Koko Proakatemia on kohta pulkassa. Tavallaan olen onnellinen, että kirjapisteitä on rästissä, jotta voi ”paperille” prosessoida hieman myös loppuvaiheen tapahtumia. 24H:sta tuli kirjoiteltua jonkinmoinen värssy ja nyt vuorossa on Final Camp. Oikein isoilla kirjaimilla.

Haluan alkusanoiksi kirjotella, että tämä teksinpätkä on ainoastaan minun näkökulmasta kirjoitettua ja siinä ei ole muiden mielipiteitä, mutta muiden faktoja sitäkin enemmän. Hommaa lähdettiin purkamaan hyvin 3.0:lle tuttuun tapaan, todella myöhässä. Saatiin kuitenkin nopealla aikataululla todella mielenkiintoinen projekti ja lentokoneen nokka suuntasi kohti Lontoon Heathrow´ta. Majoituksen saimme todella edullisesti Paddingtonin alueelta, jossa meillä oli nelikerroksinen rivitaloasunto. Saimme kulut katettua meidän aikaisemmasta harjoitusratkaisusta, sekä 24H:sta saaduista tuloista. Kaksikymppiä jäi jopa karkkirahaa yli.

Tehtävänä meillä oli myydä ja hankkia liidejä suomalaiselle muodin yritykselle, joka myy italialaisesta silkistä valmistettuja taskuliinoja, solmioita ja rusetteja. Lisäksi valikoimaan kuuluvat Kashmir-huvit sekä kalvosinnapit.

Lontooseen saavuimme lauantai iltapäivällä. Matkanteko lentokentältä asunnolle ja lähiseutuun tutustuminen vei suurimman osan lauantai illasta. Kävimme toki vetämässä lähipubissa FIsh and chips ateriat ja palan painikkeeksi tarpeettoman määrän Brittiolutta.  Sunnuntaina kävimme Winterwonderlandissa. Oli kivaa.

Duunia aloimme vääntää heti maanantaina. Kaikki olivat sharppina, kauluspaidat kireällä nostamassa lippua salkoon heti kello yhdeksän aamulla. Työintoa täynnä. Suurin osa porukasta käi kämpille soittelemaan tapaamisia paikallisiin yrityksiin, sekä selvittelemään jälleenmyyjien yhteystietoja, jotka olivat todella kiven alla. Taktiikkamme oli soittaa vaihteeseen, saada oikean henkilön yhteystiedot, laittaa mailia ja soittaa perään uudestaan. Toinen porukka veti ykköset päälle ja paineli kaupungille kiertelemään mahdollisia kauppoja, joihin saisimme myytyä tuotteita. Tätä kaavaa toistimme keskiviikkoon asti, joka osoittautui liian vaikeaksi. Haasteina oli, että homma ei toiminut samalla kaavalla, kun Suomen maalla. Ostajia oli mahdotonta saada kiinni niin puhelimella kuin suorilla käynneillä. Oma tehtäväni oli etsiä suomalaisia kontakteja Lontoossa. Parhaimmaksi liidiksi sanoisin Lontoon Suomen kauppakamarin, johon sovimme tapaamisen.

Menimme Kissan ja toisen Antin kanssa tapaamiselle kauppakamarin edustajan kanssa. Saavuimme tilaan, joka muistutti hyvin paljon Akatemiaa. Siellä oli todella monta yrittäjää saman katon alla. Start up hub suoraan Lontoon ytimessä. Tiesin, että olimme tulleet oikeaan paikkaan. Oli kuin kotikentällä olisi pelannut. Tapaaminen meni todella hyvin ja niin kuin aikaisemmassa esseessä, Ison-Britannian etiketistä kirjoitin, kaupanteko menee hyvä veli meiningillä. Edustaja sanoi, että kiireelliset lontoolaiset eivät välttämättä lue kylmiä sähköposteja. Saati vastaile vieraisiin, ulkomaalaisiin numeroihin.

Tapaamisessa kuitenkin saimme mahtavaa tietoa Isossa-Britanniassa toimisesta. Verkostojen merkitystä täytyy todella suuresti yli korostaa. Ilman verkostoja ulkomaalaisella ei ole mitään jakoa päästä markkinoille. Lontoon Suomen Kauppakamarin tehtävänä on edistää suomalaisten yritystoimintaa pääsääntöisesti Lontoossa. He järjestävät verkostoitumistapahtumia ja heiltä saa todella hyviä vinkkejä kaupantekoon ja markkinoihin. Heiltä saimme kutsun verkostoitumistapahtumaan, josta saimme kullan arvoisia kontakteja.

Tulokset eivät suoranaisesti puhu puolestaan. Kauppaa vedettiin urheilutermein kiikareilla, mutta jälkikäteen uskon, että sillä ei edes ole merkitystä. Olisiko ollut järkevää panostaa pieniin nappikauppoihin, kun vastapainona on avattu keskusteluyhteys isompiin jälleenmyyjiin. Olemme aloittaneet keskustelun muiden pohjoismaalaisten tekijöiden kanssa, jotka voivat suositella yritystä isommille kauppaketjuille, kuten Harrods, Harvey Nickols ja Liberty London.

Kerkesimme myös matkan aikana tutustua kulttuuriin. Nähtävyydet jäivät tältä reissulta nyt näkemättä, mutta onhan hyvä syy palata joskus Lontooseen. Eiväthän Big Ben ja Buckinham Palace katoa sieltä mihinkään. Parhaimpana kokemuksena Lontoosta jäi miltei täpötäydessä Wembley stadiumissa nähty Tottenham – Inter Milan jalkapallo-ottelu. Seuraavan kerran kun meinaa mennä ulkomaille tekemään projektia, täytyy tehdä etukäteistyö todella hyvin.