan tässä esseessä huipputiimiä identiteetin fuusion näkökulmasta. Identiteetin fuusio on sosiaalipsykologiassa vahva teoria, jolla on pyritty selittämään esimerkiksi motivaatioita itsemurhapommituksin tapahtuneissa terroriteoissa. En pyri osoittamaan, että terrorismi ryhmät olisivat huipputiimejä, vaan enemmänkin pohtimaan sitä millaiset ryhmäolosuhteet saavat ryhmän jäsenet uhraamaan itsenä ryhmänsä puolesta. Rakennan tämän esseen neljän eri peruselementin varaan, jotka näyttelevät merkittävää osaa identiteetin fuusiossa.

Identiteetin fuusiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö kokee hyvin voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta johonkin tiettyyn ryhmään. Identiteetin fuusion voidaan ajatella tapahtuneen silloin, kun yksilö ei pysty erottamaan tarkasti rajaa oman yksilöllisen identiteettinsä ja ryhmän identiteetin välillä. Toisin sanottuna yksilö kokee näyttävänsä vahvasti omalta ryhmältään ja ryhmä näyttää vahvasti häneltä itseltään. Eli yksilön identiteetti on fuusioitunut ryhmän identiteetin kanssa.

Ensimmäinen kulmakivi identiteetin fuusiossa onkin juuri yksilön kokema mahdollisuus vaikuttaa siihen miltä ryhmä näyttää ja miten se toimii. Ryhmän konservatiivisuus uusia ajatuksia ja muutoksia kohtaan saattaakin hyvin olla vahva este uuden jäsenen mahdollisuudelle fuusioitua ryhmän identiteettiin. Jälkeenpäin tarkasteluna on mielenkiintoista pohtia, miten viime syksynä onnistumme ottamaan kaksi uutta jäsentä mukaan tiimiyritykseemme. Onnistuimme mielestämme tässä työssä varsin hyvin ja molemmat uudet jäsenet pystyivät tuomaan oman identiteettinsä vahvaksi osaksi ryhmän kokonaisidentiteettiä. Joulukuussa oli jo hankala enää huomata eroa niiden jäsenten välillä, jotka ovat olleet osa tiimiyritystämme yli vuoden ja niiden, jotka olivat tulleet myöhemmin mukaan. Verrattuna esimerkiksi aivopesuun, joka liitetään toisinaan keskusteluun mukaan, kun puhutaan identiteetin fuusiosta, ero on juuri siinä, että yksilöllä on vahva mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen ryhmä on. Aivopesussa pyritään enemmänkin muokkaamaan yksilöä ryhmän näköiseksi, eikä vuorovaikutus ole kaksisuuntaista.

Jos oletetaan, niin kuin tässä esseessä oletan, että identiteetin fuusio on edellytys huipputiimille, on tärkeää, että jokainen tiimin jäsen kokee riittävää mahdollisuutta tuoda omaa identiteettiään osaksi ryhmän yhteistä identiteettiä. Herkästi varsinkin isommissa tiimeissä vahvimpien yksilöiden ääni ja identiteetti muodostaa ryhmän identiteetin, johon hiljaisempien on vaikea tai mahdoton fuusioitua. Tämä aiheuttaa herkästi sen, että tiimiin syntyy oppositio, joka ei ole fuusioitunut tiimin ja mahdollisuuden tullen myös muuttaa vahvasti tiimin identiteettiä. Jos tiimin identiteetti muuttuu jatkuvasti liian suuresti, on sen hyvin hankala saavuttaa pidempi jaksoista sitoutumista tavoitteiden toteuttamiseksi. Jatkuva identiteetin muutos on myös haitaksi, jos yritys pyrkii muodostamaan itsestään vahvaa brändiä, koska muutokset saattavat viedä pohjan brändiltä.

Käsikädessä kaksisuuntaisen vaikuttamisen kanssa ryhmän ja yksilön identiteetin välillä heijastuu myös yksilön käyttäytyminen, sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Tiimiin jäsenet, jotka ovat sulautuneet osaksi tiimiään ilmentävät vahvasti henkilökohtaisessa käyttäytymisessään tiimistä heijastuneita normeja ja vaikutteita. Tämä näyttäytyy myös niin päin, että yksilöiden käytös ryhmässä on persoonallista ja omia arvoja sekä tapoja ilmentävää. Näkisin tämän ainakin osaedellytykseksi sosio-psykologisen turvallisuuden tunteen luomisessa, joka Googlen tutkimuksissa nousi ehdottamaksi ykkösehdoksi tiimin huippumenestykselle. Tällaisissa olosuhteissa yksilöt kykenevät ilmentämään itseään hyvin vapaasti, ja uusia ideoita uskalletaan esittää ilman merkittävää nolatuksi tulemisen pelkoa.

