Aiemmin tänä keväänä ilmoittauduin ja osallistuin Jenna Keskisen ja Outi Katteluksen vetämään uskomuksia käsittelevään pajaan pajojen yössä. Siellä sain kuulla kirjavinkin aiheeseen liittyen. Meille suositellun kirjan nimi oli ”Uskonko”. Kirjoitin sen itselleni ylös, mutta en heti etsinyt sitä käsiini. Aiemmin tällä viikolla tämä kirja tuli kirjaston hyllyllä sattumalta vastaan, joten päätin napata sen matkaani ja lukea.

Luin kirjan kannesta kanteen yhdessä päivässä, käytännössä yhdeltä istumalta. Pidinkin siitä kovasti! Syynä tähän on jokin sellainen ilmiö, mistä kirjassakin kerrotaan, eli vahvistusharha. Vahvistusharha tarkoitta ikään kuin valikoivaa kuuloa: ihminen etsii ja painaa mieleensä tietoa, joka puoltaa hänen ennakkokäsitystään tai uskomustaan aiheeseen liittyen. Uskonko -kirja puolsi monia ajatuksia, joita päässäni on pyörinyt, joten siitä oli helppo pitää ja siksi mielelläni kirjoitan siitä tässä esseessäkin. Kirja oli ikään kuin samaa mieltä kanssani, joten totta kai pidän siitä!

Mikä on totuus ja mikä on uskomus?

Olen jo pidempään, muutaman vuoden ajan, yrittänyt tietoisesti opetella positiivista ja kiitollista suhtautumistapaa tai asennetta elämään. Se ei ole aina ollut helppoa ja vaikka olenkin jo kehittynyt tässä, tehtävää on vielä paljon. En oikeastaan usko, että tässä voi koskaan olla valmis. Haluan kuitenkin jatkaa positiivisen ja kiitollisen asenteen opettelua sekä kehittämistä, koska uskon, että sillä on positiivinen vaikutus elämääni kokonaisvaltaisesti: niin opiskeluissa, niin projekteissa, niin töissä, niin henkisessä kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa, niin parisuhteessa, ja niin perheen kuin ystävienkin kanssa.

Ja nimenomaan uskon niin, en tiedä täysin varmaksi onko asia niin. Annamari Heikkilä ja Saku Tuominen korostavat Uskonko-kirjassaan sitä, miten paljon ”varmoista totuuksistamme” saattaakin oikeastaan olla vain uskomuksia. Heidän mukaansa näiden uskomuksien tunnistaminen omassa elämässämme ja ajatusmaailmassamme on tärkeää. Aionkin siis jatkossa tarkemmin pohtia, mitä omissa ajatuksissani, kirjoittaessani ja puhuessani väitän totuudeksi ja minkä tunnistan ja myönnän ääneen omaksi uskomukseksi.

Kiitollisesta elämänasenteesta

Heikkilä ja Tuominen ovat poimineet kirjansa sivuille muutamia kauniita mietelauseita ja lainauksia, jotka olen itseasiassa kuullut aiemminkin. Olen jo aiemmin pitänyt niistä ja siksi ne jäivät kirjasta mieleen parhaiten. Vahvistusharha tekee taas taikojaan mielessäni. Uskon kuitenkin, että juuri nämä lauseet ja ajatusmallit tukevat positiivista ja kiitollisuudella elämään suhtautuvaa asennetta. Ensimmäinen niistä tulee tässä:

”Things don’t happen to you, they happen for you.”

Asiat eivät siis vain satu tapahtumaan sinulle, vaan ne tapahtuvat sinua varten. Tässä on uskoakseni taustalla ikään kuin sellainen kohtaloon liittyvä ajatus – kaikella elämässämme tapahtuvalla on merkitys, niin niillä inhottavilla kuin niillä ihanillakin jutuilla. Omaan ajatusmaailmaan kuuluukin hyvin samantyyppinen ajatus (Nelson Mandelan muotoilemana):

”There is no failure. You either win or you learn.”

Elämässä ei siis voi epäonnistua – tai ainakaan mikään asia ei ole täysin negatiivinen.  Jokaisesta elämässä eteen tulevasta vastoinkäymisestä voi löytää jotain positiivista, ja jos ei muuta, niin ainakin siitä voi oppia. Tällainen ajatus varmasti kannustaakin rohkeampiin tekoihin ja esimerkiksi rohkeampiin projekteihin täällä Proakatemialla: et voi epäonnistua. Jos teet jotain hullua, joko menestyt tai opit. Totesihan Arttu Myllyskin yhdessä tämän kevään projektoreista, että jos päivä menee huonosti, me mennään silti kotiin syömään makaronilaatikkoa. Ja jos päivä menee hyvin, me mennään silti kotiin syömään makaroonilaatikkoa.

Toinen minulle olennainen, Uskonko-kirjasta mieleeni painunut lause on Epiktetokselta, eli lähes 2000 vuotta sitten kuolleelta filosofilta. Heikkilä ja Tuominen kuvaavatkin tätä ajatusta näin: ”Kaikki olennainen on sanottu tässä lauseessa, kaikki olennainen tiedettiin jo 2000 vuotta sitten”. Kaikki olennainen siis kuuluu näin:

”Asiat eivät tee meitä onnettomiksi, vaan tapamme suhtautua niihin.”

Olen täysin samaa mieltä siitä, että asioilla itsessään ei ole merkitystä elämäämme. Meidän asenteellamme ja suhtautumisellamme niihin on. Juuri siksi uskon, että kiitollisuuden asenne on avain onnelliseen ja menestyksekkääseen elämään. Aloitin kiitollisuuden opettelun pienistä asioista ja olen edennyt siinä siihen pisteeseen, että pienen tunnekuohun jälkeen osaan jopa olla kiitollinen eteen tulleista haasteista ja pettymyksistä. Uskon, että nekin tapahtuivat minua varten, eivät minulle.

Entä jos sinäkin olisit kiitollinen seuraavan kerran eteen tulevasta haasteesta, vastoinkäymisestä tai pettymyksestä?

Lähteet:

Heikkilä, A; Tuominen, S. 2016. Uskonko. Keuruu.