Tampere
23 May, Thursday
23° C

Proakatemian esseepankki

Fiksuksi ajankäyttäjäksi



Kirjoittanut: Rosaliina Salmela - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Antisäätäjä
Anna Perho
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Koetko, että sinulla on aina kiire? Oletko päättänyt tehdä tänään 10 eri tehtävää, mutta kello lähestyy jo iltayhdeksää ja olet saanut aikaiseksi tehtyä niistä vain muutaman? Ainiin hitto, muistat vasta nyt kaiken lisäksi, että sinun piti myös käydä viemässä joulukortit postilaatikkoon. Niin no ne joulukortitkin on itse asiassa unohtunut ostaa.

Jos koet, että ajankäytössäsi on ongelmia, joita haluaisit päästä ratkaisemaan niin jatka lukemista. Anna Perho sanoo kirjansa Antisäätäjä kannessakin sen, että luettuasi kyseisen kirjan sinulla ei enää ole koskaan kiire. Olen kumminkin lyhentänyt omasta mielestäni kirjan keskeisimmät opit tähän kyseiseen esseeseen, jotta sinä säästäisit aikaa ja riittäisi vain, että luet tämän esseen.

 

Aina kiire

Ei ole päivää, etten kuulisi ystäväni, tuttuni tai läheiseni valittavan kiireestä. Tai jopa itseni. En millään tavalla vähättele kiirettä tai ettei sitä välillä oikeasti olisi, mutta lähtökohtaisesti uskon siihen, että kiireemme johtuu vain oman huonon ajankäytönsuunnittelumme puutteesta. Suoraan sanottuna olen kyllästynyt kuulemaan ihmisten suusta lauseen, että ”nyt on kiire”. Syyllistyn itsekin kyseiseen ja olen lopen sanoen aivan täynnä kiirettä.

Mehän rakastamme kiirettä, koska sillä voi kuitata minkä laiminlyönnin hyvänsä. Jopa läheisemme hyväksyvät kiireeseen vetoamisen, sillä olemme tehneet sanattoman yhteisen sopimuksen siitä, että niin kauan kuin kukaan ei kyseenalaista kiireen todenperäisyyttä, voimme käyttää kaikki sitä tekosyynä. (Perho 2017, 14.)

 

Miksi pitäisi tehdä ajanhallintaa?

Kiireen ratkaisemiseksi meidän täytyisi harjoittaa ajanhallintaa. Ajanhallinta on ennen kaikkea arvojemme hallitsemista. Vasta kun olemme selvittäneet mikä elämässämme ja työssämme on todella merkityksellistä, voimme päästä eroon jatkuvasta kiireestä. Kun tiedostamme tärkeysjärjestyksemme voimme aloittaa karsimisen. Etsimme epäoleellisuudet ajankäytöstämme ja huomaamme kuinka paljon ne vievät aikaa pois tärkeistä asioista. Me emme väsy työstä, mutta väsymme turhasta työstä. Ajanhallinnan syvin tarkoitus on se, että putsaamme mielemme ja kalenterimme moodiin, jossa voimme keskittyä juuri siihen mitä olemme tekemässä nyt. (Perho 2017, 19.)

Ajanhallinnassa kyse on siis priorisoinnista. Perho (2017, 98) kertoo, että fiksu ajankäyttäjä ei keskity siihen, mitä hän haluaa vaan siihen mitä hän haluaa eniten. Priorisoimisen opettelu on vaikeaa, mutta erittäin tärkeää. Ensinnäkin karsi mielestäsi pois asiat kuin: haluan nukkua enemmän, lukea enemmän, siivota enemmän, rentoutua enemmän ja käydä salilla enemmän. Sana ”enemmän” tekee elämästämme hurjan raskasta. Syyllistyin kyseiseen tapaan vielä viime vuoden syksynä. Halusin tehdä kaikkea enemmän, mutta en tehnyt niille aikaa kalenteriin ja miettinyt mitä asioita oikeasti näistä haluan edistää. Stressaannuin siitä, kun en tehnytkään kyseisiä asioita enemmän ja näin sain vain itse aiheutettua itselleni kiireen ja aikaansaamattomuuden tunteen. Perho (2017, 99) sanoo hyvin, että jos haluat saada asioita aikaiseksi ja olla menehtymättä unettomuuteen sekä rytmihäiriöihin niin tee huomattavasti vähemmän.

