Kuuntelin kirjan Martina-Taistelija, jonka kirjoittajat ovat Aitolehti & Taatila, teksti on mielenkiintoinen tiivistelmä Martina Aitolehden kohutusta seurapiirielämästä. Vahvan henkisen kantin omaavan sekä fyysisesti lahjakkaan naisen tarina on kiehtova, sillä sen takaa löytyi myös herkkyyttä sekä henkilökohtaisia romahduksia. Henkilökohtaisen elämän nousut ja laskut ovat jaettu keltaisen lehdistön palstoilla aina uudelleen ja uudelleen, jolloin julkisuuskuva on muodostunut pääsääntöisesti näiden lööppien kautta.

Tiesitkö, että Martina on tietoisesti hallinnut omaa henkilöbrändiään ja antanut lehdille kirjoitettavaa? Blogien sekä sosiaalisen median syntyminen ovat mahdollistaneet tämän entistä helpommin sillä, Martinan päivittäessä blogiinsa tai julkaistessa jotain somessa seuraajilleen, hän tietää sen päätyvän otsikoihin, välittömästi. Nykypäivänä omaa sanaansa ja näkyvyyttä ihmisten tietoisuudessa on mahdollista hallita. Henkilöbrändäyksen tavoitteena on tuoda muiden mieliin sellaiset asiat, joita haluaa itsestään kertoa ja tämä vaatii suunnitelmallisuutta (Piha & Puustell, 2012, 46.)

Alusta alkaen Martina on halunnut johtaa ja rakentaa omaa julkisuuskuvaansa. Varhaisessa vaiheessa hän huomasi, että keltainen lehdistö oli löytänyt hänestä itselleen silmätikun, jonka seurauksena hän päätyi kestämään kohut ja käyttämään näitä vahvuutenaan. Voimakas luonne ei pitkäksi aikaa hätkähtänyt palstojen negatiivis- sävytteisistä jutuista, vaikka se häntä häiritsikin tapa, jolla hänestä kirjoitetaan, vaan nosti katseensa ja jatkoi valitsemallaan tiellä.

Sosiaalista mediaa ja mainekriisejä käsittelevässä kirjassa kerrotaan näin, jouduttaessa tilanteeseen, jonka aavistaa kehittyvän otsikoiksi asti, sanomisia tärkeämpää on se, kuka ehtii kertomaan oman versionsa ensimmäisenä. Mikäli ehdit kommentoimaan ensimmäiseksi oman näkökulmasi asiaan, pysyttelet todennäköisesti tilanteen päällä ja pystyt hallitsemaan sitä paremmin (Muhonen, 2018, 107). Martina on kannatellut oman imagonsa valoisia ja varjoisia puolia mukanaan vuosien ajan, hän on pysytellyt seuraajiensa suosiossa kertomalla oman totuutensa kohuihin liittyen. Kirjan ilmestyttyä, lukijana yllätyin, sillä moni asia on mennytkin eri tavalla, kuin lööppijulkisuudessa on annettu ymmärtää.

Lehdistöstä tutut missit sekä kansikuvatytöt ovat onnistuneet muodostaneet myös minulle käsityksen siitä, että heille tarjotaan reissut ulkomaille, jotta voidaan kuvata heitä vähäpukeisina viikonloppuliitteitä sekä lehtien kansikuvia varten. Samaan aikaan, kun joku heistä nostetaan positiivisesti pinnalle, on toisesta kirjoitettu vähemmän imartelevaan sävyyn saman lehden sisällössä. Näin toimii bisnes keltaisessa lehdistössä ja mielessäni on kuva, että Martina on aina kuulunut mukaan samankaltaisen sisällön tuottamiseen. Ehkä näin onkin, mutta kirjassa kerrotaan, etteivät lehdet ainoastaan kustantaneet kuvattavalleen luksuslomia kuvauksia varten, vaan he maksoivat haastatteluista sievoisia summia, sillä Martina tunsi oman arvonsa ja tiesi lehtien myyvän hänestä kertovilla jutuillaan.

“Kultamunia munivasta hanhesta ei tehdä paistia pääsiäispöytään”

-Kohumedian toimintalogiikka

Kun Aitolehden ja Taatilan kirjoittama kirja tuli ulos, tartuin siihen aikailematta, sillä olin aidosti kiinnostunut millainen ihminen on lööppien takana. Sosiaalinen media oli alkanut antaa viitteitä siitä, että Martinalla oli oma sana sanottavanaan ja että, kohu-uutisten taustalta löytyy mielenkiintoinen ihminen, joka on elänyt ja varttunut erilaisten elämänvaiheiden kautta äidiksi sekä yrittäjäksi, omaten samat tarpeet kuin kaikki muutkin. Nykypäivänä Martina on esimerkki itsenäisestä omilla jaloillaan seisovasta naisesta, joka on fyysisesti lahjakas sekä luonteeltaan määrätietoinen ja sitä hän on ollut koko ajan, juorut ja lööpit ovat piilottaneet alleen omalle asialleen määrätietoisesti rakentuneen ihmisen.

Miksi päätin kirjoittaa aiheesta esseen?

Kirja puhutteli ja sai minut ajattelemaan ennakkoluuloja sekä niiden käsittelemistä henkilökohtaisella tavalla. Olen ihmistyyppi, joka luottaa vahvasti omaan vaistoonsa ja antaa harvoin muiden asioiden vaikuttaa ensivaikutelman syntymiseen. Tämän kirjan myötä olen pystynyt haastamaan itseäni ajattelemaan myös asioiden toista puolta, sillä ensivaikutelma syntyy hyvin pienessä ajassa ja sen syntymiseen vaikuttavat monet asiat elekielestä verbaaliseen lahjakkuuteen. Antamalla mahdollisuuden laajemmalle tutkiskelulle ja aiheeseen tutustumiselle, voi kartuttaa omaa oppimistaan erilaisista teemoista sekä ihmisistä.

Tämä henkilötarina yllätti minut positiivisesti ja kiinnostuin pohtimaan oman somen viestimistä sekä käyttöä: Miten viestiä itsestään oikeanlaiseen sävyyn esimerkiksi omassa sosiaalisessa mediassa ja mitkä ovat niitä asioita, joita haluan välittää minua seuraaville ihmisille. Sosiaalisen median ei toivota olevan pelkkä kiiltokuva, mutta mikä on oikea suhdeluku ja kuka haluaa jakaa omat kriisinsä kaikkien nähtäville. Vaikka se olisi kuinka inhimillistä ja kiinnostavaa.

“Do cool shit every damn day”

– Tom Peters

Lähteet

Aitolehti, M & Taatila, H. 2022. Martina – Taistelija. WSOY. Äänikirja

Piha, K & Puustell, A. 2012. Mitä tapahtuu huomenna? [Viestinnälle]. Ellun Kanat Oyn ajatushautomo. Helsinki.

Muhonen, S. 2018. Somekohut ja Mainekriisit. Joon OÜ. Tallinna.

Photo by Nijwam Swargiary on Unsplash