Vuonna 2020 eläminen on mahdollisuuksissa elämistä. Ainakin meillä täällä Suomessa, joka on maailman onnellisin valtio koko maailmassa. Elämme yltäkylläisyydessä, jossa vaihtoehtoja kaikkeen on niin paljon, että yksinkertaisesti meillä ei riitä aika vaikka haluaisimme tehdä kaikkea. Se jos jokin pistääkin välillä vähän ahdistamaan. Itsekin haluisin kovasti saada työpäivän aikana paljon aikaan, tehdä monessa eri paikassa vähän sitä ja sun tätä ja kotiin päästyäni lukea kirjaa, katsoa Netflixiä, sieltä sarjaa eipäs kun elokuvaa. Haluaisin vaikka mitä. Päivät on kuitenkin rajattu vain 24 tuntiin ja siitä kolmas menee töissä ja toinen kolmas nukkuessa. Aivan pirusti liikaa vaihtoehtoja. Toisaalta elämänhallinta opit on kovassa nosteessa tässä kaiken kiireen keskellä. Miksipä ei olisi? Iso raha sampo ihmisille, jotka haluavat kouluttautua kouluttamaan muita ihmisiä miten elämäänsä voi hallita. Voiko elämää kuitenkaan hallita?

Saku Tuominen kirjassaan Juu Ei (2018), esittää viimeisillä sivuillaan saman kysymyksen. Hän myös toteaa. ”Ei elämää voi hallita, se yllättää aina.” (Tuominen 2018, 93.) Itselle tämä on kyllä lohduttava asia. Jotenkin oma mieli helpottui heti ja voi antaa itselleen paljon löysää siinä, että en minä voi saakeli hallita kaikkea. Monet tähän sanoisi kyllä heti vastaan, että kyllä elämää voi hallita ja minä ainakin hallitsen elämääni. Helvetin hieno homma, jos näin on. Silti ei voi ikinä täydellisesti varautua yllättäviin muutoksiin. Nyt tässä kun kirjoitan tätä esseetä, niin loistavana esimerkkinä toimii korona-virus. Tähän poikkeustilaan ei varmaan kukaan varautunut täydellisesti. Kirjassa silti esitellään malli, millä voi tehdä elämästään paljon helpompaa. Tuominen myös tuo ainakin itselleni uudenlaista ajattelua priorisointiin ja näitä kahta asiaa tässä esseessä aion esitellä.

Malli

Malli koostuu oikein tavallisesta neliökentästä. Mallilla voi arvottaa omia tehtäviä ja vastuita niiden tunnepohjalta. Miltä jonkin asian tekeminen sinusta tuntuu. Näitä asioita voi olla oma rooli tai roolin tuomat vastuut. Kuten esimerkiksi toimitusjohtajan pesti voi olla jokin näistä. Tai sitten toimitusjohtajan tehtävät voidaan jakaa näihin kenttiin, ja tutkia mikä näistä tehtävistä tuntuu miltäkin itselleen.

Neliökenttä on jaettu osiin:

1. Isot ja kevyet
2. Isot ja raskaat
3. Kevyet ja pienet
4. Raskaat ja pienet

Isot ja kevyet: Ovat niitä asioita mitkä ovat sinulle samaan aikaan innostavia ja merkittäviä. Asiat joihin suhtaudut intohimoisesti. Näitä voi olla esim. toimitusjohtajan rooli, pelkkä johtaminen, vanhemmuus tai parisuhde.

Isot ja raskaat: Nämä asiat ovat potentiaalisia ja varmasti jollain tapaa tärkeitä, silti ne tuntuvat koko ajan ylämäeltä. Mikäli tällaisella asialla on iso rooli elämässä. Saatamme ahdistua ja palaa loppuun. Näitä voi hyvinkin olla työpaikka, huono suhde tai yrityksen hanke, joka ei tuota haluttua tulosta. Näitä pitäisikin miettiä, että mitä näille asioille voi tehdä, että ne helpottuvat. Vai pitäiskö vain lopettaa? Se on myös ultimaattinen vaihtoehto.

