Tampere
21 Apr, Sunday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Henkilökohtainen talous 3



Kirjoittanut: Atte Takamaa - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Rich Dad Poor Dad
Robert Kiyosaki
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Henkilökohtainen talous 3

Tämä essee on jatkoa aiemmille esseilleni Henkilökohtainen talous 1 ja Henkilökohtainen talous 2, joiden lukemista suosittelen ennen tätä esseetä eri konseptien paremmin ymmärtämiseksi.

Sijoittaminen 101

Sijoittaminen on tapa kasvattaa taloudellista turvaa pitkällä aikavälillä. Sijoittamalla voit laittaa rahasi työskentelemään puolestasi ja kääntämään ajan puolellesi. Avataan vähän että saatte kiinni: jos olet palkkatöissä ja et sijoita tai tee muuta liiketoimintaa sivulla, on sinulla vain yksi tulonlähde, josta saat tuloja vaihtamalla aikaasi vastineeksi rahasta. Kun elät ja käyt töissä, on sinulla jatkuvasti elämiseen liittyviä kuluja sitä enemmän, mitä enemmän aikaa kuluu. Aika itsessään ei täten ole puolellasi. Jos sen sijaan sijoitat rahasi tuottavasti töissä käymisen ohella, voivat sijoituksesi tasoittaa tätä epätasapainoa. Jos sijoituksesi tuottavat esimerkiksi markkinaindeksi S&P 500-indeksin mukaan keskimäärin inflaatiolla korjattuna seitsemän prosenttia vuodessa, kasvavat rahasi seitsemällä prosentilla vuodessa. Tällöin aika on puolellasi, sillä jokaista kulunutta vuotta kohti kasvavat rahasi aina mainitun seitsemän prosenttia. Sijoittaessa et myöskään joudu näkemään vaivaa rahojesi kasvaessa toisin kuin töissä käymällä. Sijoittajien keskuudessa usein sanotaankin ajan olevan sijoittajan paras ystävä, ellei jopa kallein resurssi. (Webster 2023.)

Robert Kiyosaki kertoo ilmiöstä erinomaisesti vuoden 1997 klassikkokirjassaan Rich Dad, Poor Dad. Kiyosakilla on kolme nerokasta mieleeni jäänyttä konseptia, jotka mielestäni jokaisen sijoittajan tulisi tietää. Ensimmäinen niistä onkin jo mainitsemani ”rahan laittaminen töihin” tai kuten Kiyosaki sanoo: ”Most people work for money — rich people have money work for them”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”Useimmat ihmiset työskentelevät rahan takia – rikkailla ihmisillä raha tekee töitä heidän puolestaan”. Kiyosaki painottaa myös, kuinka suuri osa varakkaista päätyy yrittäjiksi, sillä yrittäjänä tai yrityksen omistaja pystyy hyödyntämään resurssejaan kuten rahaa vipuvoiman luomiseksi ja omaisuutensa nopeammaksi kerryttämiseksi toisin kuin työntekijänä on mahdollista. (Kiyosaki 1997.)

Toinen periaate kirjasta on ”It’s not how much money you make that matters — it’s how much money you keep”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”Se ei ole tärkeintä, kuinka paljon rahaa ansaitset, vaan se, kuinka paljon rahaa pystyt pitämään”. Tämä palaa suoraan edellisissä esseissäni mainitsemiini oppeihin budjetoinnista ja ylijäämään tähtäämisestä sekä oppeihin säästämisestä ja elintasoinflaatiosta. Jos budjettisi on aina nollassa elintasoinflaation johdosta, eikä rahaa jää säästämiseen tai sijoittamiseen, et tule koskaan tavoittamaan taloudellisia tavoitteitasi, saati taloudellista riippumattomuutta, vaikka tulosi kasvaisivat kuinka. (Kiyosaki 1997; Rostedt 2022; UNFCU N.d.)

Kiyosakin oppeihin pohjaten väittäisin jopa, että säästäminen tai sijoittaminen tulisi priorisoida budjetoidessa ”halujen” hankinnan edelle. Tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa United Nations Federal Credit Union:in 50–30–20-säännön muuttamista, jos 50 % menee yhä elämiseen, mieluummin vaikka 50–5–45-säännöksi, kunnes sijoituksesi tuottavat jo tarpeeksi koko ”piirakan”, eli mainitun säännön rahamääräisen tulopuolen, kasvattamiseksi. Tällöin ideaalitilanteessa tulosi kasvaisivat uuden tulonlähteen johdosta, milloin elämiseen vaadittava prosenttiosuus pienenisi suhteessa tuloihin, ja voisitkin siirtää vapautuvia tuloja ja prosenttiosuutta haluamiesi asioiden budjettiin, eli esimerkiksi 20–30–50-tilanteen muodostamiseksi. Uudessa tilanteessa kaikki osat olisivat myös rahamääräisesti suurempia kasvattaen täten elintasoa entisestään, ja luoden samalla eräänlaisen lumipalloefektin, jossa kasvavat passiiviset tulosi raahaavat mukanaan myös elintasoasi ylöspäin. Voisiko tätä kenties kutsua jopa elintasodeflaatioksi? (Kiyosaki 1997; UNFCU N.d.)