Vaikka oikeasti tärkeiden asioiden priorisointi ja tehokkaamman arjen rakentaminen ovat mielestäni jo hyviä syitä ajanhallinnalle niin se, että ajankäytön suunnitteleminen vähentää stressiä on suuri tekijä myös itselleni. Suomalaisen työelämän parantamiseen tähtäävä hanke 925 teetti tutkimuksen, jossa todettiin, että 72 % vastanneista eivät suunnitelleet työpäiviään tai viikkojaan lainkaan. 71 % vastanneista koki itsensä kiireisiksi työpäivän aikana. Yhteyden näkeminen suunnittelemisen ja kiireyden välillä on aika ilmiselvää. (Perho 2017, 141.)

 

Tehtävä ajankadottajalle

Törmäsin kirjassa erittäin hyvään tehtävään. Jos et tiedä mihin aikasi menee, mutta ”johonkin se vain menee” niin tämä tehtävä on oivallinen myös sinulle. Perho (2017, 28) ohjaa kirjaamaan ylös aikalokipäiväkirjaan mitä teet päiväsi aikana noin puolen tunnin tarkkuudella. Merkkaa kaikki eli siirtymät, somen käyttö, tavaroiden etsiminen, harrastukset ja ruuanlaitto yms. Tärkeintä aikalokin tekemisessä on se, että et kaunistele vaan kirjaat kaikki asiat jopa ne hetket, kun olet selannut somea jo tunnin. Yleensä asiat, jotka hieman hävettävät merkitä aikalokiin, ovat niitä tärkeimpiä huomioita. Tehtävän tarkoituksena on siis kiinnittää huomio siihen mihin kaikki aika kuluu. Mikä kaikki on turhaa? Mihin kuluu yllättävän paljon aikaa ja mihin yllättävän vähän? (Perho 2017, 29.)

Itse huomasin, että käytän päivästäni eniten aikaa turhaan asioiden vitkuttelemiseen ja tietenkin sosiaalisen median selaamiseen. Saatan käyttää suurimman osan turhasta ajasta siihen, että jään höpöttämään ihmisten kanssa niitä näitä. Sosiaaliset kontaktit eivät todellakaan ole turhia, mutta se että käytän tehokkaimmistani ja vireimmistäni päivän hetkistä aikaa eniten siihen, että jään suustani kiinni, ei välttämättä ole kauhean rakentavaa, jos yhtenä tavoitteistani on rakentaa tehokkaampaa arkea.

 

Miten ajankäyttöä hallitaan?

Jotta voit hallita ajankäyttöä tarvitset aikaa. Minun ajankäyttöni ei vieläkään ole täydellisellä tolalla, mutta todellakin paremmassa suunnassa, kun hoksasin suunnittelemisen tärkeyden. Varaan joka sunnuntailta noin tunnin aikaa pelkästään tulevan viikon suunnittelua varten. Merkitsen kaiken kalenteriin esseiden teosta hetkiin, jolloin menen salille tai harrastan muuta liikuntaa. Se voi kuulostaa aluksi turhalta, että käytettäisiin niin paljon aikaa suunnitteluun, mutta se säästää loppupeleissä eniten aikaa. Etukäteen suunnittelu myös auttaa huomaamaan mahdolliset epäkohdat ja miten kyseisiin päiviin tulisi valmistautua. Hyvä suunnitelma antaa keskittyä pelkästään tekemiseen, joka on paljon tehokkaampaa ja mukavampaa kuin yhtäaikainen tekeminen ja stressaaminen siitä, onko oikeiden asioiden äärellä ja mitä seuraavaksi on tulossa. (Perho 2017, 145.)

