Kuuntelin ensimmäisen äänikirjani valmentajamme Timon alustamaa Fiktio-aiheista pajaa varten. Valitsin kirjaksi Maria Veitolan ”Veitola” elämänkerran. Olen jo pitkään halunnut lukea kyseisen kirjan, mutta sen kirjastosta lainaan saaminen on osoittautunut melkoiseksi haasteeksi. Innostuin, kun löysin teoksen äänikirjana ja pääsin kuuntelemaan sitä ennakkotehtävänä kyseistä pajaa varten. Pajasta minulle jäi mieleen erityisesti valmentajamme esimerkki liittyen kirurgien empatiakykyyn ja kuinka he voivat lisätä sitä lukemalla fiktio -kirjallisuutta. Tästä esimerkistä opin, että liiketoimintakirjallisuuden ohella on hyvä muistaa lukea välillä myös fiktiota. Siitä on varmasti hyötyä ihan jokaista ammattia ajatellen. Tuo esimerkki huvittaa minua edelleen.

Veitola -kirjan kuunteleminen oli miellyttävä kokemus muun muassa siitä johtuen, että äänikirjan lukija oli itse Maria Veitola. Koen saaneeni kirjaan entistä syvemmän yhteyden juuri sen ansiosta, että lukija oli itse kirjan kirjoittaja. Marian ääntä on minun mielestäni ihana kuunnella.

Veitola- kirja koostuu Maria Veitolan kolumneista sekä hänen kommenteistaan liittyen niihin. Se sisältää myös kyseistä kokoelmaa varten kirjoitettuja tekstejä sekä vastineita aikaisempiin kolumneihin liittyen. Kirja on läpileikkaus Marian elämään ja siinä käsitellään hänen kokemuksiaan, näkemyksiään sekä oppejaan lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien. Hän kertoo äitiydestä, työstä, opiskelusta, terveydestä ja työn suhteesta terveyteen, ihastuksista ja parisuhteista, tyylistä ja ulkonäöstä, ystävistä, johtoroolissa toimimisesta, pohtii työtä ja tasa-arvoa.

Löysin kirjan jokaisesta aihepiiristä mielenkiintoisia huomioita ja sain hyviä oppeja. Nostan tässä esseessä esille muutaman asian, jotka koen erityisesti tiimioppimisen ja työelämän kannalta hyödyllisiksi.

Arvot

Maria kertoo kirjassaan perinnöstä, jonka hänen sukulaiset ovat saaneet omilta vanhemmiltaan. Perinnöllä tarkoitetaan arvoja, joihin heidät on kasvatettu. Nämä arvot ovat ystävällisyys, avuliaisuus ja muiden ihmisten kunnioittaminen. Arvot ovat heille itsestäänselvyyksiä, joita opetettiin niin kotona kuin koulussakin. Maria kokee, että nykyään kyseisiä arvoja pidetään yleisesti jollain tapaa epäaitona ajatteluna. Monen ihmisen mielestä on asiaan kuuluvaa kulkea omaa tietään, vastustaa, uhmata ja soittaa suutaan. Ajattelemme aitouden olevan yhtä kuin rehellisyyden. Jos oma paha olo kerta on totta, tunteitaan ei ole hyvä padota ja muiden pitää yksinkertaisesti vain ottaa ne vastaan. Ikään kuin suoruus olisi jollain tapaa tärkeämpää kuin se, että ottaa muut huomioon.

Maria kehottaa muistamaan sen, että muillakin ihmisillä voi olla hankalaa, eivätkä omat vaikeudet oikeuta huonoa käytöstä. On hyvä olla rehellinen, mutta silti voi päättää olla ystävällinen. Ystävällisyys on valinta. Valinnan tekeminen ei tarkoita, että oma huono olo pitäisi ohittaa. On kuitenkin eri asia purkaa paha olo urheillessa tai puhua terapeutille kuin käyttäytyä huonosti työkavereille tai ystäville kasvotusten tai somessa.