Tiimityössä ja etenkin tiimijohtamisessa onkin hyvä tarkkailla käyttäytyvätkö tiimin jäsenet samalla tavalla osana ryhmää, kuin he käyttäytyvät yksilöinä itselleen turvallisessa ympäristössä. Jos käytöksessä ilmenee merkittäviä eroavaisuuksia, on melko todennäköistä, ettei yksilö kykene ilmaisemaan itseään vapaasti ryhmän jäsenenä ja tällöin on suurena riskinä, ettei yksilön potentiaali pääse hyötykäyttöön. Tällöin kannattaa pohtia mihin toimiin voidaan ruveta, jotta jokainen yksilö saadaan osaksi ryhmää omana itsenään.

Kolmantena osatekijänä ja melko luonnollisena jatkumona edelliseen osa-alueeseen, identiteetin fuusioituminen toteutuu silloin, kun ryhmän jäsenet näkevät toisensa sekä vahvoina ryhmänsä edustajina mutta myös persoonallisina yksilöinä. Fuusioituneiden ryhmien sisällä yksilöt muodostavat hyvin vahvoja yksilöiden välisiä sidoksia, ja tällaisten ryhmien jäsenet puhuvat usein toisistaan veljinä ja siskoina. Fuusioitunut ryhmä nähdään siis eräänlaisena perheen kaltaisena sidosryhmänä.

Esimerkiksi omaan tiimiyrityksemme peilaten näen tiimin jäsenet enemmän yksilöinä, kuin tiimin jäseninä tällä hetkellä. Tämä on hyvä osoitus siitä, että emme ole vielä huipputiimi vaiheessa eikä tiimi ole fuusioinut jäsentensä identiteettejä. Pidän äärimmäisen tärkeänä fuusioitumisen kannalta, että viettäisimme yhdessä mahdollisimman paljon aikaa ja kohtaisimimme tiiminä riittävän suuria haasteita. Identiteetin fuusioon liittyvässä tutkimuksessa on huomattu, että haastavat jopa traumaattiset kokemukset hitsaavat tiimiä enemmän yhteen kuin helpon positiiviset kokemukset. Mitä useammin tiimi joutuu ylittämään itsensä ja siihen kohdistuvat odotukset sitä vahvempi siitä todennäköisesti muodostuu.

Viimeisempänä identiteetiltään fuusioituneen ryhmän ulottuvuutena pidetään ryhmän pysyvyyttä. Karrikoidusti voisi sanoa, että kerran fuusioitunut aina fuusioitunut. Tämä ei toki absoluuttisesti pidä paikkaansa ja myös fuusioituneet ryhmät voivat purkautua, esimerkiksi silloin kun ne ovat toteuttaneet tehtävänsä, eikä niille enää jää yhteistä tavoitetta. Identieetin fuusion vahvuudesta kertovat monet Amerikkalaiset Irakin sotaan palanneet sotilaat, jotka ovat kotiutumisen jälkeen ymmärtäneet, että he eivät pysty kotiutumaan, koska oma ryhmä tai sen jäsenet ovat jääneet Irakiin taistelemaan. Ryhmä on, vetänyt heidät takaisin traumaattiselle sota-alueelle, jopa uhraamaan oman henkensä ryhmänsä puolesta.

Lievempänä ilmiönä Proakatemialla puhutaan silloin tällöin valmistumisen jälkeisestä Proakatemia -krapulasta, joka saattaa johtua siitä, että huipputiimi on hajonnut valmistumisen jälkeen. Varsinkin, jos opiskelijan identiteetti on vahvasti fuusioitunut omaan tiimiyritykseen saattaa irrottautuminen omasta tiimiyrityksestä tuntua hyvinkin vaikealta.

Identiteetin fuusio tarjoaa neljä hyvää mittaria huipputiimin kehitysvaiheiden seuraamiseen, jos edelleen oletetaan, että huipputiimin on fuusioinut jäsentensä identiteetin. Jaksan uskoa tähän vahvasti. Huipputiimin tekee vahvaksi sen yksilöt ja huipputiimi tekee sen yksilöt vahvaksi. Nämä ovat hyvin usein kuultuja väittämiä jäseniltä, jotka kuuluvat identiteetit fuusioineeseen ryhmään. Ainakin itse koen asian niin että tiimin on tehtävä minusta vahvempi ja minun on tehtävä tiimistä vahvempi, jotta minun on ylipäätään mieltä kuulua mihinkään ryhmään. Seuraavana työnä voisikin olla mielenkiintoista rakentaa mittareita näille neljälle ulottuvuudella joita tässä esseessä kuvailin ja miettiä tehtäviä joiden avulla saamme oman tiimiyrityksen uuteen lentoon vahvistamalla näitä huipputiimin ulottuvuuksia