Tampere
26 May, Sunday
18° C

Proakatemian esseepankki

Heikot signaalit



Kirjoittanut: Joni Sydänlammi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Heikot signaalit 2022 - Tarinoita tulevaisuuksista
Mikko Dufva
Christopher Rowley
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Johdanto

Mitä kaikkea seuraavan kymmenen vuoden aikana voikaan tapahtua? On huomattavasti vaikeampaa ennustaa uskottavasti tulevaa, suhteessa menneiden haikailuun. Ajatuksissamme ajattelemme hyvin helposti, että tulevaisuus on suurin piirtein samantapaista kuin nykyhetkemme. Helpoiten tulevaisuus on ennustettavissa teknologian kehityksen kautta, mutta myöskään teknologian kehittymisen ennustaminen pidemmälle on haastavaa. Yhteiskunnallisia ja sosiaaliset tulevaisuuden näkymät jäävät usein teknologian varjoon. Tämä toki johtuu myös siitä, että ihmisien tekemisiä on vaikeampi ennustaa. Ajatusmallin ja käyttäytymisen muutoksia on vaikeampi kuvitella. Tämä on kuitenkin juuri se syy, sillä siinä korostuu yllätyksien ja epäjatkuvuuden tunnistaminen ja tulkinta. Emme voi ajatella kaiken jatkuvan loputtomasti ennallaan, sillä on tervettä osata haastaa sitä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Meidän täytyy osata mukautua tulevaisuudessa tapahtuviin muutoksiin ja toimia näiden tapahtuvien asioiden edessä paremmin.

Normaalia haastamalla tulee väkisinkin uusia näkökulmia jo vanhaan totuttuun. Normaali on aina muuttuvaa ja jokainen kokee myös saman normaalin omalla tavallaan. Jos unohtaa haastaa sitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, ajautuu helposti keskittymään vain todennäköisyyksiin. Esimerkiksi yritystoiminnassa on pyrittävä näkemään tulevaisuudessa tapahtuvat muutokset, jotta niihin osataan reagoida ajoissa. Haastaminen nähdään usein hyvin negatiivissävytteisenä asiana ja asioiden vastustamisena, mutta todellisuudessa se avartaa uusia näkökulmia ja samalla asiaa voi katsoa useasta eri näkökulmasta. Haastamisessa ei ole myöskään kyse kaiken nykytilanteen hylkäämisestä, vaan ennemminkin kyse on mielenavaamisesta uusille mahdollisuuksille. Faktoja ei myöskään parane ruveta haastamaan, sillä faktat eivät muutu, vaikka kuinka niitä haastaisi. Kun Faktat otetaan tosissaan, se mahdollistaa oikeanlaisen haastamisen.

Olemme tulleet riippuvaiseksi nykyhetkessä tapahtuville asioille, jonka vuoksi tulevaisuudessa tapahtuvat muutokset tuntuvat helposti pelottaville. Haluamme pitää kaikin voimin kiinni tutusta ja turvallisesta, emmekä anna mahdollisuutta muutokselle. Vaikka tiedostaisimme, että nykytilanne ei olisi planeetan tai ihmiskunnan etu, tuntuu muutos silti pelottavalle. Heikot signaalit auttavatkin meitä löytämään asioita, mitkä tulevaisuudessa saattavat muuttua. (Dufva & Rowley 2022 5-7)

Kirjoitimme esseen heikoista signaaleista Joni Sydänlammen ja Miisa Hiltusen kanssa. Pyrimme esseessämme tuomaan esiin sitä, mitä ovat heikot signaalit ja kuinka niitä voidaan havainnoida.