Kevyet ja pienet: Asiat jotka ovat hauskoja ja käynnistäminen tuntuu helpolta. Voi lähteä ihan miettimättäkin mukaan. Näistä asioista saattaa usein syntyäkin jotain mielenkiintoista ja isoa eli isoa ja kevyttä. Uusi liiketoiminta, tuote, harjoitus tai jotain muuta innostavaa. Mikäli näitä ei ole, niin usein elämästämme puuttuu letkeyttä ja yllätyksellisyyttä.

Raskaat ja pienet: Yhdentekevät, tylsät, pikku ikävät asiat. Asiat, jotka eivät ikinä etene mihinkään tai jotka joskus olivat hieman ilonpilkahduksia tuovia, mutta muuttuivat nopeasti ikäviksi. Kuten vaikka jokin harrastus, uusi ihmissuhde tai pienessä roolissa vaikuttaminen.

Malli ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vaikka nyt arvottaisit kaikki elämäsi tehtävät, vastuut, harrastukset, ihmissuhteesi yms. tuohon nelinkenttään. Niin voi olla, että vuoden päästä asiat eivät enää olekaan niin. Voi olla, että se mikä oli ennen isoa ja kevyttä on muuttunut isoksi ja raskaaksi. Voi olla, että olet lähtenyt moneen pieniin ja kevyisiin, mutta ne ovat muuttuneet kaikki pieniksi ja raskaiksi. Näissä tapauksissa on hyvä pysähtyä ja miettiä miksi näin on käynyt. Miten voisin tilannetta muuttaa paremmaksi? Miten saan kevyen ja ison takaisin siihen, että se ei tuntuisi raskaalta? Pitääkö minun luopua jostakin? Ihmismieli kun vain on sellainen, että se tykkää muuttua ajansaatossa.

Priorisointi

Pieni sana priorisoinnista. Itse olen aina nähnyt asian näin: Priorisointi on johtajan tärkein työkalu. Pitää osata arvottaa kaikki oma tekeminen kaikista tärkeimpään ja siitä vähemmän tärkeisiin tehtäviin. Pitää osata arvottaa tehtävistään, että mikä on milläkin hetkellä tärkeintä.

Kirja muutti vähän omaa suhtautumista priorisointiin. Mitä jos priorisointi ei olekaan, että kaikki tehtävät pitää osata priorisoida? Vaan jos se onkin, että pitää nimenomaan priorisoida ne tehtävät mitkä ovat kaikista tärkeimpiä ja myös mitkä ylipäänsäkin tuntuu itselle kevyiltä ja isoilta, ja keskittyä vain niihin. Monesti meillä on tehtäviä mitä meidän ei oikeasti edes kuuluisi tehdä. Niistä on vaan ajansaatossa tullut tehtäviä, jotka minä teen. Mutta en ole katsonut sen tarkemmin, että onko pakko tehdä. Vai voinko tehdä näille jotain muuta. Kuten delegoida tai jättää vain oikeasti tekemättä. Nelinkentän avulla voi näihinkin keskittyä paremmin. Kaikki mikä on pientä ja raskasta omassa roolissaan, niin tutkia ihan kunnolla, että mitkä ovat vaikutukset, jos en vain teen näitä. Jos vaikutuksia ei ole puoleen eikä toiseen, niin surutta roskakoriin.

Lopuksi

Näillä kahdella kevyellä jutulla voi vapauttaa itselleen paljon aikaa ja keskittyä siihen mikä on olennaista. Niin sanotusti ”upgradeta”, eli nostaa tasoa niissä asioissa mitkä itselleen ovat tärkeitä, innostavia ja merkityksellisiä.

”Parhaat ovat todella hyviä tunnistamaan olennaisen ja keskittymään siihen.” (Tuominen 2018, 92.)

Haluatko olla paras ja osata keskittyä olennaiseen?