Olemme nyt toimineet nykyisellä Proakatemian markkinoinnin ja viestinnän tiimillä noin puoli lukukautta ja jokaisella meillä on paitsi omat tavoitteensa, myös tiimillä on yhteiset tavoitteet. Konkreettisimmin tavoitteet ovat tunnusteltavissa sosiaalisen median kanavien seuraajamäärissä. Esimerkiksi itse hallinnoin Proakatemian Twitteriä ja puikkoihin astuessani Proakatemialla oli siellä noin 760 seuraajaa. Nykyään määrä on painunut hieman päälle 800 seuraajan. En epäröi myöntää olevani Twitterin käytössä aika hyvä ja se varmasti näkyy osittain jo tässä vaiheessa kanavan kasvussa. Pyrin tuomaan osaamiseni tietysti myös tiimiin ja samoin tekevät muut tiimimme kolme jäsentä. Salla on osoittanut olevansa mestari kokonaisuuksien hallinnassa ja asioiden loppuun saattamisessa. Esipinkkuna Olivia tuo pöytään hyviä uusia näkökulmia ja kysymyksiä, jotka sopivalla tavalla haastavat meidän kokeneempien muka oikeita toimintatapoja. Lotta puolestaan on visuaalisen puolen velho ja hänen käsistään syntyvätkin liki kaikki Proakatemian markkinoinnin kuvallinen ilmaisu. Itse olen sitten mielestäni se sanallisesti pätevä nikkari, jota muut saavat toisinaan jopa vähän rauhoitella, etten mene ilmaisuni kanssa seinästä läpi.

Antti Apunen ja Jari Parantainen kirjoittivat kirjan Gurumarkkinointi ja toinen tunnettu suomalaiskirjailija Petteri Kilpinen esitti sen takakannessa väitteen: ”Jos kaikki Suomen insinöörit sisäistävät tämän kirjan opit, maamme kansantalous lähtisi rakettimaiseen kasvuun”. En ehkä lupaa isänmaamme kansantaloutta korjata, mutta yritin ottaa selvää siitä, toimimmeko Proakatemian markkinoinnin ja viestinnän tiimissä tavalla, joka mukailee sovittuja asioita ja on lisäksi kehittävää sekä meille että Proakatemialle.

Gurumarkkinointi-kirjassa puhutaan Edward Thorndiken käyttämästä haloilmiöstä, jossa on kyse siitä, ettei ihminen aina erota työkavereidensa yksittäisiä ominaisuuksia heidän kokonaisuudestaan. Kirjaa lukiessani ja erityisesti haloilmiötä tutkiessani aloin kelata päässäni eri proakatemialaisia ja sitä, millaisia kokonaisuuksia he mielestäni ovat ihmisinä ja ammattilaisina. Mieleen tuli välittömästi muutama todella helposti lähestyttävä henkilö, jotka eivät toisaalta ehkä ole niitä, jotka kotiuttavat firmalle isoimmat kaupat tai keksi päräyttävintä markkinointikampanjaa. Moni tällainen henkilö saattaa jäädä Proakatemialla huomaamatta, sillä heidän yksittäinen erityisominaisuutensa ei liity suoranaisesti rahantekoon. Sitten on niitä tyyppejä, jotka eivät esimerkiksi ole paikalla kuin silloin tällöin, mutta paikalla ollessaan he saavat paljon aikaan: kauppoja, sovittuja kokouksia, he luovat uutta tietoa. On helppoa menettää hermonsa tällaisiin ihmisiin siksi, ettei heitä näy paikalla silloin, kun kaikki muut istuvat ringissä dialogin pauloissa. Apunen ja Parantainen puhuvat myös kirjassaan siitä, että haloilmiö aiheuttaa usein vastarintaa. Epäolennaisuudet ohjaavat toimintaamme, kuten vaikkapa geneerisesti ajateltuna naiset valitsevat itselleen treffiseuraksi mieluummin pitkän kuin lyhyen miehen. No, olen minä nähnyt näyttäviäkin leidejä kaiken maailman Danny DeVitojen kanssa ja itse olen 184-senttisenä sinkkumies.

Kirjassa mainitaan myös kameleontti-ilmiö, jonka esimerkkitutkimuksena mainitaan tutkimus, jossa 50 valittua naista juttelivat 50 valitulle miehelle puhelimessa niitä näitä. Miehet olivat saaneet naisista esitietolomakkeet kuitenkin väärillä valokuvilla – naiset eivät tienneet tästä etukäteen. Puolet kuvista esittivät kaunottaria ja puolet tavallisemman näköisiä naisia. Aivan kuten haloilmiössäkin, myös kameleontti-ilmiössä kohdenaisen kauneus vaikutti miehen mielipiteeseen tämän esitietolomakkeessa annetuista asioista.