Heikko signaali

Heikolla signaalilla ei kahvipöytäkeskusteluissa enää tarkoiteta radion rätinää kesämökillä tai televisioissa näkyvää lumisadetta, kun antenni päättää alkaa temppuilemaan kesken Emmerdalen. Futuristi Elina Hiltunen määrittelee meille heikon signaalin ensioireeksi muutokselle tai merkiksi nousevasta asiasta, jolla saattaa olla merkittävä rooli tulevaisuudessa (Hiltunen 2010). Trendit, mega-liitteellä tai ilman, ovat tällä hetkellä muutoksen suuntia, jotka ovat näkyvillä. Ne antavat hyvän pohjan hahmottamiselle ja keskusteluille tulevaisuudesta, mutta ne ovat riittämättömät luomaan todenmukaisinta kuvaa tulevasta. Megatrendejä orjallisesti tuijottaen, voi ajautua meneillään olevan muutoksen vangiksi ja sivuuttaa yllätykset. Heikot signaalit tuovat yllättävämpiä kehityskulkuja tarkasteluun ja täydentävät trendejä myös ohjaamalla meidän ajatteluamme toisenlaiseen. Trendit edustavat jatkuvuutta ja saavat meidät kysymään ”mitä seuraavaksi?”, heikot signaalit tuovat epäjatkuvuudellaan pöytään kysymyksen ”mitä jos?”. (Dufva & Rowley 2022, 8-9)

 

Heikko signaali on mahdollista tulkita merkiksi jostain suuresta mahdollisesta muutoksesta. Voimme ajatella heikon signaalin kolmeen osaan.

  1. Asia tai ilmiö
  2. Signaali, eli tapahtuma, joka tuo asian ilmi. Esimerkiksi uutinen, tarina, esine, palvelu tai kuva.
  3. Tulkinta, eli miten signaali otetaan vastaan. Miten tulkitsijan oma näkemys ja maailmankuva otetaan huomioon, ja miten tai mihin sitä käytetään.

(Hiltunen 2008)

Kolmas osa-alue, eli tulkinta, on juuri se, mikä tekee signaalista heikon. Tulkitsija määrittää signaalin yllättävyyden ja outouden, näiden määritystä voi ajatella etäisyytenä. Etäisyytenä havaitsijan tulkintakehikosta, eli sopivuutena nykyhetkeen ja vallitsevaan maailmantilanteeseen (van Veen & Ortt 2021). Esimerkkinä tästä Beyond Letherin tekemä vegaaninen keinonahka, joka on yhdistelmää kumista ja omenankuorista, jotka ovat mehutuotannossa syntyvää jätettä. Tällainen tuote on sitä kehittäneille tutkijoille arkipäivää, mutta maallikolle se saattaa kuulostaa yllättävältä. Etäisyys signaaliin on esimerkin tutkijoilla ja maallikolla hyvinkin eri mittainen. Heikot signaalit näin ollen voivat edesauttaa tunnistamaan omaa ajattelua ja olettamuksia nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Jos astuisikin oman kuplan ulkopuolelle ja samaa signaalia tulkitsisikin toisista näkökulmista käsin? Pystytkö tunnistamaan kuinka omat arvosi ja ihanteet vaikuttavat tulkintaasi? Näillä kysymyksillä voit jo päästä käsiksi siihen, miksi muut pitävät sinulle tuttua outona tai yllättävänä. (Dufva & Rowley 2022, 8)

Matkaoppaan kirjoittamisella ja heikkojen signaalien tulkinnalla on paljon yhteistä. Molemmissa on tavoite kuvailla ajatuksellisesti paikkaa, joka on kaukana sijainnistasi. Opas täyttyy kirjoittajan kokemuksista, mutta myös hänen maailmankuvastansa. Oppaassa kerrotun kaukaisen paikan asukkaat saattavat suhtautua huumorilla tai jopa ärsyyntymisellä opukseen. Kuitenkin tämän avulla pystymme samalla ymmärtämään tulkitsijoiden ajattelua ja näkökulmaa paremmin. Siinä missä matkaoppaiden, niin myös heikkojen signaalien käyttö on ollut muutoksessa, se näkyy erityisesti määritelmissä (van Veen & Ortt 2021). Ennen 1980- luvulle siirtymistä tarkoitimme heikoilla signaaleilla nousevia ilmiöitä. Signaalien hyödyntäminen oli suoraviivaista. Niiden ajateltiin kertovan asioita, joihin tuli varautua. Myöhemmin päätänsä ovat nostaneet asioiden keskinäisriippuvuus, seuraamusten ennakoimattomuus ja signaalien epämääräisyys. Nykyään sekä lähitulevaisuudessa heikkojen signaalien hyöty ei konkretisoidu yllätysten ennustamisena, koska tulevaisuus on arvaamaton. Mutta heikot signaalit ovat auttamassa tunnistamaan ja haastamaan omia ja muiden oletuksia ja näkymiä tulevaisuudesta. Tämä saa meidät myös toimimaan nykyhetkessä, jotta tavoittaisimme toivotun tulevaisuuden. (Dufva & Rowley 2022, 8-9)