Minulle on kotona opetettu samoja arvoja kuin Marian sukulaisille opetettiin ja ne ovat myös minulle itsestäänselvyyksiä. Ajattelen usein, ettei se ole minulta pois, jos pyrin olemaan ystävällinen ja auttamaan muita. Oli kyse sitten kuinka pienestä tai suuresta avusta. Tiedostan kuitenkin myös sen, ettei aina ole mahdollista auttaa, vaikka kuinka haluaisi.  Arvostan rehellisyyttä ja sitä, että asioista puhutaan mahdollisimman suorapuheisesti. Ilkeä ei minun mielestäni kuitenkaan pidä olla, eikä ketään tule tarkoituksella satuttaa omilla sanoillaan. Minun mielestäni on tärkeätä osata ottaa palautetta vastaan ja uskaltaa myös antaa sitä. Suoran ja rehellisen palautteen antaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa juuri siitä syystä, etten halua satuttaa. Palautteen saaminen on minun mielestäni avain itsensä kehittämiseen. Jos kuitenkin sattuisi satuttamaan toista sanoillaan, on tärkeätä muistaa pyytää anteeksi. Lähtökohtaisesti ihmiset eivät varmasti kuitenkaan toivo toisilleen mitään pahaa.

Johtajuus

Maria Veitola on Radio Helsingin ”bosslady” (virallisemmin sisältöjohtaja). Hän kertoo omien johtajuudesta oivaltamiensa oppien olevan helppoja. Opit kuuluvat näin:

1. Kaikille ei voi aina olla kiva, mutta voi yrittää olla helposti lähestyttävä.
2. Oli sitten johtoroolissa tai ei, muiden ihmisten kunnioittaminen ja suoraselkäisyys ei ole kovin vaikeaa.

Uskon, että näistä opeista olisi hyötyä monille erilaisissa johtorooleissa toimiville henkilöille. Veitola kertoo myös, että kun hän palkkaa uusia ihmisiä, kehottaa hän heitä olemaan palkkansa arvoisia ja tekemään työnsä niin hyvin, ettei yrityksellä ole enää varaa luopua heistä. Kukaan ei ole korvaamaton, mutta siihen on hyvä pyrkiä. Tämä oli mielestäni todella hyvä huomio.

Rohkeus

Veitola kertoo kirjassaan rohkeuden teeseistään ja siitä millä tavoin hän kokee olevansa rohkea. Hänen teesit kuuluvat näin:

On rohkeutta…

1. käyttää aikaansa asioihin, joiden parissa kokee kukoistavansa ja vastavuoroisesti olla tuhlaamatta aikaansa niihin, jotka kuihduttavat (tämä pätee myös ihmisiin).

2. puhua muista ensisijaisesti hyvää, koska muista pahaa puhuminen on useimmiten osoitus huonosta olosta ja itsetunnosta.

3. vastata ilkeään käytökseen rakkaudella.

Minun mielestäni on todella rohkeata uskaltaa toteuttaa kyseisiä teesejä. Toisin kuin opit johtajuudesta, näitä teesejä ei varmastikaan ole läheskään aina niin helppo toteuttaa. Jäin pohtimaan erityisesti tuota kolmatta teesiä. On todella rohkeata pyrkiä itse olemaan asiallinen ja ystävällinen ihmisille, jotka kohtelevat sinua huonosti. Minun mielestäni siinä on osaltaan kyse myös siitä, että valitsee omat taistelunsa.

”Veitola” -kirjan avulla pääsin mukaan äänikirjojen kuuntelemisen maailmaan. Hieman haastavaksi kuuntelemisen teki kuitenkin se, että jouduin jatkuvasti pysäyttämään kuuntelun ja tekemään muistiinpanoja. Muistiinpanojen määrä kertoo omasta mielestäni kuitenkin siitä, kuinka antoisa kirja oli. Aion jatkossa lukea tai kuunnella välillä myös fiktiota. Suosittelen, että sinä teet samoin.