Miten tämä kaikki sitten liittyy Proakatemiaan ja sen markkinoinnin ja viestinnän tiimin toimintaan tänä lukuvuonna? Minua itseäni ja Sallaa lukuun ottamatta muut meistä eivät ristiin ajateltuna tunteneet toisiaan etukäteen juuri ollenkaan. Meille kaikille, kuten ihmisille yleensä, syntyi varmasti ennakko-odotuksia sen perusteella, kenet näimme tulevan osaksi tiimiä. Haloilmiötä saattoi olla havaittavissa, mutta siitä täytyy nostaa kuvitteellista hattua koko porukalle, että olemme jaksaneet tehdä töitä sen eteen, että tutustuimme toisiimme tarpeeksi ja selvitimme toistemme osaamiset todella tarkasti ennen kuin aloimme varsinaisesti keskittyä Proakatemian markkinoinnin. Nyt, puolisen vuotta myöhemmin tiedämme tasan tarkkaan toistemme vahvuudet ja heikkoudet markkinoinnin ja viestinnän saralla sekä myös jonkin verran persoonakohtaisemminkin. Jari Parantainen puhuu kirjan loppupuolella siitä, että tiimihenki voi syntyä sekunneissa ja että asiantuntija haluaa asiantuntijan. Vaikka hän puhuu esimerkeissään myyntitilanteista ja asiakkuussuhteista, voi samaa soveltaa mielestäni myös Proakatemian markkinoinnin ja viestinnän tiimiin. Olemme kaikki omalla tavallamme asiantuntijoita ja haluamme tehdä töitä juuri sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat asiantuntijoita omilla alueillaan. Gurumarkkinointikirjan kahdeksas käsky kehottaa ryhtymään asiakkaan, tässä tapauksessa tiimikaverin tutuksi. Kirjan mukaan on säilytettävä tietty etäisyys toiseen, jottei auktoriteetti murene. Emmehän me varsinaisesti auktoriteettia toisiamme kohtaan tarvitse, sillä kyse on kuitenkin tiimioppimisesta ja tiimityöstä. Olisi kuitenkin nimenomaan ammatillisen kehittymisen ja tiimin toiminnan kannalta musertavaa, jos esimerkiksi Lotta menettäisi asiantuntijuusasemansa visuaalisiin asioihin meihin muihin verrattuna. Pidän tärkeänä, että jokaisella meistä on oma tulokulmansa tiimin työskentelyyn Se pitää jokaisen jäsenen kiinnostuneena ja vallitsevassa tilanteessa syntyy haastamista sekä tervettä kyseenalaistamista. Haloilmiö on voitettu ja valjastettu liittolaiseksi.

Mitä tulee tuohon alussa kertomaani kirjan takakannessa Kilpisen esittämään väitteeseen, olen mielestäni sisäistänyt Gurumarkkinointi-kirjasta juuri oikeat asiat tiimin edistämiseksi. Kuten todettua, kansantalous tällä rustailulla tuskin räjähtää käsiin, mutta aivan varmasti Proakatemia hyötyy jatkossakin dynaamisen markkinoinnin ja viestinnän tiimimme toimimisesta – ainakin siinä tapauksessa, että pidämme kiinni asiantuntijuuksistamme ja halustamme tehdä Proakatemiasta kiinnostavampi paikka markkinoinnin ja viestinnän keinoin. ”HPK on kova saavutustarve. Silloin kun yksittäinen pelaaja ja joukkue on kiinni siinä saavutustarpeessa, vähän ehkä edellä vastustajaa, niin kyllä se näkyy – ja katsomossa kuuluu, Nieminen huomioi Ritari-areenan räjähdysmäisen tunnelman”. Halusin lopettaa tämän esseen jääkiekkolegenda Ville Niemisen Iltalehdelle antamiin kommentteihin viime kauden Liigan finaaleista. Vastustajaa Proakatemialla ei ole, mutta on meidänkin ”pelattava” paremmin pärjätäksemme paremmin. Tällä hetkellä Proakatemian markkinoinnin ja viestinnän tiimi on kuin HPK. HPK voitti muuten viime kaudella jääkiekon Suomen mestaruuden.