 

 

 

 

 

 

Signaalit haltuun!

Heikoilta signaaleilta ei tule sulkea silmiä tai korvia, sillä ne avaavat jokaisen meistä ajattelua ja auttavat inspiroitumaan tulevaisuuden ajattelusta (Dufva & Rowley 2022, 68). Tämä luonnollisesti herkistää meitä myös uusille mahdollisille bisnesideoille. Signaalien haltuun ottamiseen ei ole vain yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen voi hyödyntää niitä itselleen sopivalla tavalla. Dufvan ja Rowleyn (2022, 68) määritelmä, jota voi hyödyntää signaalien käyttöönotossa koostuu viidestä osa-alueesta (kts. Kuva alla): Avarra, havainnoi, tulkitse, tarinoi ja keskustele.

Kuva 1. Heikkojen signaalien käyttöönotto, mukaillen Dufva & Rowley 2022

Ensimmäinen askel on lähteä liikkeelle oman ajattelun laajentamisesta. Tästä syystä onkin syytä tutustua omiin sokeisiin pisteisiin ja haastaa omaa ajattelua. Hyvä keino oman ajattelun laajentamiseen on tehdä sitä ryhmässä, sillä yksin jää helposti jumiin oman ajattelun kapeikkoihin. Ajattelua voi avartaa aloittamalla esimerkiksi pohtimalla tabuja, eli mikä on kiellettyä ja miksi, tai miettimällä mitä tapahtuu samaan aikaan jossain muualla muualla, mitä et koskaan voisi kuvitella tapahtuvan Suomessa tai esimerkiksi omalla työpaikallasi? Ensimmäisen askeleen tarkoituksena on ohjata oma ajattelu yllättävämpään suuntaan ja kohti asioita, joita ei tule mietittyä. (Dufva & Rowley 2022, 68-69.) Tällainen ajattelun avarrusleikki voisi olla myös oikein oiva jokaisen innovoinnin alkuun, jotta ajattelua oikeasti ohjattaisiin poispäin tutusta ja turvallisesta. Totta kai jo lähtökohtaisesti Proakatemian oppimismalli ja nimenomaan ajattelun avartaminen perustuu siihen, että tiimit koostetaan keskenään erilaisista yksilöistä. Näin ryhmässä saadaan väistämättäkin uudenlaisia näkökulmia ja ajatuksia. Ajattelun avartamisvaiheen jälkeen alkaa havainnointi, joka vaatii aikaa. Havainnointi tarkoittaa siis ympäristöön huomion kiinnittämistä, asioiden ja ilmiöiden tutkailua. Heikkoihin signaaleihin voi törmätä missä tahansa, esimerkiksi kadulla tai sosiaalisen median syövereissä. Jotta heikkoja signaaleja voi havaita, tulee niitä etsiä erilaisista, jopa yllättävistä paikoista. (Dufva & Rowley 2022, 69.) Samassa vanhassa pysyminen sekä rutiinien orjallinen noudattaminen sulkee ajatuksemme kaiken yllättävän huomaamiselta, jolloin myöskään heikot signaalit eivät löydä luoksemme. Dufva ja Rowley (2022, 69) neuvovatkin ottamaan myös havainnointivaiheeseen mukaan joukon erilaisia ihmisiä. Seuraava kysymys, joka havainnointivaiheesta herää, on kysymys, mistä tietää löytäneensä hiljaisen signaalin? Vinkki, jota Hiltunen (2013) neuvoo käyttämään, on asiasta tai havainnosta kertominen toiselle. Jos hän nauraa asialle, tietää olevansa oikeilla jäljillä, sillä hiljaiset signaalit ovat aina jotakin uutta ja erilaista, joka myös herättää tunteita. Nauru tai toisaalta vaikka epäusko ovat merkkejä, jotka kertovat, että asiaa on hyvä tutkia lisää. (Dufva & Rowley 2022, 69.) Tällaisia pieniä testejä on ollut nähtävissä myös Revenan trendeihin keskittyvissä pajoissa, joissa pienryhmissä on heitelty melko lennokkaitakin asioita, jotka eivät kuitenkaan loppujen lopuksi ole lainkaan mahdottomia. Liittyivät ne sitten kaverin kanssa lapsen hankkimiseen tai mammuttien geenikopioimiseen. Dufva ja Rowley (2022, 69) neuvovatkin, että hiljaiset signaalit olisi syytä kerätä ryhmän kesken ylös, esimerkiksi yhteiseen Teams-keskusteluun. Tässä siis suora vinkki myös Proakatemian tiimeille: hiljaisia signaaleja kannattaisi kerätä yhteisesti ylös, jotta niitä voi oikeasti hyödyntää liikeideoissa ja muissa innovaatioissa! Havainnoinnin ja tiedon keruun jälkeen tietoja tulisi myös tulkita. Millaisista mahdollisista muutoksista asiat tai ilmiöt kertovat tai millaista tulevaisuutta ne kuvaavat? Tulkintoja voi lähteä myös miettimään “mitä jos” -lauseen kautta, joka auttaa viemään pohdintaa jo syvemmälle myös syy-seuraussuhteisiin. (Dufva & Rowley 2022, 69-70.) Tulkinnatkin kuitenkin saattavat jäädä helposti melko pinnallisiksi, vaikka miettisikin mahdollisia syy-seuraussuhteita. Tästä syystä hiljaisista signaaleista ja niiden vaikutuksista kannattaisi tehdä tarinoita. Tarinat luonnollisesti vievät meidät mukanaan ja auttavat meitä kuvittelemaan, ymmärtämään sekä kokemaan asioita, toisenlaisia tulevaisuuksia. Myös nämä tarinat on hyvä jakaa muille ja käynnistää sen kautta keskustelu hiljaisista signaaleista, kun mahdollinen toisenlainen tulevaisuus on tarinan myötä paremmin käsin kosketeltavissa. (Dufva & Rowley 2022, 70.)