Kirjan kolmas mieleeni jäänyt periaate on “Rich people acquire assets — not liabilities they think are assets”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”Rikkaat ihmiset hankkivat omaisuutta – eivät velkoja, joita he pitävät omaisuutena”. Kiyosaki painottaa kirjassaan kassavirran ja omaisuuden tärkeyttä. Kiyosakin mukaan monilla onkin velkoja, joita he luulevat heidän varallisuuttansa kasvattavaksi omaisuudeksi. Otetaan esimerkiksi uuden auton ostaminen. On helppo luulla, että uusi auto olisi omaisuutta, joka tekisi sinusta varakkaamman, onhan sinulla kuitenkin uusi komea auto pihassa, kun ennen ei ollut. Uuden auton ostaminen on kuitenkin tyypillisimpiä esimerkkejä isosta virheestä vaurastumisen polulla. Ensinnäkin joudut ottamaan mitä todennäköisemmin ostoa varten velkaa, josta joudut maksamaan korkoja ja mitä joudut maksamaan kuukausittain, vähentäen edelleen edellisissä kappaleissa mainittua kuukausittain käteesi jäävää rahasummaa. Toisena, kun ajat auton liikkeestä pihalle, tippuu sen arvosta tunnetusti välittömästi ainakin 30 prosenttia. Kolmantena, mitä enemmän autoa käytät, eli ajat autolla kuin sillä on tarkoitettu, menettää se arvoaan kulumisen johdosta kilometri kilometriltä. Uuden auton ostaessa sidot siis itsesi käytännössä korolliseen velkaan ”omaisuudesta”, jonka arvo tippuu vääjäämättä jatkuvasti, ja hidastaa varallisuutesi karttumista. (Kiyosaki 1997.)

Eron Asset:in ja Liability:n välillä tunnistaakin aina investoinnin vertaamista loppuarvoon. Esimerkiksi jos ostat kymppitonnilla sijoitusasunnon tai osakkeen, joka kasvaa 10 prosenttia vuodessa viiden vuoden ajan, on investointisi 10 000 € ja loppuarvosi 16 105,10 €. Jos puolestaan ostat 20 000 € auton, johon laitat 10 000 € omaa rahaa ja loput lainaa 5 % kokonaiskorolla viideksi vuodeksi, on investointisi noin 25 000 € ja loppuarvosi, eli auton arvo viiden vuoden jälkeen, rankalla arviolla noin 8 300 €. Ei täten tarvitse olla kummoinen matemaatikko päätelläkseen kumpi on varallisuuden kerryttämiseksi parempi, 6 105,10 € voitto vai 16 700 € tappio. Ennen taloudellisten päätösten tekemistä onkin aina hyvä tarkastella, ottaako vai laittaako hankinta rahaa taskuuni pitkässä juoksussa. (Kiyosaki 1997.)

 

Jos sijoittaminen käytännössä jäi kiinnostamaan vielä enemmän, löytyy esseepankistani useita esseitä niin asuntosijoittamisesta ja kryptovaluutoista sijoitusmuotoina kuin osakkeen arvonmäärityksestäkin. Toivottavasti tästä oli apua henkilökohtaisen taloutesi selventämisessä.

 

Lähteet

Kiyosaki, R. 1997. Rich Dad Poor Dad. V. 2017 painos. Yhdysvallat: Plata Publishing.

Rostedt, H. 2022. Puskurin säästäminen. Blogi-kirjoitus. Julkaistu 29.9.2022. Viitattu 2.1.2024. https://helenarostedt.fi/puskurin-saastaminen/

United Nations Federal Credit Union. N.d. Budgeting basics: The 50-30-20 rule. Financial Wellness. Verkkoartikkeli. Viitattu 30.12.2023. https://www.unfcu.org/financial-wellness/50-30-20-rule/

Webster, I. 2023. Stock market returns between 1926 and 2023. Verkkoartikkeli. Viitattu 4.1.2024. https://www.officialdata.org/us/stocks/s-p-500/1926

 

Kommentoi