Tapa, joka minua on auttanut suuresti siinä, että muistan paremmin asioita ja pystyn suunnittelemaan, viikkoni on se, että kirjoitan aina kaiken heti puhelimeni muistiin. Useamman kerran minulle on naurettu pakonomaisesta tarpeestani laittaa asiat heti ylös, mutta olen itse huomannut, että kun laitan heti asian ylös niin en stressaa siitä, että muistanko sitä myöhemmin. Perho (2017, 100) kannustaakin kirjassaan laittamaan mieleen tulevat asiat heti ylös, sillä yksikin alitajunnassa lymyilevä, muistamista vaativa asia voi varastaa huomion vääriin asioihin ja nostaa stressitasoja.

Perho (2017, 101–103) esittää helpon mallin ajanhallintaan:

  1. Kirjoita kaikki ylös. Tee to do- lista. Merkitse siihen ihan KAIKKI mieleen tulevat hoidettavat asiat. Tämä voi viedä paljon aikaa. Tämän vaiheen tarkoituksena on siivota kaikki ylimääräinen mielestä pois.
  2. Jäsennä. Nyt listalla on hurjasti eri asioita mitä täytyisi hoitaa. Listalla on toisiinsa paljon liittyviä tai saman otsikon alle kuuluvia asioita. Kirjota erilaisia otsikkoja paperille esim. opiskelu, laskut, koti jne. Liitä to do- tehtävät näiden otsikkojen alle. Kun tehtävät ovat eri otsikoiden alla niin työmäärän hahmottaminen on paljon helpompaa.

Tämän jälkeen listalla on asioita, jotka ovat merkityksellisiä, joissa on deadline tai joitain asioita, jotka vaikuttavat kiireisiltä, mutta voivat viedä aikaa tärkeämmistä asioista. Perho (2017, 103) esittää vielä mallin millä saat jaoteltua listan asiat tärkeistä turhiin:

P1- Timantit. Nämä ovat asioita, jotka ovat tärkeitä mutta eivät toistaiseksi kiireellisiä. Näiden parissa työskentely antaa parhaan tuoton suhteessa käytettyyn aikaan.

P2 – Tulipalot. Asiat, jotka ovat mahdollisesti tärkeitä ja ehdottomasti kiireellisiä. Näiden parissa työskentely antaa jonkinlaista tuottoa suhteessa käytettyyn aikaan.

P3 – Touhuilu. Asiat, jotka eivät ole kiireellisiä tai tärkeitä, mutta vaikuttavat sellaisilta. Nämä antavat minimaalisen vähän tuottoa suhteessa käytettyyn aikaan.

P4 – Roska. Asiat, jotka eivät ole kiireellisiä tai tärkeitä ja tiedostamme sen. Nämä eivät anna minkäänlaista tuottoa suhteessa käytettyyn aikaan, voivat jopa olla haitaksi.

 

Ajankäytön mestariksi

En vieläkään koe olevani siltikään mestari ajankäyttöni hallinnassa, mutta koen, että olen menossa kohti oikeaa suuntaa. Kirja antoi minulle paljon uusia oppeja ja tehtäviä, joiden avulla saan varmasti optimoitua ajankäyttöäni vielä paremmaksi. Asia, jossa selvästikin tarvitsen vielä kehittymistä, on asioiden priorisoiminen. Aikaoptimistina luulen, että kerkeän tehdä kaikki kyseiselle päivälle tai viikolle merkitsemäni asiat, joista osa ei edes ole relevantteja. Tajusin myös sen, että ei riitä, että merkkaan kalenteriini, että tietyssä kohdassa ”teen esseitä” vaan minun täytyy rajata tarkemmaksi tehtävä mitä teen, esimerkiksi, että luen jotain tiettyä kirjaa tietyn sivumäärän verran tai kirjoitan jotain tiettyä esseetä tietyn ajan.

 

Kommentit
  • Saura Pohjonen

    Olen myös lukenut paljon aikaan saavuudesta ja ajankäytöstä. Tämä essee oli taas hyvä muistutus siitä, kun tuntuu taas siltä, että en saa tarpeeksi aikaan. Käytän paljon myös sanaa enemmän elämässäni, eli pois tuo sana kokonaan. Kiitos siis Rosaliina tästä esseestä! Mielestäni tiivistit kirjan erittäin hyvin esseeksi. Erittäin hyvä reflektio omasta elämästä aikaoptimistina.

    9.2.2022
Kommentoi