Heikkojen signaalien haltuun ottamisen voi parhaimmillaan tehdä lähes leikin kautta, ja leikkihän on tunnetusti lapsesta asti paras tapa oppia asioita. Hiljaisia signaaleja tutkittaessa on syytäkin pitää pieni pilke silmäkulmassa, sillä se auttaa meitä pois arkisista ajatuskeloistamme ja avaa uusia mahdollisuuksia. Pieni, hauskakin heitto, kuten kaverin kanssa hankittava lapsi, käynnistää uudenlaisen ajattelun ja laajentaa näkökulmiamme. Kun nämä pienet heitot malttaa viedä eteenpäin tarinoiksi, joiden avulla on mahdollista havainnollistaa toisenlaisia tulevaisuuksia, voi se parhaimmillaan johtaa johonkin uuteen ja odottamattomaan. Uudenlaisista oivalluksista ja ajattelumalleista ei ole muuta kuin hyötyä myös liiketoiminnan ja uuden bisneksen kehittämisessä. Kun pitää kaikessa tässä läsnä muut, erilaiset ihmiset, on hiljaisten signaalien huomaamisen ja käyttöönoton resepti valmis!

 

Muutu ja kehity – tai kuihdu

Tulevaisuuspohdinnoissa tulevaisuus esitetään nykytilan jatkeena. Myös muutoksen tekeminen on kaiken keskiössä. Jokainen meistä, kuin myös elinympäristömme, on muutoksen edessä.

Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään, ja jos ei muutu, tippuu äkkiä kelkasta (Dufva & Rowley 2022, 66). Tuntuu siis oudolta, että joku ei haluaisi muuttua, eikö vain? Fakta kuitenkin on, että me ihmiset olemme lähtökohtaisesti mukavuudenhaluisia ja pidämme kiinni turvallisista, tutuista asioista. Asioiden muuttaminen voi myös tuntua vaikealta, etenkin jos asiat toimivat tällaisenaankin kohtuullisesti.  Olemme siis laiskoja. Laiskoja tekemään muutoksia tai pysähtymään edes miettimään mahdollisten muutosten positiivisia seurauksia. Kuitenkin esimerkiksi organisaatio, joka ei heikoista signaaleista huolimatta muutu, vaan pysyy kapeassa uomassaan, saattaa aivan yhtäkkiä jäädä merkittävästi esimerkiksi muita kilpailijoita jälkeen. Sitä välimatkaa on vaikea enää kiriä takaisin, jos muutokseen hypätään jo valmiiksi jälkijunassa. Dufva ja Rowley (2022, 66-67) tiivistävätkin, että mukavuuden ja turvallisuuden hakemiseen liittyen muuttumattomuuden taustalla voivat olla esimerkiksi omassa kuplassa oleminen, jolloin ei kykene näkemään juuri sen oman kuplan ulkopuolisia asioita. Haluttomuus muutokseen voi myös johtua yksilön tunteesta, ettei hän kykene vaikuttamaan asioihin, hänen tekemisellään ei ole mitään väliä. Olo saattaa olla voimaton tulevaisuuden edessä. Fakta kuitenkin on, että myös se oma kuplakin hajoaa vääjäämättä ennen pitkään ja myös ne pienen pienet teot ajavat muutosta eteenpäin. (Dufva & Rowley 2022, 66-67.) Kukaan ei siis ole tulevaisuuden näkökulmasta liian vähäpätöinen tai pieni tekijä, sillä harva meistä on syntyessään neroja tai kaikkeen kykeneviä supersankareita.

 

Pohdinta

Esseetä tehdessämme pohdimme sitä, miten heikkoja signaaleja näkyy omassa arjessamme. Kun katsomme omaa kohta kolme vuotta kestänyttä opiskelutaivalta Proakatemialla taaksepäin, ymmärtää vasta kuinka suuria muutoksia siellä on tapahtunut. Osa tapahtuneista asioista oli ehkä näkyvissä etukäteen, mikäli osasi lukea heikkoja signaaleja oikein. Osa taas muutoksista on johtunut pandemiasta, joidenka näkeminen etukäteen olisi lähes mahdotonta. Muutoksien vastaanotto on ollut myös hyvin jakautunutta. Osa opiskelijoista on ottanut muutokset vastaan paremmin kuin toiset. Proakatemialla tapahtuneita muutoksia pohdittaessa huomaa, että oli muutokset omasta mielestä hyviä tai huonoja, niihin tottuu ajan kanssa, jonka jälkeen se muuttuu uudeksi normaaliksi.

Omissa projekteissamme on myös oleellista ottaa huomioon heikkoja signaaleja. On hyvä ymmärtää toimialaa ja haastaa sen tulevaisuuden näkymiä. Esimerkiksi maailmalla juuri nyt tapahtuvat asiat tulevat vaikuttamaan hyvin moniin toimialoihin materiaalipulana, sekä ulkomaankaupan muutoksina. On hyvä ymmärtää, miten tämä vaikuttaa omaan tekemiseen ja kuinka mahdollisia ongelmia pystyisi jo nyt etukäteen estämään.

 

Lähdeluettelo

Dufva, M. Rowley, C. 2022. Heikot signaalit 2022 – Tarinoita tulevaisuuksista. Sitra.

Hiltunen, E. 2010. Weak signals in organizational futures learning. Acta Universitatis oeconomicae Helsingiesis, A, 365.

Hiltunen, E. 2013. Heikot signaalit. Teoksessa Osmo Kuusi, Timo Bergman & Hazel Salminen (toim.): Miten tutkimme tulevaisuuksia? – kolmas, uudistettu painos. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Acta Futura Fennica 5.

 

Kommentoi